Okei eli tilanne on tämä. Olen hieman yli 20-vuotias fyysisesti naiseksi lukeutuva ihmisolento. Oon aina ollu poikamainen ja halunnu tehdä poikamaisia juttuja tyttömäisten sijaan, varsinkin lapsena. Sen sijaan, että mulla olis ollu yhtään poikaihastusta nuorena niin vehtasin tyttöjen kans. En osannu alkuun edes ajatella poikien kanssa olemista, seksuaalisessa mielessä. Ne oli mulle kavereita. Murrosikä vaan pahensi sekaannusta ku fyysiset muutokset alko tulla esiin ja aloin "erota joukosta". En oo koskaan tuntenut minkäänlaista ylpeyttä rinnoistani. Olen aina miettinyt kuinka voisin piilottaa ne ja olla kuin "muutkin jätkät". Kärsin myös aikamoisesta peniskateudesta. Harmittaa, että yhden kromosomi virheen takia en voi elää normaalia elämää. En vaan millään ole sujut itseni kanssa. Nykyään tää kateus estää mua olemasta luonnollisesti miehiksi syntyneiden miesten kaveri. Yritän pakottaa itteeni johonkin rooliin, tässä tapauksessa helpompaa fyysisten syiden takia on yrittää pakottaa itsestäni naista, jotta kuuluisin edes johonkin sukupuolirymään. Tyhmää tiedän, mutta helpompaa ku olla koko ajan ihmisten ihmeteltävänä.
Mulla taitaa olla aika ongelma...
Mulla taitaa olla aika ongelma...
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Yritän pakottaa itteeni johonkin rooliin, tässä tapauksessa helpompaa fyysisten syiden takia on yrittää pakottaa itsestäni naista, jotta kuuluisin edes johonkin sukupuolirymään. Tyhmää tiedän, mutta helpompaa ku olla koko ajan ihmisten ihmeteltävänä.
Mulla taitaa olla aika ongelma..."
Jossain vaiheessa tuo ongelma nousee liian suureksi, jos koet todellakin olevasi mies. Minäkin yritin pakottaa itseni rooliin, jota ympäristö minulta vaati fyysisen olomuotoni takia. Se oli henkisesti raskasta. Nyt kun olen fyysisestikin oikeaa sukupuolta, ongelmat on ohi.
Ehkäpä Sinunkin on syytä miettiä perusteellisesti oletko sittenkin mies ja kannattaisiko hakeutua transtutkimuksiin.