Hei! Harkitsen sekarotuisen pennun hankkimista ja toinen vanhemmista olisi seisova lintukoira. On kai vaikeaa ennustaa, miten paljon kunkin vanhemman ominaisuudet periytyvät millekin pennulle, mutta kyselenkin seuraavaa: Miten paljon tapakasvatuksella ja koulutuksella voidaan vahvistaa ja tukea toivottuja ominaisuuksia ja voiko taas ns. ei-toivottuja "heikentää" JA onko tämä edes mitenkään oikeutettua? Meidän olisi kai voitava tarjota koiralle juuri sille tyypillistä toimintaa, omiin mahdollisuuksiimme mukautettuna tietenkin. Siispä kyselisin, mitä kaikkea nenätyöskentelyä harrastatte koiranne kanssa, jos ette varsinaisesti metsästä? Kiitos!
SEISOVAA
SEKOITUKSESSA?
5705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikähän rotu on toinen osapuoli?
Itse tunnen seisojan ja rotikan rakkaudenhedelmän ja on hyvin riistaviettinen. ihan päätöntä menoa, ei se seiso, ajaa ja lujaa, pitkälle..
Ja ikinähän sitä ei tiedä, miten ne kromosomit järjestäytyvät..
jos et koirallesi riistaviettiä kaipaa, mikään ei tästä pennusta takaa sitä, että se siltä heikosti löytyy.. Mieti tarkkaan..
Luultavammin se löytyy, kuin on löytymättä..
Eli jos toinen osapuoli ei ole lainkaan riistaviettinen voi pennustakin tulla vähemmän metsästysintoinen. Tosin itse tuntemissani sekoituksissa, jossa toinen vanhemmista on metsästysrotuinen niin myös pentu on osoittautunut riistaviettiseksi, enemmän tai vähemmän.
Hyvällä ja tehokkaalla koulutuksella saa toki vahvistettua toivottua toimintatapoja tietyissä tilanteissa (esim. mitä/miten koira tekee/toimii kohdatessaan riistaa), mutta itse viettejä ei pysty eliminoimaan millään koulutuksella, eli jos koiralla on riistavietti ominaisuus se on siinä koko ikänsä koulutuksesta ja "heikennyksistä" huolimatta.
Se miten oikeutettua on ottaa "kotikoiraksi" riistaviettinen metsästäjä pohtikoon jokainen tahollaan, en halua synnyttää täällä mitään sotaa siitä onko se oikein vai väärin. Onhan noita ihan puhtaitakin metsästyskoiria pelkkinä sohvanvaltaajina ja tuskin niistä monikaan kärsii osastaan. Tietysti koira on onnellisimmillaan silloin kun saa tehdä sitä mihin on syntynytkin.
Pari nenätyöskentely vinkkiä: piilota eripuolille asuntoa namipaloja ja anna koiran etsiä, vaikeuta tehtävää vähentämällä namien määrää. Samaa puuhaa voi harrastaa myös pihalla tai etsimällä koiran lempilelua. Vaikka Mejä = metsästyskoirien jäljestys(ts. verijälki) onkin kilpailulaji, sitä voi harrastaa myös ihan omaksi ja koiran iloksi. Eli metsään vedetään verellä jälki ja seuraavana päivänä se "ajetaan" koiran kanssa. Aluksi jäljestä kannattaa tehdä lyhyt ja helppoon maastoon ja sitten vaikeuttaa pidentämällä jälkeä ja siirtyä hankalampiin maastoihin.
Molemmat harrastukset rasittavat koiran nenää sekä aivoja ja jälkimmäinen käy ihan kelpo kuntoilusta niin omistajalle kuin koirallekin. =)
Meillä oli kerran sekarotuinen jossa oli saksanseisojaa ja Labradorinnoutajaa.. Se oli riista verinen nouti linnut ja seisoi linnut ja muun eläimet..
Äkää nyt missään nimessä ottako sekarotuista seisojaa, kun puhdasrotuisia on saatavilla. Miksi se
ei voi olla puhdas.. onko hinta kysymys. Jos näin on unohda koko juttu. Pennun hinta ei seisojan pidossa ja koulutuksessa matkoineen merkitse mitään. Sitäpaitsi seisojallahan ei juuri "metsästellä" vaan sitä koulutetaan ja nautiskellaan sen työskentelystä. Täytyy tietysti joskus pudottaakin koiralle
monet harkitsevat sekarotuisia, joissa osaksi metsästyskoiraa. Hyvä harkita tarkoin! Tuskin metsäkaveriksi kukaan sekarotuista etsiikään, siitä ei kai nyt ollut kyse.