Itselläni yksi lapsi huostassa ja kolme lasta kotona. Huostassa oleva asuu vielä lastenkodissa, mutta uskoisin että perhettä aletaan etsiä loppukesästä. Eli siis miten paljon mua kuullaan asiassa? Yhden perheen olen jo ehdottanut mutta en tiedä onko heillä tilaa, ehdotin siksi koska kyseisen perheen äiti on aivan ihana ihminen ja luotan täysin siihen että lapsellani on hyvä olla siellä. Muita toivomuksia olisi että eivät asuisi liian kaukana, tiivis yhteydenpito olisi tärkeä sisarusten takia, minun ja hänen välisen suhteen takia ja siksi että kotiuttaminen onnistuisi helpommin sitten kun se aika koittaa.. Olen seurannut tätä palstaa ja biojen palstaa ja aika paljon negatiivisia kommentteja puolin ja toisin, ymmärrän kyllä bioja, itsellänikin huonoja päiviä tämän tilanteen takia enkä vielä täysin hyväksynyt että lapsi sijoitetaan muualle MUTTA kun se päivä koittaa toivon todellakin että tullaan sijaisperheen kanssa hyvin toimeen, se on ehdottomasti lapsen kannalta paras vaihtoehto, muutenkin kärsii tilanteesta, jos äiti ja sijaisäiti tappelevat keskenään niin varmasti kärsii enemmän, tilanne verrattavissa vanhempien riitaisaan eroon missä lapsi joutuu kiistakapulaks ja kaiken sodan keskelle. Unelmahan olis että sijaisvanhempien kanssa voisi vaihtaa kuulumisia kahvikupin ääressä, sijaisvanhemmat tukis lapsen muuttoa takaisin kotiin ja mielellään yhteydenpito kotiuttamisen jälkeenkin jatkuisi, varsinkin jos lapsi on kiintynyt heihin niin ei tarvitsis kokea luopumista/hylätyksi tulemista toistamiseen, lapsi voi kokea sen rikkautena, kaksi välittävää perhettä.. Toivottavasti ei ole liian sekavasti kirjoitettu, ja toivon asiallisia vastauksia...
Eli kysymys, miten paljon bio äidin mielipidettä otetaan huomioon sijaisperhettä etsiessä?
Eli kysymys, miten paljon bio äidin mielipidettä otetaan huomioon sijaisperhettä etsiessä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaatimuksesi ovat vain sitä, mitä lakikin sijarilta edellyttää, paitsi tietty tuo sijoituksen jälkeinen yhteydenpito on tietysti sitten aikanaan nähtävissä, toivooko sitä molemmat ja onnistuuko se puolin ja toisin.
käsitykseni mukaan siten, että voivat kieltäytyä heille tarjotusta perheestä, jos tuntuu ettei mitenkään voi natsata yhteen heidän kanssaan. Kyllä muitakin toivomuksia varmaan saa esittää ja toteutumiseen vaikuttaa se, kuinka paljon vaihtoehtoja on tarjolla, eli mikä on mahdollista toteuttaa, sen varmaan tulet saamaan.
Ihanaa, että osaat ajatella lapsesi etua noin pitkälle, että haluat joustaa myös sijaisperheen kanssa, siis tulla toimeen lapsesi parhaaksi.
Vertasit sitä tilannetta osuvasti avioerolasten asemaan.
Lapset siinä eniten juuri kärsivät, kun aikuiset ei pysty riitelemättä mistään keskustelemaan. Monet vanhemmat eivät ajattele lastensa tunteita ollenkaan, kun käyttävät lapsiaan suorastaan pelinappuloina kostaakseen toinen toisilleen. Sellainen pitäisi lailla kieltää.
Nyt tekisi mielii nostaa lippu korkealle tankoon, koska löytyi tässä palstalla sellainen bio, kenellä on samat ajatukset kun minulla. Jippiiiiii!!!!
Eipäs peli ole vielä menetetty, kyllä biot ja sijarit tulee keskenään toimeen kun he vaan haluavat!
Sinulle bio: toivottavasti asiat tulevat olemaan niin kuin toivot.
Ja oikein kaunista kesää Sinulle ja lastellesi.
.............
PS! Älkä ilkeät ihmiset nyt tulkaa minun riemua pilamaan, antakaa minun edes vähä olla iloinen, kun sain sellaisen viestin, mitä tässä jo pitkään olen odottanut.
Miks sulta otetaan huostaan jos kerta saat pitää osan lapsista? Onko jokin syy vai hakuatko vain antaa pois?
yleinen käytäntö, että samasta perheestä sossut suuressa viisaudessaan huostaavat vain yhden lapsen ja muut saavat jäädä kotiin.
Aivan liian usein on silloin kyseessä jonkin neurologisen oireyhtymän lapsi, jolla on kouluvaikeuksia. Perusopetuslain mukaan lapsen pitäisi saada tukea kouluun, mutta kuntapäättäjät eivät pidä tarpeelisena noudattaa tätä lakia. Esim. Asperger-lapsille ei ole suurimmassa osassa kouluja tarjolla heille sopivaa RAUHALLISTA erityisryhmää, vaikka heillä olisi lääkärinlausunto sen tarpeesta. Yleensähän erityisluokkiin on koottu koulun levottomin oppilasaines, eikä sinne siirtyminen ole AS-lapselle mikään ratkaisu.
Niin tilanne sitten pahenee pahenemistaan lapsen kohdalla ja viimein tehdään huostaanotto, mikä todellisuudessa ei ole yhtään mikään ratkaisu lapsen ongelmiin. Päinvastoin hänen vointinsa yleensä huononee huostaanotossa, koska harvalle lapselle on niin tärkeää pysyvät läheiset lähi-ihmissuhteet kuin Asperger-lapsille.
10 v sitten ei vielä ollut tietoa AS-oireista, eikä näiden lasten tarvitsemasta kuntoutuksesta ja oikeasta tuesta kuin nyt. On käsittämätöntä, että nyt vaikka nuo asiat jo tiedetään, niin nimenomaan AS-lapsia kohdellaan vielä tällä tavalla!