Haastattelussa..

Haastattelijat eivät ole hölmöjä. Useimmiten heillä on runsas kokemus hakijoiden kuuntelemisesta ja puheiden analysoimisesta. He kohtaavat hakijat usein liukuhihnalta, niin että muutaman päivän aikana he tapaavat koko joukon hakijoita. Kyllä siinä syntyy hyvä käsitys hakijoiden joukosta ja hyvät erottuvat huonoista. Valehtelemaan ei kannata ryhtyä eikä puhumaan joutavilla korulauseilla. Jokaisessa on huonoja puolia, joten ne kannattaa kertoa kohtuullisen avoimesti. Ei tietenkään heittää silmille, mutta kuvata asiallisesti ja pitää heikkouksia luonnollisena asiana. Täydellisen esittäjä ei pötki pitkälle.

Hyvä hakija on miettinyt etukäteen työkuvaa ja itseään siinä toimimassa. Hyvä hakija osaa kertoa, miten on aiemmin toiminut erilaisissa haasteellisissa tilanteissa ja siirtää sen tiedon ja taidon uusiin teoreettisiin tilanteisiin. Ajatellaan vaikka, että hakijalla on kokemusta aineenopettajana toimimisesta pienessä yhtenäisessä peruskoulussa ja hän on nyt hakeutumassa suurelle yläasteelle. Työnkuva on väistämättä erilainen, sillä oppilaat toimivat näissä yhteisöissä eri tavoin. Hyvä hakija osaa miettiä, miten tulisi toimimaan uusissa haasteissa vaikka hänellä ei olisikaan siitä suoranaista kokemusta.

Huono hakija ei ole valmistautunut haastatteluun. Hän toistelee kysymyksiä (ai, että tätäks' sä tarkoitit?) tai vastaa niihin epämääräisesti (en mä nyt oikein tiedä ... ehkä mä tekisin näin) Huono hakija käyttää alatyylistä puhetta (En mä ehkä kiinni kävisi...) esim. puhuttaessa pulmatilanteista oppilaiden kanssa eikä huono hakija osaa eläytyä muuhun kuin omaan asemaansa.

Useimmiten hyvät hakijat nousevat mainiosti esille haastatteluissa ja tulevat saamaan avoinna olevan paikan.

yritystä kirjoitti:

Haastattelijat eivät ole hölmöjä. Useimmiten heillä on runsas kokemus hakijoiden kuuntelemisesta ja puheiden analysoimisesta. He kohtaavat hakijat usein liukuhihnalta, niin että muutaman päivän aikana he tapaavat koko joukon hakijoita. Kyllä siinä syntyy hyvä käsitys hakijoiden joukosta ja hyvät erottuvat huonoista. Valehtelemaan ei kannata ryhtyä eikä puhumaan joutavilla korulauseilla. Jokaisessa on huonoja puolia, joten ne kannattaa kertoa kohtuullisen avoimesti. Ei tietenkään heittää silmille, mutta kuvata asiallisesti ja pitää heikkouksia luonnollisena asiana. Täydellisen esittäjä ei pötki pitkälle.

Hyvä hakija on miettinyt etukäteen työkuvaa ja itseään siinä toimimassa. Hyvä hakija osaa kertoa, miten on aiemmin toiminut erilaisissa haasteellisissa tilanteissa ja siirtää sen tiedon ja taidon uusiin teoreettisiin tilanteisiin. Ajatellaan vaikka, että hakijalla on kokemusta aineenopettajana toimimisesta pienessä yhtenäisessä peruskoulussa ja hän on nyt hakeutumassa suurelle yläasteelle. Työnkuva on väistämättä erilainen, sillä oppilaat toimivat näissä yhteisöissä eri tavoin. Hyvä hakija osaa miettiä, miten tulisi toimimaan uusissa haasteissa vaikka hänellä ei olisikaan siitä suoranaista kokemusta.

Huono hakija ei ole valmistautunut haastatteluun. Hän toistelee kysymyksiä (ai, että tätäks' sä tarkoitit?) tai vastaa niihin epämääräisesti (en mä nyt oikein tiedä ... ehkä mä tekisin näin) Huono hakija käyttää alatyylistä puhetta (En mä ehkä kiinni kävisi...) esim. puhuttaessa pulmatilanteista oppilaiden kanssa eikä huono hakija osaa eläytyä muuhun kuin omaan asemaansa.

Useimmiten hyvät hakijat nousevat mainiosti esille haastatteluissa ja tulevat saamaan avoinna olevan paikan.

Just näitä korulauseita ajattelinkin välttää, koska ne ovat yhtä pälä pälä juttua, eivätkä varmasti avaa työpaikkaa. Niinkuin sanoit, kyllä haastattelija tietää, että heikkouksia löytyy.. Mietin vaan, miten toisin ne esille..

Hienoa, onneksi olkoon! Nyt sinulla on taas uusia kokemuksia haastatteluista ja lisäksi tiedossa hyvää kokemusta seuraavaa haastattelua varten - ja arkisesti vaan sitä itseään eli työtä ja sitä kautta palkkaa :-)