jooh. tuntuu todella turhauttavalta kyllä kirjoittaa tänne mutta silti..
tosiaan, en tiedä enää mitä tekisin äitini kanssa, sillä selvää iltaa en ole häneltä nähnyt pitkiin aikoihin. hänellä on masennus, astma ja kaikki muut mitä vaan sairauksista löytyy. hän juo joka ikinen päivä töistä tultuaan enkä tiedä miten voisin enää auttaa. hoitoonkaan häntä ei saa sillä siihen hän ei ikinä suostuisi. astma kohtauksiakin on melkeinpä kerran viikossa enkä tämän takia uskalla olla usein pois kotoa sillä syyllistäisin itseäni jos jotain tapahtuisi, tiedän kyllä ettei ole minun tehtäväni, alaikäisenä, katsoa hänen peräänsä.. mitähän keksisin enää... kiitos jos joku jaksoi lukea.
tosiaan, en tiedä enää mitä tekisin äitini kanssa, sillä selvää iltaa en ole häneltä nähnyt pitkiin aikoihin. hänellä on masennus, astma ja kaikki muut mitä vaan sairauksista löytyy. hän juo joka ikinen päivä töistä tultuaan enkä tiedä miten voisin enää auttaa. hoitoonkaan häntä ei saa sillä siihen hän ei ikinä suostuisi. astma kohtauksiakin on melkeinpä kerran viikossa enkä tämän takia uskalla olla usein pois kotoa sillä syyllistäisin itseäni jos jotain tapahtuisi, tiedän kyllä ettei ole minun tehtäväni, alaikäisenä, katsoa hänen peräänsä.. mitähän keksisin enää... kiitos jos joku jaksoi lukea.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moikka nimetön! Älä ajattele, että on turhauttavaa kirjoittaa tänne palstalle, aina löytyy lukijoita ja vastaajia! Mä olen 49-kesäinen äiti, jolla on 17-vee poika. Mulla on vähän samanlaisia oireita kuin sun äidilläs, mutta siihen löytyy syy. Oletko yrittänyt jutella äitisi kanssa? Oletteko läheisiä? Tunnnetko äitiäsi niinkuin hän tuntee sinut? Oletteko kenties parhaita kavereita vai onko äitisi sinulle vain auktoriteetti?
Käsitin kirjoituksestasi, että elelette kahdestaan?
Minä elelen poikani kanssa kahden ja koska meillä on tosi avoin suhde, niin jutellaan aina kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ihan oikeesti, silloin kun tän ikäisellä naisella on murkkuikäinen lapsi, ni aikamoinen myllerrys käy sisällä....Sitä kun ei halua myöntää olevansa vanha ja elämänsä elänyt ja kun OMA LAPSI kukoistaa kaikin tavoin, ni on siinä tunteet sekaisin! Kun oma lapsi on siinä iässä, että se tajuaa (ja äiti tajuaa) että MÄ OLEN MÄ enkä äiti tai joku muu, ni se on oksat pois! Mun pojallani ei ole koskaan ollut isää elämänsä matkalla ja se on ollut aikamoinen juttu...
En tiedä ollenkaan minkä ikäinen sinä olet tai sinun äitisi on,mutta kaikkeen löytyy selitys. Voin kirjoitella sinulle lisää, kunhan kirjoitat minulle takaisin.
T. Päivi
juuh. tosiaan äidin kanssa kahdestaan elellään. isää näen joskus kerran kahteen kuukauteen. lähinnä hän antaa rahaa minulle ja poistuu.
äidin kanssa olemme todella läheisiä, puhumme myös kaiken mahdollisen maan ja taivaan välillä, mutta vain silloin kun hän on selvinpäin. äidillä on tavallaan kaksi persoonaa, se ihminen joka on selvinpäin ja on minulle äiti ja paras ystävä ja jota rakastan yli kaiken. mutta myös se toinen joka juo liikaa, joka örveltää, haukkuu minua jne. voisin sanoa että sillon vihaan äitiäni... eilenkin hän sai astmakohtauksen ja kaatui lattialle, inhalaattorinkaan otosta ei meinannut tulla mitään... :/ enpä nukkunut siis.
niin ja olen itse myös 17 vuotta. ja äitini 49 vuotta.
Moikka taas! Ja voi ei! Kamalaa oli lukea, että äitisi haukkuu sinua humalapäissään! Silloin kun minä olen humalapäissäni, niin olen iloinen ja meinaan pussata poikani kuivaksi! Poikani "mollaa" minua siitä, että otan välillä kuppia, mutta tykkää toisaalta siitä, että kun meillä on sama musiikkimaku, niin discotanssista ei yhdessä meinaa tulla loppua!!! Eli meillä on hauskaa, jos olen ottanut hieman viiniä....
Oli kamalaa lukea, että äitisi haukkuu sinua humalapäissään! Usko minua, sinusta se ei johdu, vaan aivan jostain muusta. SINUSSA EI OLE MITÄÄN VIKAA, vaan äidilläsi on menneissyydessään selvittämättömiä asioita isäsi kanssa. Oletko tietoinen äitisi ja isäsi menneisyydestä? Kaikki mainitsemasi merkit viittaavat siihen, että äitiäsi on kohdeltu väärin isäsi puolelta. Jotain todella ikävää on täytynyt tapahtua, koska äitisi kohdistaa pahan olonsa sinuun. Sinun pitäisi nauttia nuoruudesta ja olla onnellinen, kenenkään nuoren ei pitäisi huolehtia vanhemmistaan noin nuorella iällä. Minä juttelen myös pahasta olostani poikani kanssa, mutta en missään nimessä pidä häntä tilivelvollisena ja pakollisena seuralaisena silloin kun itse voin pahoin.
Anteeksi että sanon näin, mutta vaikka sydämesi olisi sykkyrässä äitisi vuoksi, niin mene ja nauti elämästäsi kavereittesi kanssa! Me äidit olemme sellaisia naarasleijonia pohjimmiltamme, että kestämme mitä vain! Vaikeaa on erota lapsesta, mutta emme me siihen kuole! Ethän sinä voi koko ajan olla äitisi vartija! Ja ihan oikeasti: mitä enemmän huolehdit äidistäsi, sitä enemmän hän "tarvitsee" sinua...
Mietipä minkälaista elämää sinä haluat elää tällä hetkellä ja tee se selväksi myös äidillesi (silloin kun hän on selvinpäin!). Jos äitisi rakastaa sinua, niin silloin hän myös kuuntelee.....
tiedän kyllä hyvin mitä heidän välillään on tapahtunut ja syyt kaikkeen miksi hän käyttäytyy niin. mutta silti vaikka ymmärränkin hänen pahanolonsa ja tarpeen purkaa asioita juomiseen en hyväksy sitä.
ihana kuulla että teillä on asiat noin hyvin, toivottavasti poikasikin ymmärtää ja osaa asrvostaa todella asioita niin kuin ne nyt teillä näyttää olevan :)
Minun isälläni oli viime kuussa jonkinasteinen alkoholiongelma, sillä hän ilmoittamatta meni jonnekkin kievariin ja tuli päissään kotiin. Siitä äitini oli todella vihainen. Hän raivosi isälleni ja se jätti minuun syvät traumat. Kysyin isältäni syytä hänen ongelmaansa. Hän sanoi olleensa hieman masentunut, muttei suostunut (ainakaan vielä) kertomaan syytä.
Näiden traumaattisten tapausten jälkeen olen pohtinut itsemurhaa.
isäsi on siis vain kerran käynyt baarissa ja tullut humalassa takaisin?
jos näin on niin kyse ei ole alkoholiongelmasta, luulatavasti vanhempiesi välillä on jotain kränää. he varmasti selvittävät sen keskenään, sinun ei tarvitse huolehtia siitä :)
Isäni on tullut kotiin juopuneena noin 3 kertaa. Uskoakseni noin kaksi kertaa mutsini huomasi tämän ja suuttui. Se, kun hän raivoaa, aiheuttaa niin pahat traumat, etten takuulla toivu niistä koskaan. Isän alkoholiongelma ja vanhempieni kireät välit ovat vieneet elämänhaluni ja isäni juomisongelman vuoksi ajattelin joku päivä tehdä itsarin.
alkoholi ongelma on lähinnä sitä että ihmisellä on pakonomainen tarve juoda. Silloin tällöin murheiden viinaan hukuttaminen ei tee ihmisestä alkoholistia.
Sinun kannattaa nyt vain jatkaa omaa elämäänsä ja antaa heifän selvittää välinsä.. tee jotain hauskaa, lähde kavereiden kanssa rannalle ja unohda nuo murheet. ne eivät ole sinun murhedittavaksesi tarkoitettuja :)
Ensiksi pitää sanoa että hyvä kun kirjoitit tänne.Huonoin vaihtoehto on että jäät yksin tämän ongelman kanssa.
Itse olen kolmekymppinen mies. Olen alkoholisti, mutta en juo enää.Näin nuorena kuinka isäni joi itsensä hengiltä ja join itsekin vuosia aiheuttaen monille pahaa mieltä.Olen aina ollut helposti masentuvaa tyyppiä ja silloin on matala kynnys aloittaa juominen.Alkoholi helpottaa hetkeksi mutta loppujen lopuksi se aina vaan pahentaa asioita.Onneksi tajusin lopulta että mä en voi olla niin itsekäs että juon itseni "katuojaan".Oman elämän saa pilata mutta ei muiden.
Nyt olis tärkeää että saisit kerrottua äidillesi miten paljon hänen juominen vaikuttaa sun elämään.Älä syytä häntä juomisesta vaan kerrot miten paljon sua painaa tämä tilanne.Elä myöskään kerro mitä hänen pitäisi tehdä vaan yritä kertoa suoraan ja rehellisesti että tämä vaikuttaa sun elämään niin paljon.Nämä on vaikeita asioita, mutta elä tyydy katsomaan vain vierestä.Äitisi ei varmasti tee tätä pahalla mutta masentunut ja alkoholia käyttävä ihminen on väsynyt eikä jaksa ajatella fiksusti ja semmoinen tarvitsee tukea,rakkautta ja myös "perseellepotkijaa".
Alkoholi aiheuttaa myös paljon häpeää.Mut muista se että on hölmöä ajatella että sun tarvitsis hävetä tätä asiaa.Sinä et ole tehnyt mitään väärää.Päinvastoin.Arvostan sua suuresti kun haluat puuttua äitisi juomiseen.Mut nyt on tärkeää että et jää tämän asian kanssa yksin.Taidat olla aika vahva ihminen mutta kukaan ei jaksa yksin.
Suosittelen lämpimästi että soitat AA-auttavaan puhelimeen(09-750200 joka päivä 9-21).Siellä vastaa ihminen joka on todennäköisesti entinen alkoholisti ja ihminen joka haluaa auttaa sua pyyteettömästi.Ja se on varma että siellä vastaa henkilö joka tietää ja ymmärtää tätä asiaa. Entiset alkoholistit on parhaita henkilöitä auttamaan kun heillä on omakohtaista kokemusta tästä asiasta.Soittaa voit nimettömänä ja kannataa ainakin kokeilla.Ei siinä ainakaan häviä mitään.
Toivon sinulle paljon voimia. Niitä nyt tarvitaan. Maailma on välillä rankka ja epäreilupaikka mutta on myös paljon ihmisiä jotka auttaa sinua kun vain uskallat pyytää apua.
tosiaan.. kiitos. jostain syystä viestisi piristi.. sai tuntemaan etten ole yksin täällä..
Olen kyllä yrittänyt puhua äitini kanssa juuri siitä miten hänen juomisensa vaikuttaa minuun, mutta yleensä se loukkaa häntä suuresti ja hän saattaa juoda vielä enemmän niinä päivinä.
mutta yritän keksiä jotain, ehkä jopa soitan tuohon numeroon. kiitos :)
Tiedätkö, että loppujenlopuksikukaan ei ole alkoholisti?
Alkoholia käytetään turruttamaan jotain kamalan pelottavaa asiaa tai joitain negatiivisia tunteita pakoon.
Alkoholi on ok mutta jokaisen on kohdattava kaikki elämänsä asiat selvinpäin, eikä takerruttava alkoholiin.
Leuppa Stanton Peele kirja, josta saat paljon itsellesi.
Alkoholisti on ns.syyllinen, etkä sinäkään sitä ole.
taisi mennä hieman ohi tämä?
Moi!
Seurailin tätä keskustelua ja huomasin, että olen aivan samassa tilanteessa.. olen koittanu samoja nixejä, joita sinä sait 49 v ex-alkoholistilta, ne kuulostivat hyviltä, mutta eivät toimineet.. pystyn hyvin elämään äitini kanssa vaikka hän juokin joka ilta aika paljon .. onko kenelläkään mitään konsteja tähän, äitini siis on masentunut selvästi ja juo siihen, mutta mikään ei tunnu tepsivän.. hän vaikka kerjää rahat, jotta pääse alkoholin vaikutuksen alaiseksi :/