Hei,
Olen helmikuusta lähtien julkaissut nettisivuillani autoiluun liittyviä huumoripitoisia tarinoita.
http://koti.mbnet.fi/rvaa/r/tarinat.html
Tässä olisi niistä viimeisin teidän arvioitavaksi.
Kirjoittamisesta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta ollenkaan, tämä homma lähti käyntiin oikeastaan ihan vahingossa. Aika näyttää, jatkanko kirjoittamista pitempään. Kaikki kritiikki otetaan kiitollisena vastaan. Myös sivuilla olevan vieraskirjan, foorumin tai sähköpostin kautta voi lähestyä, vastaan kyllä.
Nettisivuillani hieman taustatietoa tarinoihin.
-----------
18.04.2003
Kesärenkaiden vaihto Rutinoffiin
Huomasin eräänä kauniina huhtikuun päivänä, että Rutinoffiinkin pitäisi vaihtaa kesärenkaat alle, tai kesänarut, kuten Honda Hemmo asian ilmaisi. Yritin haeskella internetistä ohjeita miten homma tulisi hoitaa, jotta lopputulos olisi edes tyydyttävä. En valitettavasti löytänyt muita, kuin rengasliikkeiden mainoksia ja tarjouksia. Mainonnasta päätellen aika monet autoilijat taitavat vaihtaa kesäksi kesärenkaat alle. Autoilijat ovat sitten lammasmaista sakkia, jos joku vaihtaa kesärenkaat niin sitten muidenkin pitää, missä on kaikki erilaisuus ja rohkeus uhmata tuollaista massahysteriaa. Koska kaikki tuntuivat vaihtavan renkaita, päätin minäkin liittyä tuohon määkivään lammaslaumaan. Tekaisin kuitenkin ensin ohjeet, joita seuraamalla homma taatusti onnistuu keneltä vaan. Jos ei onnistu, niin kävele kesä.
1. Varmista, että omistat kesärenkaat. Ellet omista, niin lainaa vaikka naapurilta. Huomioi kuitenkin vanteiden sopivuus.
2. Katsele säätiedotuksia, jotta renkaiden vaihtoon sattuisi aurinkoinen päivä, sateellahan sitä ei tee pirukaan.
3. Valmistaudu huolella edellisenä päivänä tulevaan koitokseen. Mene aikaisin nukkumaan, jotta olet aamulla pirteänä urakkaan. Aamuyön pornoleffat kannattaa suosiolla unohtaa.
4. Herää aikaisin ja syö tukeva aamiainen, jaksat paremmin rehkiä. Kaurapuuro kunniaan.
5. Hae renkaat niiden säilytyspaikasta ja toivo ettei naapurin nisti ole niitä pöllinyt ja vaihtanut piikkiin.
6. Vie renkaat auton luo. Ellet jaksa, niin aja auto renkaiden luo.
7. Vaihda renkaat auton alle, auton omaa tunkkia käyttäen. Lue käyttöohje, ellet muuten osaa. Jos et osaa lukea, niin mitä hittoa sitten tätäkään tavaat.
8. Jos renkaat tyhjät, laita niihin pumpulla ilmaa. Polkupyörän pumppu ei käy, hanki autonrenkaille tarkoitettu.
9. Seuraavaksi huoltoasemalla tarkastamaan ilmanpaineet. Tässä meneekin sitten todennäköisesti muutama tunti. Jonossa on taatusti joku mäntti joka ei tiedä miten päin venttiilinhattu pyöritetään auki.
10. Lopuksi kotia. Ellet ottanut niitä naapurin renkaita, niin voit huoleti palata. Jos otit, sait elämääsi pientä lisäjännitystä.
Ohjeesta tuli oikeastaan todella hyvä. Päätin itsekin noudattaa kirjoittamaani ohjetta. Illalla aloitin varmistamalla, että minulla todella on kesärenkaat. Menin kellariin ja pengoin sen ylösalaisin, renkaita ei ollut missään. Sitten kävin läpi lähimpien naapureiden verkkokellarit, niissäkään ei ollut minun renkaita. Alkoi jo tympäisemään koko juttu, varmaan joku narkki pöllinyt ne talven aikana. Siitä harmistuneena menin takaisin sisälle ja korkkasin ison pullon konjakkia. Siinä sitten pikku konjakeissa suunnittelin lainaavani renkaat joltain naapurilta, kunnes muistin ettei Rutinoffiin sovi muiden autojen leveät renkaat, masennuin entisestään. Olin jo lähes luopunut toivosta renkaiden suhteen, kun olohuoneeseen horjuessani tönäisin sohvapöytää, sen levy tipahti lattialle. Pöytäliinan verhoaman levyn alta paljastui Rutinoffin renkaat, niin siistissä pinossa kuin olla voi. Jotenkin hämärästi aloin muistella, että huonekaluliikkeessä käynti taisi jäädä syksyllä väliin ja tein renkaista pöydän. Olen oikeastaan aika nero tällaisissa asioissa. Riemastuneena renkaiden löytämisestä kumosin kurkkuuni loputkin konjakista, sitten tuli uni.
Aikaisin herääminen meni vituiksi, pääsin ylös sängystä vasta kahdentoista aikaan. Seuraavat kaksi tuntia meni vessassa vatsahuuhtelun merkeissä, taisi olla pilaantunutta konjakkia tällä kertaa, hyi hitto. Vessasta selvittyäni suunnistin ruokapöytään. Jostain tietystä syystä ainoa joka pysyi jotenkin sisällä, oli vesi. Päätin joustaa ja jättää sen tukevan aamiaisen väliin, kyllähän raavas mies nyt ilman aamiaistakin yhdet renkaat vaihtaa. Puin vaatteet päälle ja aloin miettiä miten saan ne hiton renkaat alas kolmannesta kerroksesta. Viimeksi taisi joku kaveri ne tänne ylös kaljapalkalla kantaa.
Ensimmäisen renkaan kohdalla päätin kokeilla varovaista vierittämistä portaita pitkin. Ajatus oli oikein hyvä, lopputuloksesta ovat ainakin naapurit eri mieltä. Ensimmäiset raput menivät renkaan ja minun kannalta ihan mainiosti. Sitten se saamarin rengas ei tajunnutkaan kääntyä, vaikka kuinka huusin ylätasanteelta, että ”käänny nyt perkeleen suvikumi”. Ei kääntynyt, vaan jatkoi matkaa suoraan naapurin hullun ämmän eteiseen ja sitä kautta käytävää pitkin keittiöön, törmäten lopuksi hellaan. Tätä ei olisi päässyt tapahtumaan, jos se hullu ämmä olisi livahtanut ovenraosta, pakkoko sitä on koko oven leveydeltä kulkea. Samoin voisi sitä ovisilmästäkin katsoa, onko muita naapureita liikkeellä ja pysyä kotona, jos on.
- Terve naapuri, huusin hullulle ämmälle, tämän ihmetellessä ohi pyörivää rengasta.
- Mikä se oli?
- Veikkaisin ufoa, ellen paremmin tietäisi, että autonrengas, vastasin pokkana.
- Kenen?
- No auton, sanoinhan sen juuri.
- Mitä se meillä tekee?
- Nojaa näemmä hellaan, sanoin samalla, kun kurkistin oviaukosta sisälle.
- Ei nojaa pitkään, sanoin hullu ämmä ja paiskasi oven kiinni nenäni edestä.
Harmittava takaisku, nyt on opeteltava ajamaan kolmella renkaalla. Mietin jo sanamuotoa jolla yrittäisin lepytellä hullua ämmää, kun pihalta kuului kamala rämähdys. Kuulosti ihan siltä, kuin jostain olisi pudotettu jotain painavaa. En tiedä mistä johtui, mutta mieleeni tuli autonrengas. Säntäsin pihalle tutkimaan asiaa. Tilanne olikin aika mielenkiintoinen, Rutinoffin rengas oli nimittäin pudonnut jonkun BMW:n katolle. Säikähdin suunnattomasti, että onko vanne mennyt kieroon osuessaan Bemun kattoon. Mitään ulkoisia vaurioita ei renkaassa tai vanteessa onneksi näkynyt. Bemarista oli katto painunut hiukan sisään, onneksi ei ollut minun auto. En tajua ollenkaan ihmisten vouhotusta saksalaisista autoista, että ne muka kestää. Tässäkin on taas yksi esimerkki siitä, etteivät ne kestä yhtään mitään.
Otin renkaan Bemun katolta ja kiikutin sen Rutinoffin viereen odottelemaan toisia renkaita. Nyt pitää vaan keksiä jokin toinen konsti saada ne alas. Kävelin raput ylös kolmanteen kerrokseen ja menin sisälle miettimään tilannetta. Ajatus meinasi olla ihan jumissa, johtui varmaan tästä julmetusta kankkusesta. Koska muutakaan ideaa ei tullut mieleen, otin yhden renkaan ja menin sen kanssa parvekkeelle. Pudotusta oli jonkin verran, mutta eihän se rengas mihinkään pompi, jos sen pudottaa lappeelleen. Otin renkaan ja pudotin sen varovasti alas. Pudotus meni muuten ihan nappiin, mutta tämä kyseinen suvikumi oikaisi itsensä ilmalennon aikana ja pomppasi iloisena kuin villivarsa, suoraan sen saamarin Bemun kylkeen. Jälleen kerran nopsaan portaat alas ja rengas Bemarin kyljestä Rutinoffin viereen. Alkoi olla kyseinen BWM jo aika ruokottoman näköinen rytökasa.
Nyt alkoi olla meikäläisellä keinot vähissä loppujen renkaiden alas saamisen suhteen. Sitten huomasin Lepo Laten kävelevän parkkipaikalle päin.
- Hei Late, maistuisikos bisse?
- Totta mooses, ainahan se olut maistuu, tuumasi Late.
- Mennään sitten tuonne ylös ottamaan tölkilliset, jos sopii?
- Jeps.
Hieno homma, että sain Laten yläkertaan oluelle, lähtiessä voin sille pistää renkaat kainaloon. Päästyämme sisälle Late katseli hiukan huvittuneen näköisenä entistä olohuoneen pöytääni, joka oli enää puolet alkuperäisestä korkeudesta.
- Taitaa olla renkaiden vaihto käsillä?
- Juu, sellaista vähän ajattelin, vastasin Latelle.
- Älä ajattele, ei sovi sinulle, tuumasi Late.
Mielessä oli sanoa Latelle, ettei se ajatteleminen sovi hänellekään. En vaan uskaltanut, koska ei ollut mitään tietoa siitä mitä nappeja Late on viimeaikoina ottanut. Annoin Laten pysyä siinä luulossa, että hän on se välkky jolle ajatteleminen sopii.
- Tuota, voisitkos auttaa pikkaisen? Kysäisin Latelta.
- Ai viedä nuo renkaat alas?
- Jeps.
- Jos saan toisen oluen, niin sitten vien, tuumasi Late silmät kiiluen.
- Kiinni veti, sanoin Latelle ja iskin sen kouraan toisen tölkin olutta.
Nythän tämä kuljetusongelma ratkesi kerralla, kun Late tuli auttamaan. Ei tarvinnut lähteä itse rehkimään renkaiden kanssa, olisin voinut vaikka rasittua siinä hommassa. Late kantoi renkaat alas Rutinoffin luokse. Tämän tehtyään Late ilmoitti lähtevänsä asioille polkupyörällään. Onneksi Late on hyvin tarkka siitä ettei aja autoa, jos on ottanut tipankin alkoholia, kunnioitan suuresti tuollaisia ihmisiä. Minulla oli vielä yksi ongelma ratkaisematta, kuka hitto nuo renkaat vaihtaa autoon alle ja kuskaa talvirenkaat yläkertaan. Päätin istahtaa rengaspinon päälle ja miettiä asiaa oikein kunnolla.
Jonkin aikaa siinä istuttuani, paikalle kävelee naapurini Putte, joka on intohimoinen Saabisti. Putessa on aika paljon yllytyshullun vikaa, joten päätän koettaa kepillä jäätä.
- Hei Putte, juteltiin poikien kanssa Essolla, ettei kukaan pysty vaihtamaan henkilöautoon renkaita alle viidentoista minuutin, auton omaa tunkkia käyttäen.
- Varmaan pystyy, minä ole vaihtanut satoja kertoja sen ajan alle.
- Tuskinpa vaan, sanon epäillen.
- Hei, sullahan on siinä renkaat, saankos näyttää? Putte aneli.
- No joo, jos kerran välttämättä haluat, myönnyin hänen aneluunsa.
Pistin sekkarin päällä kellosta ja lähetin Puten suorittamaan urakkaa. Aika reipasta vauhtia se homma näytti sujuvankin, saattoihan olla, että Putte on muutaman kerran renkaita vaihtanutkin. Renkaiden vaihdon ajaksi tuli Putelle kahdeksan minuuttia ja kymmenen sekuntia. Koska aikaa näytti jäävän reilusti, päätin vaikeuttaa suoritusta.
- Meinasin, että nuo talvirenkaat pitää olla siinä vartissa tuolla kolmannessa kerroksessa, eihän renkaiden vaihto lopu ennen kuin vanhat renkaat ovat säilytyspaikassaan, sanoin hikoilevalle Putelle.
- Ei tietenkään, puuskutti Putte.
Ryntäsin edellä aukaisemaan asunnon oven, ettei Puten suoritus jää siitä kiinni. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt tuollaisella kiireellä renkaita kannettavan yläkertaan, taisi mennä aina kaksi rappua kerralle, kun Putte harppoi menemään. Renkaat olivat yläkerrassa kahdessa minuutissa, jopa olohuoneen pöytälevy oli paikoillaan siinä ajassa. Todella kiitettävä suoritus, kun ottaa huomioon, että palkkio on vain mainetta ja kunniaa Esson baarissa. Koska olen pohjimmiltani reilu kaveri, tarjosin Putellekin palkkioksi oluen. Putte oli tosi tyytyväinen, olihan hän näyttänyt, että epäilin ihan suotta hänen kykyään renkaiden vaihdossa.
Koska renkaat olivat nyt vaihdettu, menin tarkastamaan ilmanpaineet. Silmämääräisesti jokaisessa renkaassa näytti olevan ilmaan riittävästi huoltoasemalle ajoa varten. Olin juuri lähdössä liikenteeseen, kun Bemarin luo tuli joku kaveri meuhkaamaan, että hänen autoaan on muka vahingoitettu.
- Kuka tämän on tehnyt? huusi Bemun omistaja.
- En tarkkaan tiedä, mutta veikkaisin että BMW:n tehdas, vastasin hänelle.
- Täh?
- Kysyit juuri, että kuka sen on tehnyt ja minä vastasin.
- Tarkoitin näitä lommoja katossa.
- Jaa niitä, tuolta parvekkeelta näytti joku ämmä syytävän tavaraa siihen katolle, kysy siltä.
- Sen teen, kiitoksia teille.
- Ole hyvä vaan.
Hienoa, kun voi olla avuksi kanssa-autoilijoille tällaisissa pikku asioissa. Jotenkin pääsi unohtumaan mainita siihen kylkeen osuneesta renkaasta. Jos ei kerran itse huomaa, niin kärsiköön nahoissaan. Koska katon lommottaminen ei minulle mitenkään kuulunut, poistuin paikalta. Matka huoltoasemalle sujui rauhallisesti, kukaan ei tullut häiriköimään matkantekoani. Saavuttuani huoltoasemalle ajoin Rutinoffin ilmanpainemittarijonoon. Näytti olevan useampi auto jonottamassa paineiden tarkastukseen. Koska jonoa oli reilusti, päätin mennä kahville vuoroa odotellessani.
Kävelin sisälle ja maksoin kahvit kassalle. Menin sitten kupin kanssa pystybaariin seisoskelemaan ja kuuntelemaan vakioporukan juttuja. Juttujen perusteella paikalla oli porukkaa formulakuskeista raketti-insinööreihin, tuntuu olevan aika koulutettua porukka joka käy täällä kahvilla. En viitsinyt mennä sanomaan, että itse olen käynyt vain amiksen. Hörpin kaikessa rauhassa kahvia, kun ulkoa tulee joku tyyppi isoon ääneen mellastamaan:
- Kenen perkeleen öljynpoltin tuolla pihalla on käynnissä?
Olin hiukkasen ihmeissäni, eikös öljynpolttimet kuulu ennemminkin omakotitaloihin, kuin pihalla käytettäviin laitteisiin, no voinhan olla tietysti kehityksestä jäljessä. Siinä asiaa aprikoidessani, meuhkaaja jatkoi:
- Tarkoitan tuolla pihalla käynnissä olevaa Rutinoffia, se savuttaa niin, että jo kolme peltikolaria on sattunut sen takia.
- Menitkös onneton ruttaamaan autosi syystä, että jonkun auto pikkaisen pölläyttää sinistä savua? Kysäisin tältä kaverilta.
- Onkos se sinun auto?
- Jep.
- Sammuta se.
- Miksi, eihän se nähdäkseni pala, tuumasin ulos vilkaistuani.
- Mikä vitun ääliö sinä oikein olet? Kysyi meuhkaaja vuorostaan.
- Ollaan varmaankin sitten naapureita.
- Häh, kuinka niin? Kysyi meuhkaaja.
- No, kun tuollaiset mulkut ovat yleensä ihan perseestä, vastasin samalla mitalla.
- No voi juma, kuului vaan, kun meuhkaaja poistui ulos.
Koska kenelläkään ei tuntunut olevan enää mitään asiaan, jatkoin keskeytynyttä kahvin juontiani. Kävin varmuuden vuoksi hakemassa vielä santsikupinkin. Saatuani toisen kupin kahvia kurkusta alas, lähdin pihalle katsomaan mikä on tilanne ilmanpainejonossa. Ilokseni jonossa ei ollut muita, kuin äskeisen meuhkaajan rutattu Datsun Primera. Kyllä olikin sitten vittuuntuneen näköinen kaveri. Minulla olisi ollut mielessä montakin hyvää neuvoa hänelle, jätin ne kuitenkin kertomatta. Koska Primerakuskilla näytti ilmanpaineiden tarkastaminen kestävän, päätin minä putsata tuulilasin siinä odotellessani. Kävin hakemassa sangollisen vettä ja pesuvälineet. Palatessani sangon kanssa, kompastuin siihen kirottuun ilmanpainemittarin letkuun. Eipä siinä minulle mitään vahinkoa käynyt, sain nimittäin Primeran takaluukusta kiinni viime tipassa. Ainoastaan vesisanko tyhjeni Primeran takakonttiin. Onneksi on jo plussan puolella, ei pääse jäätymään, ajattelin asiaa positiivisesti.
Primeran kuskilla taisi olla kiire, kun paiskasi takaluukunkin kiinni sinne vilkaisematta ja lähti pihasta renkaat savuten. Kävin itse läpi kaikkien renkaiden ilmanpaineet, olivat kohtuullisen hyvin säilyneet talven yli. Joku joskus väitti, ettei samoilla ilmoilla saisi ajaa kahta kesää. Sanojan mukaan renkaan jousto-ominaisuudet kärsii, jos on vanhaa ilmaa sisällä. Ohjeen mukaan vanhat ilmat pitäisi ottaa ensin pois ja sitten vasta laittaa uutta ilmaa tilalle. Koska kyseinen operaatio olisi ollut turhan rasittava, laitoin vain lisää.
Saatuani rengaspaineet tarkastettua, lähdin köröttelemään kohti kotia. Kesärenkaiden kunniaksi tempaisin pitkällä suoralla viiskymppiä mittariin, kyllä oli reteetä menoa. Kotipihalle saavuttuni minulla oli jo pienet omantunnontuskat moisen kaahailun takia, olinhan ihan tietoisesti kasvattanut onnettomuusriskiäni huomattavasti. Seitsemänkympin nopeusrajoitus oli jo aika lähellä mennä rikki.
Onnistuneen renkaanvaihto-operaation kunniaksi otin lasin jaffaa.
Yöllä näin unta, että Rutinoff oli kuumailmapallo ja minun piti täyttää se polkupyöränpumpulla. Tuli muuten hiki siinä unessa.
Rutinoffin kuski
Olen helmikuusta lähtien julkaissut nettisivuillani autoiluun liittyviä huumoripitoisia tarinoita.
http://koti.mbnet.fi/rvaa/r/tarinat.html
Tässä olisi niistä viimeisin teidän arvioitavaksi.
Kirjoittamisesta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta ollenkaan, tämä homma lähti käyntiin oikeastaan ihan vahingossa. Aika näyttää, jatkanko kirjoittamista pitempään. Kaikki kritiikki otetaan kiitollisena vastaan. Myös sivuilla olevan vieraskirjan, foorumin tai sähköpostin kautta voi lähestyä, vastaan kyllä.
Nettisivuillani hieman taustatietoa tarinoihin.
-----------
18.04.2003
Kesärenkaiden vaihto Rutinoffiin
Huomasin eräänä kauniina huhtikuun päivänä, että Rutinoffiinkin pitäisi vaihtaa kesärenkaat alle, tai kesänarut, kuten Honda Hemmo asian ilmaisi. Yritin haeskella internetistä ohjeita miten homma tulisi hoitaa, jotta lopputulos olisi edes tyydyttävä. En valitettavasti löytänyt muita, kuin rengasliikkeiden mainoksia ja tarjouksia. Mainonnasta päätellen aika monet autoilijat taitavat vaihtaa kesäksi kesärenkaat alle. Autoilijat ovat sitten lammasmaista sakkia, jos joku vaihtaa kesärenkaat niin sitten muidenkin pitää, missä on kaikki erilaisuus ja rohkeus uhmata tuollaista massahysteriaa. Koska kaikki tuntuivat vaihtavan renkaita, päätin minäkin liittyä tuohon määkivään lammaslaumaan. Tekaisin kuitenkin ensin ohjeet, joita seuraamalla homma taatusti onnistuu keneltä vaan. Jos ei onnistu, niin kävele kesä.
1. Varmista, että omistat kesärenkaat. Ellet omista, niin lainaa vaikka naapurilta. Huomioi kuitenkin vanteiden sopivuus.
2. Katsele säätiedotuksia, jotta renkaiden vaihtoon sattuisi aurinkoinen päivä, sateellahan sitä ei tee pirukaan.
3. Valmistaudu huolella edellisenä päivänä tulevaan koitokseen. Mene aikaisin nukkumaan, jotta olet aamulla pirteänä urakkaan. Aamuyön pornoleffat kannattaa suosiolla unohtaa.
4. Herää aikaisin ja syö tukeva aamiainen, jaksat paremmin rehkiä. Kaurapuuro kunniaan.
5. Hae renkaat niiden säilytyspaikasta ja toivo ettei naapurin nisti ole niitä pöllinyt ja vaihtanut piikkiin.
6. Vie renkaat auton luo. Ellet jaksa, niin aja auto renkaiden luo.
7. Vaihda renkaat auton alle, auton omaa tunkkia käyttäen. Lue käyttöohje, ellet muuten osaa. Jos et osaa lukea, niin mitä hittoa sitten tätäkään tavaat.
8. Jos renkaat tyhjät, laita niihin pumpulla ilmaa. Polkupyörän pumppu ei käy, hanki autonrenkaille tarkoitettu.
9. Seuraavaksi huoltoasemalla tarkastamaan ilmanpaineet. Tässä meneekin sitten todennäköisesti muutama tunti. Jonossa on taatusti joku mäntti joka ei tiedä miten päin venttiilinhattu pyöritetään auki.
10. Lopuksi kotia. Ellet ottanut niitä naapurin renkaita, niin voit huoleti palata. Jos otit, sait elämääsi pientä lisäjännitystä.
Ohjeesta tuli oikeastaan todella hyvä. Päätin itsekin noudattaa kirjoittamaani ohjetta. Illalla aloitin varmistamalla, että minulla todella on kesärenkaat. Menin kellariin ja pengoin sen ylösalaisin, renkaita ei ollut missään. Sitten kävin läpi lähimpien naapureiden verkkokellarit, niissäkään ei ollut minun renkaita. Alkoi jo tympäisemään koko juttu, varmaan joku narkki pöllinyt ne talven aikana. Siitä harmistuneena menin takaisin sisälle ja korkkasin ison pullon konjakkia. Siinä sitten pikku konjakeissa suunnittelin lainaavani renkaat joltain naapurilta, kunnes muistin ettei Rutinoffiin sovi muiden autojen leveät renkaat, masennuin entisestään. Olin jo lähes luopunut toivosta renkaiden suhteen, kun olohuoneeseen horjuessani tönäisin sohvapöytää, sen levy tipahti lattialle. Pöytäliinan verhoaman levyn alta paljastui Rutinoffin renkaat, niin siistissä pinossa kuin olla voi. Jotenkin hämärästi aloin muistella, että huonekaluliikkeessä käynti taisi jäädä syksyllä väliin ja tein renkaista pöydän. Olen oikeastaan aika nero tällaisissa asioissa. Riemastuneena renkaiden löytämisestä kumosin kurkkuuni loputkin konjakista, sitten tuli uni.
Aikaisin herääminen meni vituiksi, pääsin ylös sängystä vasta kahdentoista aikaan. Seuraavat kaksi tuntia meni vessassa vatsahuuhtelun merkeissä, taisi olla pilaantunutta konjakkia tällä kertaa, hyi hitto. Vessasta selvittyäni suunnistin ruokapöytään. Jostain tietystä syystä ainoa joka pysyi jotenkin sisällä, oli vesi. Päätin joustaa ja jättää sen tukevan aamiaisen väliin, kyllähän raavas mies nyt ilman aamiaistakin yhdet renkaat vaihtaa. Puin vaatteet päälle ja aloin miettiä miten saan ne hiton renkaat alas kolmannesta kerroksesta. Viimeksi taisi joku kaveri ne tänne ylös kaljapalkalla kantaa.
Ensimmäisen renkaan kohdalla päätin kokeilla varovaista vierittämistä portaita pitkin. Ajatus oli oikein hyvä, lopputuloksesta ovat ainakin naapurit eri mieltä. Ensimmäiset raput menivät renkaan ja minun kannalta ihan mainiosti. Sitten se saamarin rengas ei tajunnutkaan kääntyä, vaikka kuinka huusin ylätasanteelta, että ”käänny nyt perkeleen suvikumi”. Ei kääntynyt, vaan jatkoi matkaa suoraan naapurin hullun ämmän eteiseen ja sitä kautta käytävää pitkin keittiöön, törmäten lopuksi hellaan. Tätä ei olisi päässyt tapahtumaan, jos se hullu ämmä olisi livahtanut ovenraosta, pakkoko sitä on koko oven leveydeltä kulkea. Samoin voisi sitä ovisilmästäkin katsoa, onko muita naapureita liikkeellä ja pysyä kotona, jos on.
- Terve naapuri, huusin hullulle ämmälle, tämän ihmetellessä ohi pyörivää rengasta.
- Mikä se oli?
- Veikkaisin ufoa, ellen paremmin tietäisi, että autonrengas, vastasin pokkana.
- Kenen?
- No auton, sanoinhan sen juuri.
- Mitä se meillä tekee?
- Nojaa näemmä hellaan, sanoin samalla, kun kurkistin oviaukosta sisälle.
- Ei nojaa pitkään, sanoin hullu ämmä ja paiskasi oven kiinni nenäni edestä.
Harmittava takaisku, nyt on opeteltava ajamaan kolmella renkaalla. Mietin jo sanamuotoa jolla yrittäisin lepytellä hullua ämmää, kun pihalta kuului kamala rämähdys. Kuulosti ihan siltä, kuin jostain olisi pudotettu jotain painavaa. En tiedä mistä johtui, mutta mieleeni tuli autonrengas. Säntäsin pihalle tutkimaan asiaa. Tilanne olikin aika mielenkiintoinen, Rutinoffin rengas oli nimittäin pudonnut jonkun BMW:n katolle. Säikähdin suunnattomasti, että onko vanne mennyt kieroon osuessaan Bemun kattoon. Mitään ulkoisia vaurioita ei renkaassa tai vanteessa onneksi näkynyt. Bemarista oli katto painunut hiukan sisään, onneksi ei ollut minun auto. En tajua ollenkaan ihmisten vouhotusta saksalaisista autoista, että ne muka kestää. Tässäkin on taas yksi esimerkki siitä, etteivät ne kestä yhtään mitään.
Otin renkaan Bemun katolta ja kiikutin sen Rutinoffin viereen odottelemaan toisia renkaita. Nyt pitää vaan keksiä jokin toinen konsti saada ne alas. Kävelin raput ylös kolmanteen kerrokseen ja menin sisälle miettimään tilannetta. Ajatus meinasi olla ihan jumissa, johtui varmaan tästä julmetusta kankkusesta. Koska muutakaan ideaa ei tullut mieleen, otin yhden renkaan ja menin sen kanssa parvekkeelle. Pudotusta oli jonkin verran, mutta eihän se rengas mihinkään pompi, jos sen pudottaa lappeelleen. Otin renkaan ja pudotin sen varovasti alas. Pudotus meni muuten ihan nappiin, mutta tämä kyseinen suvikumi oikaisi itsensä ilmalennon aikana ja pomppasi iloisena kuin villivarsa, suoraan sen saamarin Bemun kylkeen. Jälleen kerran nopsaan portaat alas ja rengas Bemarin kyljestä Rutinoffin viereen. Alkoi olla kyseinen BWM jo aika ruokottoman näköinen rytökasa.
Nyt alkoi olla meikäläisellä keinot vähissä loppujen renkaiden alas saamisen suhteen. Sitten huomasin Lepo Laten kävelevän parkkipaikalle päin.
- Hei Late, maistuisikos bisse?
- Totta mooses, ainahan se olut maistuu, tuumasi Late.
- Mennään sitten tuonne ylös ottamaan tölkilliset, jos sopii?
- Jeps.
Hieno homma, että sain Laten yläkertaan oluelle, lähtiessä voin sille pistää renkaat kainaloon. Päästyämme sisälle Late katseli hiukan huvittuneen näköisenä entistä olohuoneen pöytääni, joka oli enää puolet alkuperäisestä korkeudesta.
- Taitaa olla renkaiden vaihto käsillä?
- Juu, sellaista vähän ajattelin, vastasin Latelle.
- Älä ajattele, ei sovi sinulle, tuumasi Late.
Mielessä oli sanoa Latelle, ettei se ajatteleminen sovi hänellekään. En vaan uskaltanut, koska ei ollut mitään tietoa siitä mitä nappeja Late on viimeaikoina ottanut. Annoin Laten pysyä siinä luulossa, että hän on se välkky jolle ajatteleminen sopii.
- Tuota, voisitkos auttaa pikkaisen? Kysäisin Latelta.
- Ai viedä nuo renkaat alas?
- Jeps.
- Jos saan toisen oluen, niin sitten vien, tuumasi Late silmät kiiluen.
- Kiinni veti, sanoin Latelle ja iskin sen kouraan toisen tölkin olutta.
Nythän tämä kuljetusongelma ratkesi kerralla, kun Late tuli auttamaan. Ei tarvinnut lähteä itse rehkimään renkaiden kanssa, olisin voinut vaikka rasittua siinä hommassa. Late kantoi renkaat alas Rutinoffin luokse. Tämän tehtyään Late ilmoitti lähtevänsä asioille polkupyörällään. Onneksi Late on hyvin tarkka siitä ettei aja autoa, jos on ottanut tipankin alkoholia, kunnioitan suuresti tuollaisia ihmisiä. Minulla oli vielä yksi ongelma ratkaisematta, kuka hitto nuo renkaat vaihtaa autoon alle ja kuskaa talvirenkaat yläkertaan. Päätin istahtaa rengaspinon päälle ja miettiä asiaa oikein kunnolla.
Jonkin aikaa siinä istuttuani, paikalle kävelee naapurini Putte, joka on intohimoinen Saabisti. Putessa on aika paljon yllytyshullun vikaa, joten päätän koettaa kepillä jäätä.
- Hei Putte, juteltiin poikien kanssa Essolla, ettei kukaan pysty vaihtamaan henkilöautoon renkaita alle viidentoista minuutin, auton omaa tunkkia käyttäen.
- Varmaan pystyy, minä ole vaihtanut satoja kertoja sen ajan alle.
- Tuskinpa vaan, sanon epäillen.
- Hei, sullahan on siinä renkaat, saankos näyttää? Putte aneli.
- No joo, jos kerran välttämättä haluat, myönnyin hänen aneluunsa.
Pistin sekkarin päällä kellosta ja lähetin Puten suorittamaan urakkaa. Aika reipasta vauhtia se homma näytti sujuvankin, saattoihan olla, että Putte on muutaman kerran renkaita vaihtanutkin. Renkaiden vaihdon ajaksi tuli Putelle kahdeksan minuuttia ja kymmenen sekuntia. Koska aikaa näytti jäävän reilusti, päätin vaikeuttaa suoritusta.
- Meinasin, että nuo talvirenkaat pitää olla siinä vartissa tuolla kolmannessa kerroksessa, eihän renkaiden vaihto lopu ennen kuin vanhat renkaat ovat säilytyspaikassaan, sanoin hikoilevalle Putelle.
- Ei tietenkään, puuskutti Putte.
Ryntäsin edellä aukaisemaan asunnon oven, ettei Puten suoritus jää siitä kiinni. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt tuollaisella kiireellä renkaita kannettavan yläkertaan, taisi mennä aina kaksi rappua kerralle, kun Putte harppoi menemään. Renkaat olivat yläkerrassa kahdessa minuutissa, jopa olohuoneen pöytälevy oli paikoillaan siinä ajassa. Todella kiitettävä suoritus, kun ottaa huomioon, että palkkio on vain mainetta ja kunniaa Esson baarissa. Koska olen pohjimmiltani reilu kaveri, tarjosin Putellekin palkkioksi oluen. Putte oli tosi tyytyväinen, olihan hän näyttänyt, että epäilin ihan suotta hänen kykyään renkaiden vaihdossa.
Koska renkaat olivat nyt vaihdettu, menin tarkastamaan ilmanpaineet. Silmämääräisesti jokaisessa renkaassa näytti olevan ilmaan riittävästi huoltoasemalle ajoa varten. Olin juuri lähdössä liikenteeseen, kun Bemarin luo tuli joku kaveri meuhkaamaan, että hänen autoaan on muka vahingoitettu.
- Kuka tämän on tehnyt? huusi Bemun omistaja.
- En tarkkaan tiedä, mutta veikkaisin että BMW:n tehdas, vastasin hänelle.
- Täh?
- Kysyit juuri, että kuka sen on tehnyt ja minä vastasin.
- Tarkoitin näitä lommoja katossa.
- Jaa niitä, tuolta parvekkeelta näytti joku ämmä syytävän tavaraa siihen katolle, kysy siltä.
- Sen teen, kiitoksia teille.
- Ole hyvä vaan.
Hienoa, kun voi olla avuksi kanssa-autoilijoille tällaisissa pikku asioissa. Jotenkin pääsi unohtumaan mainita siihen kylkeen osuneesta renkaasta. Jos ei kerran itse huomaa, niin kärsiköön nahoissaan. Koska katon lommottaminen ei minulle mitenkään kuulunut, poistuin paikalta. Matka huoltoasemalle sujui rauhallisesti, kukaan ei tullut häiriköimään matkantekoani. Saavuttuani huoltoasemalle ajoin Rutinoffin ilmanpainemittarijonoon. Näytti olevan useampi auto jonottamassa paineiden tarkastukseen. Koska jonoa oli reilusti, päätin mennä kahville vuoroa odotellessani.
Kävelin sisälle ja maksoin kahvit kassalle. Menin sitten kupin kanssa pystybaariin seisoskelemaan ja kuuntelemaan vakioporukan juttuja. Juttujen perusteella paikalla oli porukkaa formulakuskeista raketti-insinööreihin, tuntuu olevan aika koulutettua porukka joka käy täällä kahvilla. En viitsinyt mennä sanomaan, että itse olen käynyt vain amiksen. Hörpin kaikessa rauhassa kahvia, kun ulkoa tulee joku tyyppi isoon ääneen mellastamaan:
- Kenen perkeleen öljynpoltin tuolla pihalla on käynnissä?
Olin hiukkasen ihmeissäni, eikös öljynpolttimet kuulu ennemminkin omakotitaloihin, kuin pihalla käytettäviin laitteisiin, no voinhan olla tietysti kehityksestä jäljessä. Siinä asiaa aprikoidessani, meuhkaaja jatkoi:
- Tarkoitan tuolla pihalla käynnissä olevaa Rutinoffia, se savuttaa niin, että jo kolme peltikolaria on sattunut sen takia.
- Menitkös onneton ruttaamaan autosi syystä, että jonkun auto pikkaisen pölläyttää sinistä savua? Kysäisin tältä kaverilta.
- Onkos se sinun auto?
- Jep.
- Sammuta se.
- Miksi, eihän se nähdäkseni pala, tuumasin ulos vilkaistuani.
- Mikä vitun ääliö sinä oikein olet? Kysyi meuhkaaja vuorostaan.
- Ollaan varmaankin sitten naapureita.
- Häh, kuinka niin? Kysyi meuhkaaja.
- No, kun tuollaiset mulkut ovat yleensä ihan perseestä, vastasin samalla mitalla.
- No voi juma, kuului vaan, kun meuhkaaja poistui ulos.
Koska kenelläkään ei tuntunut olevan enää mitään asiaan, jatkoin keskeytynyttä kahvin juontiani. Kävin varmuuden vuoksi hakemassa vielä santsikupinkin. Saatuani toisen kupin kahvia kurkusta alas, lähdin pihalle katsomaan mikä on tilanne ilmanpainejonossa. Ilokseni jonossa ei ollut muita, kuin äskeisen meuhkaajan rutattu Datsun Primera. Kyllä olikin sitten vittuuntuneen näköinen kaveri. Minulla olisi ollut mielessä montakin hyvää neuvoa hänelle, jätin ne kuitenkin kertomatta. Koska Primerakuskilla näytti ilmanpaineiden tarkastaminen kestävän, päätin minä putsata tuulilasin siinä odotellessani. Kävin hakemassa sangollisen vettä ja pesuvälineet. Palatessani sangon kanssa, kompastuin siihen kirottuun ilmanpainemittarin letkuun. Eipä siinä minulle mitään vahinkoa käynyt, sain nimittäin Primeran takaluukusta kiinni viime tipassa. Ainoastaan vesisanko tyhjeni Primeran takakonttiin. Onneksi on jo plussan puolella, ei pääse jäätymään, ajattelin asiaa positiivisesti.
Primeran kuskilla taisi olla kiire, kun paiskasi takaluukunkin kiinni sinne vilkaisematta ja lähti pihasta renkaat savuten. Kävin itse läpi kaikkien renkaiden ilmanpaineet, olivat kohtuullisen hyvin säilyneet talven yli. Joku joskus väitti, ettei samoilla ilmoilla saisi ajaa kahta kesää. Sanojan mukaan renkaan jousto-ominaisuudet kärsii, jos on vanhaa ilmaa sisällä. Ohjeen mukaan vanhat ilmat pitäisi ottaa ensin pois ja sitten vasta laittaa uutta ilmaa tilalle. Koska kyseinen operaatio olisi ollut turhan rasittava, laitoin vain lisää.
Saatuani rengaspaineet tarkastettua, lähdin köröttelemään kohti kotia. Kesärenkaiden kunniaksi tempaisin pitkällä suoralla viiskymppiä mittariin, kyllä oli reteetä menoa. Kotipihalle saavuttuni minulla oli jo pienet omantunnontuskat moisen kaahailun takia, olinhan ihan tietoisesti kasvattanut onnettomuusriskiäni huomattavasti. Seitsemänkympin nopeusrajoitus oli jo aika lähellä mennä rikki.
Onnistuneen renkaanvaihto-operaation kunniaksi otin lasin jaffaa.
Yöllä näin unta, että Rutinoff oli kuumailmapallo ja minun piti täyttää se polkupyöränpumpulla. Tuli muuten hiki siinä unessa.
Rutinoffin kuski
Vastaukset 3
Vanhimmat
täytyy myöntää että itse en ole ollenkaan kiinnostunut autoista jne, mutta kieltämättä tekstissäsi oli jotakin iskevää. teksti kulki ja luisti kaikin puolin, ehkä kuitenkin erinäistä hiomista joissakin ilmauksissa? mutta muuten ei voi kuin sanoa, että osaat humoriikan joka juuri tämän tyylin kirjallisuuteen sopiikin. jatka ihmeessä, piristävä tapa kirjoittaa!
palautteestasi. Tarkoituksena on jatkaa kirjoittamista autoiluaiheesta tällä samalla tyylillä. Olet oikeassa, tietyissä ilmaisuissa on hiomisen varaa. Kirjoitin ensimmäisen tarinan helmikuussa tänä vuonna, enkä ole aikaisemmin kirjoittanut oikeastaan riviäkään, joten vähän harjoittelussa koko kirjoittaminen. Nettisivujeni kautta saamani palaute on kannustanut jatkamaan näiden tarinoiden kirjoittamista.
...se siitä! aika hioo timantin kyllä ja tekemällä oppii! :)