Kävi sitten näin tässä muutama tunti sitten, että lensin tuolla jossain korkealla talojen yläpuolella. Vauhti oli päätä huimaava ja oli pakko hidastaa, muutenkin olin menossa jotain kerrostaloa päin. Talon luona pysähdyin 4 tai 5 kerroksen luokse. No kiipeilin siinä vähän ikkunoiden luokse. Katselen asuntoihin sisälle.
Huomaan yhdessä asunnossa jonkun nuoren tytön. Ehkä koputan ikkunaan, koska hetken päästä hän kääntyy katsomaan ikkunasta ulos. Vilkutan hänelle ja hän huutaa paniikissa äitiään. Jostain löydän itselleni penkin ja istun ilmassa leijuvalla penkillä katsellen, hymyillen ja vilkutellen tytölle, joka on täysin järkyttynyt.
Ajattelin mennä sisään moikkaamaan häntä. Mutta ajattelin etten mee siitä hänen huoneen ikkunasta läpi, koska se saattaisi hajota. En nyt ihan varmaa oo, mutta yleensä tuntuu siltä kuin ikkunat taipuvat, venyvät ja lopulta antavat periksi ja päästävät läpi. Tietty seinänkin läpi olis voinut mennä, mutta ei tullut mieleen ainakaan ihan noin suoraan vaan.
No leijuin alemmas kadotettuani penkin. Voi olla, että olin saanut tytön huomion itseeni viemällä hänen penkin, millä hän istui huoneessaan. Joka tapauksessa olin alemman kerroksen ikkunan luona. Menin siitä läpi. Ikkuna ei tainnut hajota, käyttäytyi niinkuin yleensäkin ikkunat käyttäytyy, kun niistä menee läpi.
Tämä asunto oli tyhjä, ainakaan kukaan ei ollut siinä huoneessa. Aion mennä katosta läpi ylempään asuntoon. Hyppään ilmaan, mutta en ottanut tarpeeksi vauhtia. Kädet vaan hipaisi kattoa. Hyppään uudestaan kovemmin ja vauhdikkaammin. Sukellan katon läpi. Hetkessä tulen lattiasta ylempään asuntoon.
Tyttö pyörtyy ja kaatuu lattialle. Hän voihkii jotain, varmaan edelleen jotain äidistään, joka ei ole vieläkään saapunut paikalle. Ehkä hän ei ole edes kotona. Menen tytön luokse ihmettelemään ja rauhoittelemaan. Saan hänet nousemaan taas jaloilleen. Samalla itse katoan paikalta.
Mitäs teille kuuluu?
Huomaan yhdessä asunnossa jonkun nuoren tytön. Ehkä koputan ikkunaan, koska hetken päästä hän kääntyy katsomaan ikkunasta ulos. Vilkutan hänelle ja hän huutaa paniikissa äitiään. Jostain löydän itselleni penkin ja istun ilmassa leijuvalla penkillä katsellen, hymyillen ja vilkutellen tytölle, joka on täysin järkyttynyt.
Ajattelin mennä sisään moikkaamaan häntä. Mutta ajattelin etten mee siitä hänen huoneen ikkunasta läpi, koska se saattaisi hajota. En nyt ihan varmaa oo, mutta yleensä tuntuu siltä kuin ikkunat taipuvat, venyvät ja lopulta antavat periksi ja päästävät läpi. Tietty seinänkin läpi olis voinut mennä, mutta ei tullut mieleen ainakaan ihan noin suoraan vaan.
No leijuin alemmas kadotettuani penkin. Voi olla, että olin saanut tytön huomion itseeni viemällä hänen penkin, millä hän istui huoneessaan. Joka tapauksessa olin alemman kerroksen ikkunan luona. Menin siitä läpi. Ikkuna ei tainnut hajota, käyttäytyi niinkuin yleensäkin ikkunat käyttäytyy, kun niistä menee läpi.
Tämä asunto oli tyhjä, ainakaan kukaan ei ollut siinä huoneessa. Aion mennä katosta läpi ylempään asuntoon. Hyppään ilmaan, mutta en ottanut tarpeeksi vauhtia. Kädet vaan hipaisi kattoa. Hyppään uudestaan kovemmin ja vauhdikkaammin. Sukellan katon läpi. Hetkessä tulen lattiasta ylempään asuntoon.
Tyttö pyörtyy ja kaatuu lattialle. Hän voihkii jotain, varmaan edelleen jotain äidistään, joka ei ole vieläkään saapunut paikalle. Ehkä hän ei ole edes kotona. Menen tytön luokse ihmettelemään ja rauhoittelemaan. Saan hänet nousemaan taas jaloilleen. Samalla itse katoan paikalta.
Mitäs teille kuuluu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kunhan vielä esittäydyn, toi oli siis mun viesti(ja varmaan aika moni muukin mitä tänään tai eilen tänne tuli uutta), teinpä sitten nimimerkinkin itselleni... kun niin kiva nimi löytyi...