Uros pentu 12vk ja uros 1v8kk

näissä koira-asioissa varmaankaan koska minulla on neljä uroskoiraa ja kaikki on syntyneet noin vuoden sisällä.
en hyväksy rähinöitä ja kiellän heti kun joku edes yrittää. ei niitä yrityksiä kyllä ole oikeastaan montaakaan ollut.
vanhin saa ruuan ensimmäiseksi ja menee ovesta ensimmäisenä jne.
meillä Apollo joka on vanhin antaa pikkusten huseerata melkein ihan miten vaan. siis pentuna menivät viereen keikkumaan vaikka Apollolla oli luu suussa. kun Apollo murisi niin kehuin sitä ja laitoin sen vaikka sohvalle sen luun kanssa että saa syödä rauhassa.
Lucky on yrittänyt onneansa joskus Apollon kanssa mutta Apollo laittoi sen nätisti paikalleen.
mutta kyllä sen näkee että kukaan ei enään lelua ota toisiltaan eikä herkkujakaan.

minun neuvo on se että sinä näytät heti alkuunsa että sinä olet se johtaja.koirat tekevät mitä sinä sanot eikä toistepäin. jos koira tottelee sinua niin ehkä ei tule sellaisia ongelmia.(minä vaadin ehdottomasti tottelemista, se on perussääntö). ja sitten ei oikeastaan minun neuvoja kannata kuunnella. kerroin vaan miten meillä on toimittu.

itseänikin kiinnostaa tämä asia paljon ja toivon että nämä viisaammat vastaa :=)

tiedä siitä viisaudesta, mutta kokemusta on ainakin....

Eli omasta mielestäni uroksilla olisi hyvä olla vähintään 2 vuoden ikäero.
Omien urosteni ikäero oli vain n.1,5vuotta ja kahnaukset alkoivat kun nuorempi tuli aikuisikään. Ärinää, pärinää, toistensa kyräilyä, toisinaan pikku matsejakin oli vähän väliä ja tilanne oli ikävä kaikille osapuolille. Itse olin tuolloin vielä siinä luulossa että vanhemman koiran tulee aina ja ehdottomasti olla johtaja-asemassa ja niinpä pönkitin vanhemman asemaa kaikin keinoin. Vanhempi urokseni ei kuitenkaan ollut samassa suhteessa johtaja-ainesta nuoremman kanssa ja niinpä tilanne oli melko sekava pitkän aikaa kun koirien mielestä nuorempi oli selkeä pomo, mutta "ylipäälikkö"(siis minä) haroin vastaan ja vahvistin luuserin asemaa aina ja kaikkialla.
Kunnes vihdoin tajusin että nuorempi uroskin voi olla johtaja ja aloin toimia sen mukaisesti, tilanne selkeni ja rauhoittui välittömästi.

Eli riippuu paljon yksilöistä miten homma menee. Toiset tyytyvät alempaan asemaan ilman pullikointeja ja toiset taas alkavat heti haastamaan johtajaa asemassaan kunhan tulevat "siihen ikään".
Teillä pentu varmasti aluksi tyytyy "alimmaisen osaan", mutta jos se on luonteeltaan kovempi/vahvempi niin aikuistuessaan saattaa kyseenalaistaa vanhemman koirasi aseman ja mikäli tämä on luonteeltaan pehmeämpi ja periksi antavainen, niin saattaa luopua asemastaan ilman suurempia irvistelyitä. Mikäli molemmat luonteeltaan kovia ja vahvoja saattaa tiedossa olla hankaluuksia. Sen vuoksi olisi hyvä jos urosten ikäero olisi suurempi, tällöin vanhemman johtava asema olisi selkeämpi, eikä koirien keskinäiseen välien selvittelyyn tarvitsisi puuttua lainkaan sillä se olisi koirillekin itsestään selvyys (ehkä???).

tapeltiin ja rajusti. Äiti koira ja tytär olivat sovussa mutta tätikoira (eri rotua) saikin sitten oikein tosissaan sakinhivutusta. Kerrankin keskiyöllä heräsin siihen luuloon, että sota on syttynyt. Koirat olivat aloittaneet hirveän tappelun sängyssämme. Pomppasimme kuin vieteriukot pystyyn ja ei muuta kun erottamaan koiria. Mies sai siinä tohinassa todellisen kulmahammas puraisun ja kahteen kertaan. Senjälkeen sairaalan päivystykseen,koska verenvuoto ei meinannut tyrehtyä. Kaikkein paras juttu mielestäni tässä oli se, kun mies tokaisi: näin kovasti minun kultani suutelevat minua. Monia vastaavanlaisia tilanteita on sattunut meillä, niin minä osaltani olen varma, etten koskaan enään ottaisi kahta samaa sukupuolta olevaa koiraa, koska koiratappelut ovat tosi ikäviä ja hermoja raastavia, eikä niissä tilanteissa jalan polkeminen lattiaan auttanut,kun kimpaantuminen oli jo käynnistynyt.