vedän lakanan kasvoilleni
ja kuuntelen kaupungin kohinaa
näiden lautojen päällä
kuikka huutaa
unien kietoutuessa toisiinsa kuin symmetriset kädet
jotka kuitenkaan eivät ole vailla
tarpeellista rosoisuutta
laudat natisevat
luulen että minua kannetaan
eivätpä tiedä
hymyilen
en ole kuollut
minä vain nukun
enkä viitsi vielä herätä
sillä unenkin läpi
ymmärrän
kun laudat
aamun tullen muuttuvat tästä
taas vuoteeksi
ja unohdan kaiken mitä yöllä katselin
kauniita unia lukijoille
parta
menee nyt
zzz
poimi runosta
uneesi vähäsen totta
luen ja raavin päätäni
kas kummaa
kirjoitin
zzz
ei tarkoita parranajoa
ja jos jatkan
voi olla että herään
tämä runo olisi varmaan parempi lyhyempänä versiona
avaan silmäni
ja vedän lakanan kasvoilleni
kuuntelen kaupungin kohinaa
näiden lautojen päällä
kuikka huutaa
unien kietoutuessa toisiinsa kuin symmetriset kädet
jotka kuitenkaan eivät ole vailla
tarpeellista rosoisuutta
laudat natisevat
luulen että minua kannetaan
eivätpä tiedä
hymyilen
en ole kuollut
minä vain nukun
enkä viitsi vielä herätä
sillä unenkin läpi
ymmärrän
kun laudat
aamun tullen muuttuvat tästä
taas vuoteeksi
ja unohdan kaiken mitä
katselin
en ole tyytyväinen
avaan silmäni
vedän lakanan kasvoilleni
kuuntelen kaupungin kohinaa
näiden lautojen päällä
kuikka huutaa
unien kietoutuessa toisiinsa kuin symmetriset kädet
jotka kuitenkaan eivät ole vailla
tarpeellista rosoisuutta
laudat natisevat
luulen että minua kannetaan
eivätpä tiedä
hymyilen
en ole kuollut
minä vain nukun
enkä viitsi vielä herätä
sillä unenkin läpi
ymmärrän
kun laudat
aamun tullen muuttuvat tästä
taas vuoteeksi
ja unohdan kaiken mitä
yöllä katselin
juutuin runoon kiinni
en ole kuollut
minä vain nukun
enkä viitsi vielä
herätä
väsyttää niin vietävästi
hitto soikoon
kuinka pääsisi tästä irti
sillä unenkin läpi
ymmärrän
kun laudat aamun tullen muuttuvat
taas vuoteeksi
ja unohdan kaiken mitä katselin
kauniita unia
silmäluomeni lurpsahtelevat alas
unien kietoutuessa toisiinsa kuin symmetriset kädet
jotka kuitenkaan eivät ole vailla
tarpeellista rosoisuutta
säpsähdän pääni pudotessa näppäimistölle
vedän lakanan kasvoilleni
ja kuuntelen kaupungin kohinaa
näiden lautojen päällä
anteeksi
puhuinko ääneen
sinä katselet minua ovensuusta
ja heristät sormeasi
minäkin heristän sinulle sormeani
mitä siinä sormeasi heristät
ei tämä ole lainkaan niin pitkä runo
miltä vaikuttaa
ja kuuntelen kaupungin kohinaa
näiden lautojen päällä
kuikka huutaa
unien kietoutuessa toisiinsa kuin symmetriset kädet
jotka kuitenkaan eivät ole vailla
tarpeellista rosoisuutta
laudat natisevat
luulen että minua kannetaan
eivätpä tiedä
hymyilen
en ole kuollut
minä vain nukun
enkä viitsi vielä herätä
sillä unenkin läpi
ymmärrän
kun laudat
aamun tullen muuttuvat tästä
taas vuoteeksi
ja unohdan kaiken mitä yöllä katselin
kauniita unia lukijoille
parta
menee nyt
zzz
poimi runosta
uneesi vähäsen totta
luen ja raavin päätäni
kas kummaa
kirjoitin
zzz
ei tarkoita parranajoa
ja jos jatkan
voi olla että herään
tämä runo olisi varmaan parempi lyhyempänä versiona
avaan silmäni
ja vedän lakanan kasvoilleni
kuuntelen kaupungin kohinaa
näiden lautojen päällä
kuikka huutaa
unien kietoutuessa toisiinsa kuin symmetriset kädet
jotka kuitenkaan eivät ole vailla
tarpeellista rosoisuutta
laudat natisevat
luulen että minua kannetaan
eivätpä tiedä
hymyilen
en ole kuollut
minä vain nukun
enkä viitsi vielä herätä
sillä unenkin läpi
ymmärrän
kun laudat
aamun tullen muuttuvat tästä
taas vuoteeksi
ja unohdan kaiken mitä
katselin
en ole tyytyväinen
avaan silmäni
vedän lakanan kasvoilleni
kuuntelen kaupungin kohinaa
näiden lautojen päällä
kuikka huutaa
unien kietoutuessa toisiinsa kuin symmetriset kädet
jotka kuitenkaan eivät ole vailla
tarpeellista rosoisuutta
laudat natisevat
luulen että minua kannetaan
eivätpä tiedä
hymyilen
en ole kuollut
minä vain nukun
enkä viitsi vielä herätä
sillä unenkin läpi
ymmärrän
kun laudat
aamun tullen muuttuvat tästä
taas vuoteeksi
ja unohdan kaiken mitä
yöllä katselin
juutuin runoon kiinni
en ole kuollut
minä vain nukun
enkä viitsi vielä
herätä
väsyttää niin vietävästi
hitto soikoon
kuinka pääsisi tästä irti
sillä unenkin läpi
ymmärrän
kun laudat aamun tullen muuttuvat
taas vuoteeksi
ja unohdan kaiken mitä katselin
kauniita unia
silmäluomeni lurpsahtelevat alas
unien kietoutuessa toisiinsa kuin symmetriset kädet
jotka kuitenkaan eivät ole vailla
tarpeellista rosoisuutta
säpsähdän pääni pudotessa näppäimistölle
vedän lakanan kasvoilleni
ja kuuntelen kaupungin kohinaa
näiden lautojen päällä
anteeksi
puhuinko ääneen
sinä katselet minua ovensuusta
ja heristät sormeasi
minäkin heristän sinulle sormeani
mitä siinä sormeasi heristät
ei tämä ole lainkaan niin pitkä runo
miltä vaikuttaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos runoistasi,
öinen lukuelämys,
pidin erityisesti, huoneessa.
Oma polku meillä on kaikilla kuljettavanaan
ei ole väärää polkua, jokaisella on oma, se oikea polku.
kauniita unia :)
;-)
on tää hiukkasen l i i a n pitkä...
Kiitos kutennii , lisää kiitos runon p ä t k i ä
vaan enpä taida saada ajatuksen hännästä kiinni. Juoksee liian kovaa ja nauraa hämmentyneet aivoni ulalta... ulalle. Suutuin sinulle yhdessä vaiheessa noin niin kuin lukijana siitä, että irrotit tarpeellisen karheuden käsistä ja liimasit sen lautoihin. Mutta sitten ajattelin, että käy se näinkin. Runo rakentaa itse itsensä. Pidin aikatasojen limittymisestä, maailmojen sekoittumisesta toisiinsa. Pidin runon puhujasta. Tunsin hänet selvästi. Keskustelin hänen kanssaan hieman. Kunnes hän potkaisi viimemetreillä minut ulos runostaan. Ja siihen jäin, heitä ihailemaan. Tämä ei ole liian pitkä, mutta löytää kyllä lopussa vasta pituutensa vahvuudet. Do-di. Nuku hyvin taas.
Ps. Alemmankin luin, mutta se jääköön minulle.