Ajatelkaa, jos olisi sellainen tyyppi, joka saisi milloin tahansa samanlaiset voimat kuin Teräsmies, mutta ainoastaan silloin ja siksi aikaa kun hän pitäisi molempien käsien peukaloita nenänreijissään. Hänen olisi vaikeaa tehdä mitään käsillään. Muilla sormillaan hän voisi kanniskella keilapalloja tai murskata vesimeloneita. Ehkä hän pyörisi ja heittelisi capoeira-voltteja vihollisten päälle.
Jostain syystä lahjat tulevat käsi kädessä surkujen kanssa. Tuntuu käsittämättömältä, että joku pystyy muistamaan jokaisen numeron puhelinluettelossa.
Ja vielä, joskus tämän ohessa lähestulkoon puuttuu jokin aivan tavallinen inhimillinen ominaisuus. Ikäänkuin "normaali" ihminen olisi kaikilta ominaisuuksiltaan täydellinen kompromissi. Voisimme haistaa kuin koirat, nähdä kuin haukat ja juosta kuin pantterit... mutta koska meidän täytyy pystyä niin monenlaiseen, täytyy aivovoima levittää ohuelti kaikkien funktioittemme ravinnoksi. Ihmisen maailma on suuri, mutta amauton. Ja hämmentävä. Sen vuoksi haetaan äärimmäisiä kokemuksia, sellaisia jotka pistävät pois päältä joitakin ominaisuuksia.
Sillä on kova hinta, että ihmisellä on kaikista eläimistä isoimmat aivot. Sen takia me kirjoittelemme täällä ja tyydytämme filosofis-rationaalis-skeptis-uskonnollisia tarpeitamme.
Olemme niin tottuneita tavallisiin älyllisiin taitoihimme, ettemme juuri muista niistä kiittää tai pitää niitä erikoisina. Luulemme olevamme aivan kelvottomia. Unohtaa nyt sateenvarjo ratikkaan, olinpas hölmö. Vaikka laskin samalla differentiaaliyhtälöitä, kampasin hiuksiani ja käyttäydyin "ihmisiksi". Ei niinkään huonosti.
Mutta kuinka hienoa se onkaan huomata, että aivoista saa kuin saakin irti enemmän kuin aikaisemmin, kunhan vain keksii kuinka se tehdään. Tällaisia juttuja ei opeteta peruskoulussa. Kaikki erikoiskyvyt pitää itse opetella.
Ja kas kas, niillä on aina hintansa. Meditaationkin hyödyt tuovat mukanaan haittoja... yhtäkkiä ei enää haluakaan lähteä kaupungin meteliin, sinne missä kaikki ystävät kuitenkin ovat.
Aivot ovat osa kehoa. Yleensä ajatellaan, että aivoissa on mieli ja muu osa on kehoa. Mutta aivot kuuluvat kehoon. Aivojen sähköt kuuluvat hermosoluihin. Ei kukaan järkevä väittäisi, etteivät hermosolut ole osa kehoa. Minne mieli karkaa? Se menee sinne taakse, minne ei voi katsoa, koska silmämuna ei koskaan voi katsoa itseään.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Itse olen koukussa erikoiskykyihin. Nuorena pelailin jonkin verran roolipelejä. Huomasin, että pelihahmojen suunnittelu oli usein hauskempaa kuin varsinainen pelaaminen. Lopetin pelaamisen ja aloin täyttämään oman elämäni hahmolomaketta erilaisilla ominaisuuksilla ja taidoilla. Vielä muutama erikoiskyky ja muutama erikoinen heikkous, ja sisäinen supersankari on valmis.
Sisaret ja veljet, vapauttakaa sisäisen supersankarinne! Löytäkää akilleen kantapäänne ja lentäkää kuuhun!
Jostain syystä lahjat tulevat käsi kädessä surkujen kanssa. Tuntuu käsittämättömältä, että joku pystyy muistamaan jokaisen numeron puhelinluettelossa.
Ja vielä, joskus tämän ohessa lähestulkoon puuttuu jokin aivan tavallinen inhimillinen ominaisuus. Ikäänkuin "normaali" ihminen olisi kaikilta ominaisuuksiltaan täydellinen kompromissi. Voisimme haistaa kuin koirat, nähdä kuin haukat ja juosta kuin pantterit... mutta koska meidän täytyy pystyä niin monenlaiseen, täytyy aivovoima levittää ohuelti kaikkien funktioittemme ravinnoksi. Ihmisen maailma on suuri, mutta amauton. Ja hämmentävä. Sen vuoksi haetaan äärimmäisiä kokemuksia, sellaisia jotka pistävät pois päältä joitakin ominaisuuksia.
Sillä on kova hinta, että ihmisellä on kaikista eläimistä isoimmat aivot. Sen takia me kirjoittelemme täällä ja tyydytämme filosofis-rationaalis-skeptis-uskonnollisia tarpeitamme.
Olemme niin tottuneita tavallisiin älyllisiin taitoihimme, ettemme juuri muista niistä kiittää tai pitää niitä erikoisina. Luulemme olevamme aivan kelvottomia. Unohtaa nyt sateenvarjo ratikkaan, olinpas hölmö. Vaikka laskin samalla differentiaaliyhtälöitä, kampasin hiuksiani ja käyttäydyin "ihmisiksi". Ei niinkään huonosti.
Mutta kuinka hienoa se onkaan huomata, että aivoista saa kuin saakin irti enemmän kuin aikaisemmin, kunhan vain keksii kuinka se tehdään. Tällaisia juttuja ei opeteta peruskoulussa. Kaikki erikoiskyvyt pitää itse opetella.
Ja kas kas, niillä on aina hintansa. Meditaationkin hyödyt tuovat mukanaan haittoja... yhtäkkiä ei enää haluakaan lähteä kaupungin meteliin, sinne missä kaikki ystävät kuitenkin ovat.
Aivot ovat osa kehoa. Yleensä ajatellaan, että aivoissa on mieli ja muu osa on kehoa. Mutta aivot kuuluvat kehoon. Aivojen sähköt kuuluvat hermosoluihin. Ei kukaan järkevä väittäisi, etteivät hermosolut ole osa kehoa. Minne mieli karkaa? Se menee sinne taakse, minne ei voi katsoa, koska silmämuna ei koskaan voi katsoa itseään.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Itse olen koukussa erikoiskykyihin. Nuorena pelailin jonkin verran roolipelejä. Huomasin, että pelihahmojen suunnittelu oli usein hauskempaa kuin varsinainen pelaaminen. Lopetin pelaamisen ja aloin täyttämään oman elämäni hahmolomaketta erilaisilla ominaisuuksilla ja taidoilla. Vielä muutama erikoiskyky ja muutama erikoinen heikkous, ja sisäinen supersankari on valmis.
Sisaret ja veljet, vapauttakaa sisäisen supersankarinne! Löytäkää akilleen kantapäänne ja lentäkää kuuhun!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ainakin tuo hajujuttu olis karseeta:
Haistaa kuin koira;
Ajatelkaa sukkahikeä tai hikeä yleensä, navettaa, sikalaa, pas***, ym. karseita hajuja.
Ei kiitti.
Ja, peukaloni ei kyllä mahdu sierainaukkoihini. Eikä etu tai keskisormet nimettömistä (siis sormista, ei pikkuhousuista) puhumattakaan. Pikkurillit kyllä mahtuu, voi olla aika hankalaa käyttää sit muita vapaana olevia sormia.
Kuu matkakohteena ei kiinnosta.
Sankareitahan me ollaan kaikki, omalla tavalla.