kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli bipolaaritautia eli maanis-depressiivisyyttä on monia eri asteita. I-tyypissä maaniset kaudet ovat usein psykoottisia ja oireet muutenkin vaikeampia ja II-tyypissä painottuu masennus ja maaniset kaudet ovat aika lieviä. Kuinka vaikea-asteinen miehesi sairaus on ja kumpaan se painottuu enemmän: maanisiin vai depressiivisiin kausiin?

Psykoottistasoinen (eli todellisuus vääristyy ja ihminen kokee usein olevansa kaikkivoipa) mania tai depressio vaatii usein sairaalahoitoa ja on äärettömän raskasta läheisille. Ikääntymisen myötä usein maniavaiheet vähentyvät ja masentuneisuus lisääntyy.

Lieväoireisena kaksisuuntainen mielialahäiriö ilmenee usein supertehokkuus-kausina ja vastaavasti masentuneisuus/saamattomuuskausina. Tällaiset mielialan vaihtelut usein koetaan jopa normaaliin kuuluviksi, ellei ihminen itse tai läheiset ala ihmettelemään ylenpalttista touhuamista tai väsymystä.

Lievässä maniassa eli hypomaniassa ihminen saattaa olla ns. erinomainen työntekijä: ahkera., aikaansaava, idearikas ja tehokas. Tällainen tehokausi kostautuu kuitenkin kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä kääntymällä vastakkaiseksi eli masennukseksi, jolloin työteho laskee, ihminen muuttuu aloitekyvyttömäksi, väsyneeksi ja usein ärtyneeksi.

Nykyään lääkitys on kehittynyt huimasti kaksisuuntaisen hoidossa ja usein mielialan vaihtelut saadaan vähenemään tai ainakin niiden voimakkuutta hillittyä. Kaksisuuntaisessa kun käy usein niin, että mitä lennokkaampi on mania, sitä syvempi on masennus.

Lievässä kaksisuuntaisessa häiriössä hypomania eli touhukkuus-jakso voi olla puolisolle miellyttävämpi, kun kumppani on iloinen, touhukas ja usein seksikin sujuu. Masennuksessa taas kumppani muuttuu ärtyneeksi, ylettömän väsyneeksi, saamattomaksi ja torjuvaksi. Se, kuinka usein nämä vaihtelut toituvat ovat yksilöllisiä. Toisaalta kaikilla ihmisillä on hyvät ja huonot päivänsä.

Vaikeassa eli psykoottistasoisessa häiriössä aaltoilu on rajumpaa ja ihminen menettää todellisuudentajunsa. Maniassa sairas saattaa esim. pelata tai myydä talon ja tavarat, harrastaa ylettömästi ulkopuolisia suhteita, ostella luotolla henkilökohtaiseen konkurssiin saakka yms. Masennuksessa taas hän ei kykene tekemään mitään. Puliso joutuu usein molemmissa tapauksissa vastaamaan kodista ja taloudesta yksin, kun toiseen ei voi luottaa tai toinen ei siihen kykene.

Itselläni on todettu pari vuotta sitten kaksisuuntainen. Kuten kirjoituksen pituudesta voi päätellä, olen lievässä hypomaniassa eli hyvin aikaansaava ja touhukas. Olen kolmena perättäisenä keväänä ollut sairaslomalla töistä, kun olen ollut liian masentunut tai ahdistunut.

Kokonaan työkyvytön en ole, vaikka joudunkin nyt vähän miettimään, mitä isona alkaisiin tekemään (eli mitä työtä jaksaisin mielialan vaihteluista huolimatta tehdä). Näin hypomaniassa saan paljon aikaiseksi kotona esim. siivouksessa, puutarhanhoidossa ja muissa askareissa.

Masennusvaiheessa olen aloitekyvytön ja saatan istua koko päivän tekemättä mitään. Kotityöt teen, mutta "hidastettuna" eli pyykit saattavt olla koneessa paripäivää tai tiskikone jää tyhjentämättä. Nukun yli 12 t päivässä ja olen silti väsynyt. Ystävät ja tuttavat jäävät paitsioon. Saatan myös katsella (kauhu)elokuvia toinen toisensa perään itsekseni, enkä jaksa puuhailla lapsenikaan (10v) kanssa.

Olemme mieheni kanssa muuttaneet yhteen nyt keväällä. Hän on tiennyt sairaudestani alusta saakka, mutta ei ilmeisesti oikein käsitä, mistä kaikesta on kyse. Kun olen ollut masentunut, hän vain kehottaa olemaan reipas, vaikka en pysty siihen. Hän ei ymmärrä väsymystäni, nukkumisen tarvettani ja saamattomuuttani, vaikka niin paha masennukseni ei ole koskaan ollut,että kaikki olisi jäänyt tekemättä. Touhukausinani olen erinomaista seuraa ja teemme kaikenlaista yhdessä.
Olen lääkityksellä ja vaikka se on vahva, voin paremmin kuin ilman sitä (kokeilin olla ilman ja tilanne tuli aika pahaksi).

Minulle on hyvä, että on mies, joka vähän jarruttelee hypomaniassa intoiluani (olisin heti perustamassa firmaa tai ostamassa uutta taloa,kun sellaisen keksin). Hänen silittelynsä myös lievittävät ahdistustani. Olemme keskustelleet mieheni kanssa, eikä hän koe minua mitenkään poikkeavaksi tai erikoiseksi, mutta kuten mainitsin, hän ei ehkä oikein ymmärrä sairautta.

Hyvää lisätietoa saat sivulta: www.tukiasema.net

maanisperessiivisyys ja sitten todettiin vielä joku toinen jota en nyt tarkalleen muista. noh hänellä oli erittäin hyviä kausia etten huomannut mitään normaalista poikkeavaa tai siis en alussa edes tiennyt että hänellä on mitään mielialahäiriöitä. sitten hän kumminkin kertoi minulle jonkin ajan kuluttuva masennuksestaan ja sanoi että on hoidossa ja käy terapiassa, tämän hyväksyin ja yritin olla vain tukena. no siinä pari kuukautta meni ihan hyvin ja rupesin kiintymään naiseen vain enemmän ja enemmän oikeastaan jo rakastuin häneen huolimatta mielialahäiriöistä..

sitten kun tuli sitten se huonompi kausi, häntä rupesi ahdistamaan läheisyyteni, hyvä että kykeni olemaan samassa huoneessa kanssani, puheet oli tällaisia että "oot liian hyvä minulle, en ansaitse sinua" "olis varmaan parempi jos kuolisin pois" mitäpä tuohonkin osaa sanoa, kun oma kulta tollasia puhuu? no hän pisti sitten suhteen katkolle ja se ahdistus meni parissa viikossa ohi ja oli taas ihanaa ja toivoin ettei enää uusiutuisi. no parin viikon jälkeen se alkoi uudestaan eikä se sitten koskaan loppunut, hän pisti suhteen poikki lopullisesti, siis ensin kaikki ihan täydellistä ja yhtäkkinen äkkipysäys suhteelle, exäni ei vaan pystynyt hyväksymään itseään eikä uskonut että kukaan muukaan pystyisi hyväksymään häntä sellaisena kuin hän on..

eli suhteen aikana kun sain tietää tuosta depressiivisyydestä elin tavallaan pelossa koko ajan että miten tulevaisuuden kanssa jos rupeaa kunnolla masentamaan ja pelot kävikin sitten toteen hyvin äkkiä, mutta onneksi jo niin alussa kuin että vaikka 5 vuoden päästä..

noita masennuksen lajejahan on niin monta kuin masentuneita eli vähän pahempia ja sitten lievempiä en tiedä millainen on miehelläsi, mutta oman kokemukseni perusteella harkitsen vakavasti että rupeisinko mielialahäiriöisen kanssa suhteeseen, se on nimittäin erittäin rankkaa ensiksikin sille kumppanille eli tässä tapauksessa oli minulle vaikka yrittäisi kuinka olla tukena ja pitää suhdetta pystyssä, mutta sekään ei aina riitä.. maanisdeprissiostahan pystyy parantumaan, mutta se voi viedä aikaa kauankin ja minusta olis parempi jos hoitaisi ensin sen pois ja sen jälkeen vasta hakeutuisi etsimään vakavaa suhdetta, masentunut ihminen kun onnistuu tiedostamattaan tartuttamaan sen masennuksen myös kumppaniinsa näin ainakin huomasin itselläni kunhan pääsin ylitse siitä suhteesta niin tunsin voivani huomattavasti paremmin.

en neuvo sua jättämään miestäsi, kun en tiedä minkä asteinen masennus on, mutta jos päätät jatkaa niin varaudu että voi tulla todella rankkoja aikoja, koska siitä paraneminen voi kestää vuosia jotkut joutuvat syömään ikänsä mielialalääkkeitä ja nämä lääkkeet saattaa viedä seksihalut jne.. muahan ei kannata kuunnella, kun kokemukset perustuu vain parin kuukauden suhteelle jossa vähän tutkin asiaa ja mitä sen kokemuksella kirjoitin, kun exäni oli vain yksi tapaus miljoonien masentuneiden seassa.

mut voimia!

http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=16846&c=514&p=2&pm=1

Kaikki riippuu siitä kuinka hyvin hänellä menee töissä tämän sairauden kanssa.
Mitä lääkitystä hän käyttää?

Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja täytyy sanoa että minun kanssani on hankala elää.
Tai no ainakin ennen oli hankala elää, kunnes sain jonkinlaisen lääkityksen. Tosin lääkitys ei ole vielä täydellinen, mutta sitten kun on niin kaikki tulee olemaan kohdallaan.

Uskon , että miehesi on myöskin mukava. Koska paljon kärsinyt henkilö ei hirveän usein satu olemaan ilkeä.

Onnea kovasti. Kysele vielä hänen lääkityksestään ja pyri ymmärtämään häntä.