Aikaisemmin Suomessa oli eläkelaki, jossa eläke määräytyi viiden viimeisen työvuoden ansioiden perusteella. Vuoden 1990 pankkikriisin jälkeen Suomesta hävisivät työpaikat ja työväkeä alettiin vähentämään vanhimmasta päästä ennen kuin he olivat saavuttaneet eläkeiän.
Tästä johtuen eläkelakia muutettiin siten, että eläke määräytyy koko työhistorian mukaan, mutta sitä työtä, jota ihminen on tehnyt ennen vuotta 1970, ei voida huomioida, koska tietoja ei ole rekisteröity, eikä ole saatavilla.
Olin jo vuodesta 1960 hyväpalkkaisissa töissä jo 14-vuotiaasta lähtien kokoaikaisena vuorotöissä ja myös ylitöissä. 17-vuotiaasta olin töissä ulkomailla. 20:senä aloitin erittäin hyväpalkkaiset ATK-työt ja maksoin valtiolle suuret poikamiesverot ilman lapsivähennyksiä, vaikka elin avioliitonomaisissa olosuhteissa ja minulla on myös 2 lasta.
Koska en päässyt ylenemään urallani koulutuksen puutumisen takia, valmistuin ylioppilaaksi laudatur-arvosanoin 40:senä ja diplomi-insinööriksi eritttäin hyvin arvosanoin 50:senä.
Opiskeluaikana olin kaikki kesät töissä ja lukukausien aikana toimin korkeakoulun ATK-tuntiopettajana.
Valmistumiseni jälkeen en saanut töitä mistään, koska pankkikriisi oli vienyt työpaikat. Aloitin Tekniikan Tohtorin väitöskirjatyöt, mutta vuoden kuluttua Suomen valtio ilmoitti, että tutkimusmäärärahoja supistetaan ja jouduin lopettamaan hyvässä vauhdissa olleen väitöskirjan kesken. Olin jo suorittanut 30 opintoviikkoa, joita ei huomioida koskaan missään.
Sen jälkeen tuli Suomeen ikärasismi, eikä huippukoulutetun ihmisen työvoimaa kaivannut kukaan. Sanottiin vain, että olet liian vanha, eikä ole työkokemusta kouluttautumaltasi alalta. Jouduin eläkeputkeen ja sain ansiosidonnaista liiton korvausta 60-vuotiaaksi saakka. Piti päästä työttömyyseläkkeelle, mutta KELA ilmoitti, että puuttuu 14 kk työhistoriaa viimeisen 15 vuoden ajalta. Edeltävien 30:n vuoden työhistorialla ei ollut mitään merkitystä.
Jouduin alle 400 euron/kk työmarkkinatuelle.
Sairastuin syöpään ja minulta poistettiin peräsuoli sekä tehtiin avanne vatsan päälle. Sairastuin masennukseen ja kahden kuukauden sairausloman jälkeen KELA hylkäsi psykiatrin B-lausunnon vedoten alkoholismiin ja totesi minut täysin työkykyiseksi. Psykiatrin toimitettua KELA:lle verestäni otetut alkoholiparametrit, joista mikään ei todistanut alkoholin käytöstä, KELA taas hyväksyi sairauslomani, mutta maksoi uudistetulta sairauslomalta vain 20 euroa/päivä, vaikka alkuperäinen sairauspäiväraha oli 50 euroa/päivä.
Nyt odottelen vanhuuseläkettä, joka ei ole juuri toimeentulominimiä korkeampi, koska eläkkeeni määrää vähentävät opiskelu- ja työttömyysvuoteni. Eivätkä eläkkeen määrään vaikuta ne hyväpalkkaiset vuodet ennen 24 vuoden ikää. Mielestäni eläkkeeni pitäisi määräytyä vanhan lain mukaan niiltä viideltä viimeiseltä työvuodelta, silloin kun oli hyvät tulot.
Jos olisin ollut viisas, olisin tekeytynyt hulluksi tai juopoksi silloin 40-vuotiaana. Olisin saanut käydä kouluni korkeata eläkettä nauttien silloin ja nyt.
Tästä johtuen eläkelakia muutettiin siten, että eläke määräytyy koko työhistorian mukaan, mutta sitä työtä, jota ihminen on tehnyt ennen vuotta 1970, ei voida huomioida, koska tietoja ei ole rekisteröity, eikä ole saatavilla.
Olin jo vuodesta 1960 hyväpalkkaisissa töissä jo 14-vuotiaasta lähtien kokoaikaisena vuorotöissä ja myös ylitöissä. 17-vuotiaasta olin töissä ulkomailla. 20:senä aloitin erittäin hyväpalkkaiset ATK-työt ja maksoin valtiolle suuret poikamiesverot ilman lapsivähennyksiä, vaikka elin avioliitonomaisissa olosuhteissa ja minulla on myös 2 lasta.
Koska en päässyt ylenemään urallani koulutuksen puutumisen takia, valmistuin ylioppilaaksi laudatur-arvosanoin 40:senä ja diplomi-insinööriksi eritttäin hyvin arvosanoin 50:senä.
Opiskeluaikana olin kaikki kesät töissä ja lukukausien aikana toimin korkeakoulun ATK-tuntiopettajana.
Valmistumiseni jälkeen en saanut töitä mistään, koska pankkikriisi oli vienyt työpaikat. Aloitin Tekniikan Tohtorin väitöskirjatyöt, mutta vuoden kuluttua Suomen valtio ilmoitti, että tutkimusmäärärahoja supistetaan ja jouduin lopettamaan hyvässä vauhdissa olleen väitöskirjan kesken. Olin jo suorittanut 30 opintoviikkoa, joita ei huomioida koskaan missään.
Sen jälkeen tuli Suomeen ikärasismi, eikä huippukoulutetun ihmisen työvoimaa kaivannut kukaan. Sanottiin vain, että olet liian vanha, eikä ole työkokemusta kouluttautumaltasi alalta. Jouduin eläkeputkeen ja sain ansiosidonnaista liiton korvausta 60-vuotiaaksi saakka. Piti päästä työttömyyseläkkeelle, mutta KELA ilmoitti, että puuttuu 14 kk työhistoriaa viimeisen 15 vuoden ajalta. Edeltävien 30:n vuoden työhistorialla ei ollut mitään merkitystä.
Jouduin alle 400 euron/kk työmarkkinatuelle.
Sairastuin syöpään ja minulta poistettiin peräsuoli sekä tehtiin avanne vatsan päälle. Sairastuin masennukseen ja kahden kuukauden sairausloman jälkeen KELA hylkäsi psykiatrin B-lausunnon vedoten alkoholismiin ja totesi minut täysin työkykyiseksi. Psykiatrin toimitettua KELA:lle verestäni otetut alkoholiparametrit, joista mikään ei todistanut alkoholin käytöstä, KELA taas hyväksyi sairauslomani, mutta maksoi uudistetulta sairauslomalta vain 20 euroa/päivä, vaikka alkuperäinen sairauspäiväraha oli 50 euroa/päivä.
Nyt odottelen vanhuuseläkettä, joka ei ole juuri toimeentulominimiä korkeampi, koska eläkkeeni määrää vähentävät opiskelu- ja työttömyysvuoteni. Eivätkä eläkkeen määrään vaikuta ne hyväpalkkaiset vuodet ennen 24 vuoden ikää. Mielestäni eläkkeeni pitäisi määräytyä vanhan lain mukaan niiltä viideltä viimeiseltä työvuodelta, silloin kun oli hyvät tulot.
Jos olisin ollut viisas, olisin tekeytynyt hulluksi tai juopoksi silloin 40-vuotiaana. Olisin saanut käydä kouluni korkeata eläkettä nauttien silloin ja nyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sopii työttömälle joka aikaisemmin saanut tehdä oikeaa omaa ammattia.
Nyt olen kitunut kaikenmaailman tukipaikoissa jossa palkka on aivan naurettava.
Olen myös aloitanut työnteon aikaisin eikä niistä eläketta edea makseta.