Eilen ylen kanavalta tuli yh:n vuodataus ja tarina, että miten se oli päätynyt yh:ksi. Jo alku kuullosti karulta. Se nainen tarkoitusella haki miestä, joka haaste(suom. vaikea luonne) ja sitten kun miestä ei saanutkaan tekemään joka asiaa kotona ja kodin ulkopuolella, alkoi tajuton nalkutus. Miksi nainen luulee, että voi ajatella miehen puolesta ja miksi toisen ihmisen ajattelutavat ja rutiinit koetaan uhkana itselle? Rankaiseeko yh itseään alitajuisesti, että ei edes hanki kunnon miestä, koska riitaisen suhteen jälkeen yh voi sanoa, että selvityjä ja ylpeä ja pääsi eroon hakkaavasta ja dokaavasta miehestä(naisen oma tulkinta). Mitä mieltä olette yh tytöt? Ettekö mielestänne ansaitse kunnon elämää? rivitaloa espoosta, kunnon koulutusta, työtä, parisuhdetta ja kunnollisia lapsia. Nainen kun turhautuu myös siitä jos asiat on "liian hyvin".
yh hakee vaikeaa
seuraa tarkoituksella?
6863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulta puuttuu toi haasteellinen mies, huonot ihmissuhteet jne. Ja lapsetkin ovat kunnollisia.
Mutta pakko kommentoida yhteen kohtaan:
Ajatus rivitalonpätkästä Espoossa... Saako sen mallissasi panna vuokralle vai onko siinä pakko itse asua? Sellainen elämä ei nimittäin sopisi minulle lainkaan enkä koe että olen tehnyt mitään niin pahaa että moisen ansaitsisin.
Ja tällä ei sitten ollut tarkoitus pilkata niitä jotka ko asunnoissa tai niiden viittaamassa elämisentavassa viihtyvät, vaan painottaa sitä ,että eri ihmisten käsitys siitä, millaista on kun elämässä on asiat "hyvin", vaihtelee.
"Yksinhuoltajalla ei ole kunnon elämää, koulutusta, työtä ja kunnollisia lapsia"
Herjaatko vai onko sinulla faktaa keskustelun aloituksen tueksi?
minulla on hyvä koulutus, rivitalonpätkä, auto ja kunnon lapset seikä meidän perheeseen kuulu kurjia ihmissuhteita eikä vastaavia haasteita.
Jos olet katsonut ohjelman yh:n tilityksestä se on yksittäistapaus. Olet tarttunut väärään vihjesanaan. Se ei ole YH, vaan tarve hakeutua vaikeuksiin. Sitä taas ilmenee sekä yksinhuoltajissa, sinkuissa sekä ydinperheellisissä. Ainoa yksinhuoltajia yhdistävä tekijä voisi olla se, että he pyrkivät aktiivisesti pois hankalista suhteista kun taas epätoivoisessa avioliitossa elävät eivät. Muuten yksinhuoltjia yhdistää vain se, että ovat yksinhuoltajia. Muuta yhteistä tuskin on. Osalla on koulutus osalla ei, osalla on sosiaalisia ongelmia osalla ei. Osalla on rivarin pätkä osalla ei. Keksi muuta kysyttävää!
ansaitaan ja melkeinpä onkin ; ) rivitalo on, ei kylläkään espoosta ja koulutus ja työkin. Kunnolliset lapset, ainakin omasta mielestä. Siispä ainoa mikä puuttuu on se mies - ihan vain sen takia kun pitäisi olla kunnollinen, eikä ole vielä eteen sattunut. Mutta eipä tuo haittaa kun ei se mies ole tärkein asia...
"pääsi eroon hakkaavasta ja dokaavasta miehestä(naisen oma tulkinta)"
Niin siis oikeastihan mies ottaa vain kohtuudella, hyvin ansaitun iltamäyriksen, ja viikonloppuna hän jatkaa suomalaista kulttuuriperinnettä, johon itsestäänselvyytenä kuuluu se perjantaipullo. Ja lauantaipullo. Ja sunnuntain loiventavat.
Ja hakkaaminen.. akka todennäköisesti itse sitä kerjännyt jatkuvalla nalkuttamisellaan.
minunkin ex väittää ettei ole koskaan ollut väkivaltainen.... kun kysyi tarkemmin niin ei siis meidän suhteen jälkeen, ja vielä tarkennettuna ettei ole ollut pysyviä, pitkiä suhteita sen jälkeen. yhteenvetona mies on mielestään vallan rauhalline kaveri... siis jätetään kapakkatappelut pois.... sukulaisilleen tuli 20 vuoden kuluttua yllätyksenä että kaikki tiesivät miten hakkasi raksaana olevaan vaimoaan ja mitä siitä seurasi.. olivat mieltään rauhoittaakseen uskoneet omia juttujaan.Totuuteen liittyy sellainen kumma juttu että vaikka sitä ei aina pidä hengissä sitä ei unohda toisin kuin niitä rauhoittavia valheita.
Enää niillä asioilla ei ole väliä meille, jotka elimme ne jutut, niistä on jo 20 vuotta. Miehen sukulaisille on tärkeää saada pitää juttunsa hengissä. hengissä pitäminen vaatii jatkuvaa muistamista miten se tarina oikein menikään....