Sanomalehti Kalevassa oli tänään erittäin ronski, mutta asiallinen kirjoitus suomalaisen koulutusjärjestelmän pitkästä alamäestä. Lukioon hakeutuva aines on entistä heikompaa. Myös yliopisto-opintojen ja lukion välinen kuilu on kasvanut entisestään.
Joka vuosi ylioppilaaksi valmistuu suunnaton määrä nuoria. Tänä vuonna yli 30 000. Kalevan kirjoittaja luonnehti osaa porukasta luuserisakiksi, joka päätyy neljän abrobaturinsa kanssa kaupan kassalle töihin. Tuo ilmaisu saattaa olla monen mielestä melko raju, mutta se on ikävä kyllä harvinaisen totta. Kun entisetkin ylioppilaat on vailla opiskelupaikkaa, korkeakoulupaikkojen - lähinnä yliopistopaikkojen - saaminen on entistä vaikeampaa.
Ongelma lähtee peruskoulusta. Opinto-ohjaukseen ei ole panostettu tarpeeksi, jolloin epävarma porukka hakeutuu lukioihin kasvattamaan kurssikokoja entisestään. Opettajien aika menee näiden heikkolahjaisten hyysäämiseen, kun heidän paikkansa olisi jossain muualla. Lisäksi yhä useampi vanhempi kuvittelee ylioppilaslakin olevan jonkinlainen avain parempaan elämään. Näin ei ikävä kyllä voi kaikkien opiskelijoiden kohdalla olla, joten turhat haihattelut olisi syytä lopettaa hyvissä ajoin.
Lukiopetusta leimaa jatkuva kiireinen etenemisrytmi, jossa monen on vaikea pysyä mukana. Lisäksi lukion opinto-ohjaus on paikoin todella ulalla, eikä moni oppilas tiedä vielä lukion jälkeen, mille sitä ryhtyisi. Tuolloin voikin hakeutua kaupan kassalle pitämään välivuotta. Seuraavana voikin hakeutua opiskelemaan tradenomiksi tai restonomiksi, kun kaikki ei loppujen lopuksi mennytkään aivan suunnitelmien mukaan.
Kehitys on kaikilla koulutusasteilla väärä. Tasa-arvon nimissä ylioppilastutkintoa ja sen kautta korkeamman asteen opintoja pidetään ensisijaisena itsetarkoituksena. Miten voidaan siis valmistaa riittävällä tavalla tuleville korkeakouluopiskelijoille siihen tarvittavat valmiudet, kun Suomen lukioista on tullut uusavuttomien neljän abrobaturistien hyysäyslaitoksia? Eikä kukaan heille missään vaiheessa ole kertonut, että se lakki ei välttämättä autuaaksi tee.
Joka vuosi ylioppilaaksi valmistuu suunnaton määrä nuoria. Tänä vuonna yli 30 000. Kalevan kirjoittaja luonnehti osaa porukasta luuserisakiksi, joka päätyy neljän abrobaturinsa kanssa kaupan kassalle töihin. Tuo ilmaisu saattaa olla monen mielestä melko raju, mutta se on ikävä kyllä harvinaisen totta. Kun entisetkin ylioppilaat on vailla opiskelupaikkaa, korkeakoulupaikkojen - lähinnä yliopistopaikkojen - saaminen on entistä vaikeampaa.
Ongelma lähtee peruskoulusta. Opinto-ohjaukseen ei ole panostettu tarpeeksi, jolloin epävarma porukka hakeutuu lukioihin kasvattamaan kurssikokoja entisestään. Opettajien aika menee näiden heikkolahjaisten hyysäämiseen, kun heidän paikkansa olisi jossain muualla. Lisäksi yhä useampi vanhempi kuvittelee ylioppilaslakin olevan jonkinlainen avain parempaan elämään. Näin ei ikävä kyllä voi kaikkien opiskelijoiden kohdalla olla, joten turhat haihattelut olisi syytä lopettaa hyvissä ajoin.
Lukiopetusta leimaa jatkuva kiireinen etenemisrytmi, jossa monen on vaikea pysyä mukana. Lisäksi lukion opinto-ohjaus on paikoin todella ulalla, eikä moni oppilas tiedä vielä lukion jälkeen, mille sitä ryhtyisi. Tuolloin voikin hakeutua kaupan kassalle pitämään välivuotta. Seuraavana voikin hakeutua opiskelemaan tradenomiksi tai restonomiksi, kun kaikki ei loppujen lopuksi mennytkään aivan suunnitelmien mukaan.
Kehitys on kaikilla koulutusasteilla väärä. Tasa-arvon nimissä ylioppilastutkintoa ja sen kautta korkeamman asteen opintoja pidetään ensisijaisena itsetarkoituksena. Miten voidaan siis valmistaa riittävällä tavalla tuleville korkeakouluopiskelijoille siihen tarvittavat valmiudet, kun Suomen lukioista on tullut uusavuttomien neljän abrobaturistien hyysäyslaitoksia? Eikä kukaan heille missään vaiheessa ole kertonut, että se lakki ei välttämättä autuaaksi tee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet aivan oikeassa. Se on kyllä aika huolestuttavaa, että yläasteella opot yrittävät tuputtaa kokoajan sitä lukiota ennemmin kuin ammatillista tutkintoa.
Olen täysin eri mieltä siitä että yläasteen opot tuputtaisivat lukiota! Siis minun ylä-asteaikanani.
Meillä ei saanut opolta käytännössä mitään apua koskien lukion valintaa, kursseihin ym. Hän yritti vain saada kaikki amikseen ja sanoi yli 9 ka oppilaillekkin et "Miettikää nyt kaks kertaa jos aiotte lukioon!" Yksi kaveri (ka 9,8 yläasteella, matikka, kemia, bilsa kymppejä esim) halusi jo yläasteikäisenä lääkikseen, mutta opo MELKEIN onnistui saaman hänet hakemaan lähihoitajan koulutukseen. Toki lähihoitajia tarvitaan, mutta ei noilla numeroilla kannata. Ko. ystävä odottelee parhaillaan lääkiksen pääsykokoiden tuloksia.
Et sellainen "lukiomyönteinen" opo meillä.
Itse en näe asiaa ihan noin negatiivisena. Juuri kukaan 9. luokkalisista ei tiedä tulevaa ammattiaan eikä minun mielestäni pitäisikään tietää. Sen takia tullaan lukioon, että saa kolme vuotta lisää aikaa miettiä, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa ja samalla saa hankittua itselleen hyvää yleissivistystä.
Toiset ottavat lukio-opinnoistaan enemmän irti kuin toiset ja se on jokaisen oma asia jos kirjoittaa huonoimmat mahdolliset paperit eikä sitten pääsekkään/haluakkaan kouluttautua "paremmin" (yliopisto yms.).
Voihan sitä sitten lukion jälkeenkin hakeutua amislaisten ammatteihin jos siltä tuntuu, että se olisi parempi ala itselle. En ymmärrä miksi kaikilla on niin älytön kiire saada joku ammatti itselleen ja tietää puoli elämäänsä mihin haluaa tähdätä. Myöhemmin voi keksiä jonkun vielä sopivamman alan itselleen.
Lukiota en todellakaan pidä liian helppona jos haluaa hyviä numeroita. Ja niille lusmuillekin kertyy aika nopeasti etenemisesteet eteen ja sitte ei lakkia tulekaan.
Ja mikä ihme siinä kaupan kassassa on niin hirveää? Työtähän sekin on ja pakkohan sitä jonkun on tehdä! Kaikki eivät haaveile rahan perässä kaikenmaailman lääkärin ammateista vaan ihan normaalista elämästä. Olen sitä mieltä että suomen koulujärjestelmä on hyvä! Siihen kouluun pääsee mihin todella haluaa ja on todella valmis tekemään töitä paikkansa eteen! Tuskin kukaan lukematta minnekään kouluun pääsee ja se on oma vika jos ei lue.kiitos.
"Voihan sitä sitten lukion jälkeenkin hakeutua amislaisten ammatteihin jos siltä tuntuu, että se olisi parempi ala itselle. En ymmärrä miksi kaikilla on niin älytön kiire saada joku ammatti itselleen ja tietää puoli elämäänsä mihin haluaa tähdätä. Myöhemmin voi keksiä jonkun vielä sopivamman alan itselleen."
Kuka on sanonut että pitäis olla kiire saaja ammatti itelle? Ei mun mielestä kukaan. Jotkut vaan tietävät jo hyvin varhain, että juuri se ala on mun unelmani ja sille tähtään. Pitäähän joidenkin ne duunarihommat tehdä.
Nyt kun tuli asia puheeksi, niin empä muista saaneeni oppilaanohjausta lukiossa. Opona toimi vararehtori joka samalla opetti jonkun kurssi historiaa!! Aivan kauhea tapaus.
Kuitenkin onneksi oma mielenkiinto ohjasi oikeaan paikkaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut ihan hyvä tietää esim. muidenkin paikkakuntien opiskelumahdollisuuksistakin, muista yliopistoista. Vanhat opiskelijat kävivät joskus puhumassa, mutta hekin edustivat vain yhtä(!) opintosuuntaa. Siinä oli se.
"Nyt kun tuli asia puheeksi"
Asia ei oikeastaan tullut puheeksi vaan sinä otit sen puheeksi kaivamalla viisi vuotta vanhan topicin. :D