Minua ei vituta niinkään piratismi, harrastan sitä itsekin. Minua vituttaa ihmisten selittely ja puolustelu.
Harjoitan laittomien musiikkikappaleiden imuttamista tietäen, että teen väärin. Varastaisin äänitteitä myös kaupasta, jos olisin varma, etten jäisi kiinni. Nuorempana olen varastanutkin. Silti olen sitä mieltä, että tekijänoikeuslaki on tärkeä, samoin kuin laki, joka kieltää minua varastamasta levyjä kaupasta.
Rikomme monia lakeja, vaikka tiedämme, että ne ovat yhteiskunnan takia tärkeitä. Ajan ylinopeutta, vaikken vastusta nopeusrajoituksia tai kävelen päin punaista, vaikka tiedän, että liikennevalot ovat tarpeellisia.
Miksi täytyy selitellä, että piratismi on hyväksyttävää milloin minkäkin syyn takia? Harjoitamme piratismia, koska tilaisuus tekee varkaan ja sillä siisti.
Harjoitan laittomien musiikkikappaleiden imuttamista tietäen, että teen väärin. Varastaisin äänitteitä myös kaupasta, jos olisin varma, etten jäisi kiinni. Nuorempana olen varastanutkin. Silti olen sitä mieltä, että tekijänoikeuslaki on tärkeä, samoin kuin laki, joka kieltää minua varastamasta levyjä kaupasta.
Rikomme monia lakeja, vaikka tiedämme, että ne ovat yhteiskunnan takia tärkeitä. Ajan ylinopeutta, vaikken vastusta nopeusrajoituksia tai kävelen päin punaista, vaikka tiedän, että liikennevalot ovat tarpeellisia.
Miksi täytyy selitellä, että piratismi on hyväksyttävää milloin minkäkin syyn takia? Harjoitamme piratismia, koska tilaisuus tekee varkaan ja sillä siisti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Puhu vain itsesi puolesta. Se, mikä on sinulle 'väärin', on jollekin toiselle 'oikein'. Sinä voit harrastaa piratismia siksi, että tilaisuus tekee varkaan, mutta se todistaa vain sen, että sinulla on varkaan luonne, ja että koet asian varkaan näkökulmasta. Joku toinen harrastaa piratismia siksi, että pitää musiikista ja elokuvista ja hän kokee asian musiikin- tai elokuvanystävän näkökulmasta, eikä edes pohdi asiaa 'varastamisen' tai 'omistamisen' näkökulmasta vaan puhtaasti käytännöllisenä kysymyksenä. Ja niin edelleen.
"Periaatteen suhteen ei voi tehdä kompromissia. Kolikon varastaminen on rehellisyydestä luopumista siinä missä ison setelin vieminenkin"
Mutta aloittajan kanssa olen samaa mieltä että miksi laittomien pelien, musiikin tai elokuvien imurointia selitellään milloin milläkin tekosyyllä: Kun ohjelmat ja pelit tuodaan markkinoille keskeneräisinä, ne maksaa liikaa, eli ovat ylihinnoiteltuja, Musiikkiteollisuus vain riistää artisteja käärien voitot omaan taskuunsa, jne.
Kukaan ei halua myöntää että "varastan, koska se on niin helppoa." "En osta musiikkia, en osta elokuvia, en osta pelejä ja ohjelmia, koska olen varas ja varastan"
"olen elokuvataiteen todellinen ystävä ja imuroin laittomia elokuvia vain koska vain siten voin täyttää olemassaoloni tarkoituksen ja palvoa elokuvan minulle tuomaa taidenautintoa. Ja koen piratismin vastaiset toimet taidenautintoani rajoittavaksi tekijäksi." blaah blaah blaah
Tuo varastamisargumentti menee harhateille jo loogisessa lähtökohdassaan, kopioiminen kun ei ole varastamista. CD-levyn ottaminen kaupan hyllystä ja käveleminen salaa kassan ohitse sen kanssa ON varastamista. CD-levyn sisällön kopioiminen siihen halukkaalta vertaisverkkojakajalta on kopioimista - ehkä luvatonta ja laitontakin sellaista - mutta varastamista se EI ole. Jos se olisi varastamista, laki puhuisi tältä osin varastamisesta, mutta sitä se ei tee. Laki puhuu luvattomasta tekijänoikeuksin suojatun teoksen kopioimisesta.
Miksi tämä ero on tärkeä? Siksi, että sen takaa paljastuu paljon syvällisempi ja olennaisempi ero kaupan hyllyssä olevan fyysisen CD-levyn ja CD:ltä ripatun datan välillä - ensinmainittu on niukka fyysinen tuote, ja jälkimmäinen on ei-niukka ei-fyysinen tuote. Niukkojen materiaalisten tuotteiden varastaminen on itsestäänselvästi tuomittavaa yhteiskunnassa, jossa kunnioitetaan omistusoikeutta, eikä kenenkään oikeustaju ole siinä asiassa koetuksella. Ei-niukkojen informaatiotuotteiden kopiointi ei sen sijaan ole mitenkään itsestäänselvästi tuomittavaa, koska lähtökohtaisesti ne ovat sitä hyödyllisempiä ja merkittävämpiä koko yhteiskunnalle, mitä useampia kopioita niistä on olemassa ja aktiivisessa käytössä.
Informaatio ei ole samalla tavalla omistettavissa kuin konkreettiset fyysiset esineet, eivätkä sivistysyhteiskunnat myöskään lähtökohtaisesti halua tällaista informaation niukkuutta - sen estämiseksi ovat olemassa mm. koulut ja kirjastot. Niukkojen tuotteiden arvo syntyy luonnonlakien seurauksena - materiaalisia tuotteita ei voi monistaa ilman niukkoja ja siten arvokkaita raaka-aineita ja ilman usein kallista työtä. Immateriaalituotteiden arvo sen sijaan luodaan keinotekoisella tekijänoikeusmonopolilla, jolla ne yritetään saada käyttäytymään kuin aidosti niukat tuotteet. Mutta tämä on vain keinotekoinen järjestely, keinotekoinen monopoli, jota ilmankin voitaisiin elää, ja jonka yksityiskohdat voitaisiin sopia monin eri tavoin ilman että rikottaisiin mitään luonnonlakeja vastaan.
Jos tuo aiempi esimerkkisi ilmaistaan loogisesti oikeassa muodossa, sotkematta varastamista kopioimiseen, se kuuluu: Kukaan ei halua myöntää että "kopioin luvattomasti, koska se on niin helppoa." Tämä alkaakin jo herättää vähän syvemmälle meneviä kysymyksiä. Kopiointi on helppoa, kiitos tietotekniikan kehityksen, eikä siinä liene mitään pahaa kenellekään. Miksi kopiointi - nimenomaan yksityinen ja ei-kaupallinen kopiointi, mitä warettaminen on - sitten on luvatonta? Kuka teki sen luvattomaksi ja miksi? Olitko sinä päättämässä asiasta? Oliko päätös demokraattinen? Ajateltiinko siinä yhteistä etua vaiko joidenkin yksityisten tahojen etua? Koska kyse on keinotekoisista järjestelyistä, mitä seuraisi, jos yksityinen kopiointi olisikin täysin sallittua - eli yksityisellä puolella käytettäisiin teknisiä mahdollisuuksia täysin rinnoin hyväksi ja jätettäisiin keinotekoiset monopolirajoitukset vain kaupalliselle puolelle? Kaatuisiko yhteiskunta, kuolisivatko immateriaalituotteita valmistavat yritykset? Tuskin, koska tätä tilannetta ollaan jo hyvää vauhtia lähestymässä Ruotsissa, eikä siellä ole yhteiskunta romahtanut.
Myönnän että varkauden ja tekijänoikeusrikoksen välillä on ero. Mutta ajatuksena oli pikemminkin ihmisten käyttäytyminen heidän syyllistyessään tekijänoikeusrikokseen. Idea oli siinä että sitä puolustellaan jollain muulla argumentilla kuin myöntämällä suoraan tekevänsä lain kannalta väärin. Halutaan etsiä jokin muu selitys jolla selitetään miksi rikkoo lakia vaikka tietää sen olevan väärin. En rinnastanut tekijänoikeusrikosta varkauteen, käytin vain varkaus termiä kuvaamaan laitonta imurointia. Mikä tietysti oli moka.
Mutta oletko sitä mieltä että täysin ei-fyysinen tuote ei voi olla omistettavissa? Tekijä voi myydä sen vain yhden ainoan kerran jonka jälkeen se voidaan kopioida yhä uudelleen ja uudelleen? Eli kopiointi olisi täysin sallittua?
Fyysiten esineiden valmistaminen vaatii materiaaleja, energiaa, työvoimaa, tietotaitoa, ym
Ei fyysisten tuotteiden valmistaminen vaatii myös energiaa, työvoimaa, tietotaitoa, ym
Molempien markkinointiin kulutetaan rahaa. Molempien valmistus kuluttaa rahaa. Taitelilijatkin haluvat palkkansa siitä että he tekevät työtään. ohjelmoijat eivät kirjoita koodia pelkästään kirjoittamisen ilosta.
Kuka maksaa ei fyysisten tuotteiden valmistajille palkan tehdystä työstä?
Keinotekoinen tekijänoikeusmonopoli on luotu siksi että ei-fyysisten tuotteiden tekemiseen rahaa investoivat tahot haluavat saada investoinneilleen vastinetta.
"Idea oli siinä että sitä puolustellaan jollain muulla argumentilla kuin myöntämällä suoraan tekevänsä lain kannalta väärin."
Tätäkin varmasti esiintyy, onhan tuota syyllistämispropagandaa tekijänoikeusasioissa harjoitettu niin pitkään, mutta voin vakuuttaa, että on jo paljon ihmisiä - minä itse mukaanluettuna - jotka näkevät asian jo aivan toisesta näkökulmasta. Nimittäin siitä, että laki on väärin, tai sanotaanko niin yksipuoliseksi vääristynyt, että se aiheuttaa yhteiskunnalle ja kulttuurille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Tällöin tuollainen esittämäsi syyllisyyskysymys tuntuu varsin hassulta, ikään kuin menneen maailman kysymykseltä. Vähän sama kuin olisi kysynyt joltain DDR:n toisinajattelijalta, miksi hän oikein selittelee ja perustelee länsimaisten tiedotusvälineiden lainvastaista seuraamistaan demokratialla ja muilla tekosyillä, vaikka hän hyvin tietää vain rikkovansa lakia, jonka toteuttamista STASI valvoo.
"Mutta oletko sitä mieltä että täysin ei-fyysinen tuote ei voi olla omistettavissa? Tekijä voi myydä sen vain yhden ainoan kerran jonka jälkeen se voidaan kopioida yhä uudelleen ja uudelleen? Eli kopiointi olisi täysin sallittua?"
Tämä olisi luultavasti liian kovaa ja aitoa markkinataloutta immateriaalituotteiden valmistajille ainakin ensialkuun, joten en itse ole ajamassa noin tiukkaa linjaa. Sallisin itse kaupallisella puolella edelleen jonkinlaiset monopolisuojat, mutta paljon nykyistä lyhyemmillä suoja-ajoilla, jotta monopolikannusteet kohdistuisivat ensisijaisesti uuteen tuotantoon. Tärkeätä olisi nimenomaan se, että koko monopolijärjestelmä koskisi vain kaupallista toimintaa, eikä ei-kaupallista tiedon jakamista yksityishenkilöiden kesken. Juuri tällä jälkimmäisellä alueella on syntynyt vakava yhteiskunnallinen ristiriita, joka on pakko saada ratkaistuksi ennemmin tai myöhemmin.
Tilanne on oikeastaan kehittynyt ongelmalliseksi hyvin lyhyessä ajassa, vain parissa vuosikymmenessä eli PC- ja nettiteknologian kehityksen myötä. Tätä ennen kysymys monopolirajoitusten mahdollisesta soveltamisesta myös yksityishenkilöihin ja ei-kaupalliseen toimintaan oli pitkälti teoreettinen, koska immateriaalituotteiden korkealaatuinen kopiointi ei yksinkertaisesti ollut tavallisen ihmisen teknisten ja taloudellisten mahdollisuuksien ulottuvilla. Tietokoneet ja netti muuttivat tämän, joten lauseesi
"Keinotekoinen tekijänoikeusmonopoli on luotu siksi että ei-fyysisten tuotteiden tekemiseen rahaa investoivat tahot haluavat saada investoinneilleen vastinetta."
konteksti on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa täysin. Myös immateriaalituotteiden kopiointi ja levitys olivat aiemmin kallista teollista puuhaa, joten monopolit olivat käytännössä teollisten toimijoiden keskinäisiä kilpailuehtoja. Mutta nyt digitoitujen immateriaalituotteiden kopiointi ja levitys ovat kaikkien ulottuvilla ja sen kustannukset lähentyvät nollaa, joten tilanne täytyisi arvioida kokonaan uudelleen.
Nyt "keinotekoinen monopoli" tarkoittaa myös "keinotekoista niukkuutta", ja suuri yhteiskunnallinen kysymys onkin, haluammeko me todellakin yhteiskuntana keinotekoista niukkuutta ja sen vahvistamisessa tarvittavaa kaikkialle ulottuvaa valvontakoneistoa, poliisiratsioita ja oikeudenkäyntejä puolustuskyvyttömiä yksityishenkilöitä vastaan, uusien innovatiivisten teknologioiden altistamista vanhojen teollisuudenalojen veto-oikeudelle, kokonaisen nuorisosukupolven jo omaksumien viestintätapojen kriminalisointia jne.? Vai haluammeko me hylätä keinotekoisen niukkuuden ja siirtyä luonnollisen runsauden ja vapaan innovaation aikaan, johon teknologia jo antaa mahdollisuuden immateriaalituotteiden osalta?
Tekijänoikeusteollisuus ei ymmärrettävistä syistä halua tällaista yhteiskunnallista keskustelua ja demokraattista päätöksentekoa asian suhteen, mutta ei tämä ristiriita ratkea sillä, että he lobbaavat yhä ankarampia lakeja, jotka tekevät kohta puolesta väestöstä tekijänoikeusrikollisia. Siinä kärsivät kansalaiset, kulttuuri ja demokratia liian pahoja vaurioita.
Mitä tuohon rahoituspuoleen mahdollisesti vapaammassa tilanteessa tulee, uskon, että sen suhteen esiintyy paljon turhia kauhuskenarioita, lähinnä siksi, että tekijänoikeusjärjestöt ovat sellaisia propagandassaan niin tehokkaasti maalailleet. Vertaisverkkojen vaikutus kaupalliselle sektorille näyttää tutkimusten valossa yllättävän pieneltä, eikä aina edes negatiiviselta. Se, että on olemassa aktiivinen ja mahdollisesti laissakin sallittu yksityisen kulttuurivaihdon vyöhyke, ei muuta mihinkään valtaväestön käytössä olevan rahan määrää, ja jos vertaisverkot saavat heidät kiinnostumaan aktiivisemmin kulttuurista, ei ole mitään syytä olettaa, etteivätkö he edelleenkin käyttäisi kulttuuriin vähintäänkin normaalisti siihen käyttämäänsä rahamäärää. Rahankäytön kohteet voivat toki hieman painottua uudelleen - esimerkiksi joku saattaa käyttää vähemmän musiikkitallenteisiin, koska niitä saa ilmaiseksi vertaisverkosta, mutta paneekin säästyneen rahan useampiin konserttikäynteihin jne.
Kulttuurin ja sananvapauden kannalta kansalaisten kaikenlaisen keskinäisen kulttuuri- ja tiedonvaihdon täydellinen laillistaminen ja siihen liittyvien teknologioiden vapaa kehittäminen yrityspuolella olisivat melko itsestäänselvästi erittäin positiivisia asioita.
Saan itse elantoni tekijänoikeustuloista. Siksi olen tästä aiheesta erityisen kiinnostunut.
Ohessa linkki pari avausta aikaisempaan kirjoitukseeni
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000255&posting=22000000026790144
En koe piratismia varkaan näkökulmasta, enkä ole sanonut, että se on varastamista, mutta laitonta ja väärin se on.
Olen aivan varma, että jokainen piratismia harjoittava varastaisi äänitteitä kaupasta, jos siihen olisi pomminvarma tilaisuus. Nämä selittelijät keksisivät sillekin tietenkin jonkin puolustuksen ja uskottelisivat itselleenkin, että tekevät oikein.
Sanot, että se mikä on minulle väärin on jollekin toiselle 'oikein'. Tottakai tämä joku toinen uskoo itsekin omiin selityksiinsä. Nämä selittelijät tuntevat syyllisyyttä. Tämä syyllisyys saa heidät esimerkiksi kirjoittamaan tänne palstalle puolustuskirjoituksia päivästä toiseen. Jos asiaan ei liittyisi syyllisyydentunnetta, kukaan ei viitsisi jatkuvasti täällä kirjoitella ja toistaa viestistä toiseen samoja asioita. Piratismia harrastetaan paljon ja suurin osa ei pohdi asiaa 'varastamisen' tai 'omistamisen' näkökulmasta vaan puhtaasti käytännöllisenä kysymyksenä. Suurin osa ei myöskään kirjoittele tänne ja selittele, eihän puhtaasti käytännön kysymyksiä tarvitse selitellä ja puolustella.
Hyvää illanjatkoa trollimetsään, jutellaan lisää kun tiedät jostain jotain. :-)
hahhaa..
urpo