Huudettuani vuosia yksin metsässä,
huomasin ettei kaikukaan enää vastaa
ja metsä oli muuttunut suoksi,
puut ja kalliot kadonneet
Päivänsäteitä ja menninkäisiä
ei koskaan ollutkaan,
vain totuudelta suojaavia valveunia,
hidastettuina silmieni editse soljuvia.
Tiedän totuuden, se riittää.
Pienien haaveiden hiljainen kimallus
on nuotioni iltaisin.
huomasin ettei kaikukaan enää vastaa
ja metsä oli muuttunut suoksi,
puut ja kalliot kadonneet
Päivänsäteitä ja menninkäisiä
ei koskaan ollutkaan,
vain totuudelta suojaavia valveunia,
hidastettuina silmieni editse soljuvia.
Tiedän totuuden, se riittää.
Pienien haaveiden hiljainen kimallus
on nuotioni iltaisin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on mielenkiintoiset aatteet,
jos ajatuksilla olis säde-kaihtimet,
ne puuhusi ripustaisin...
Olen yhtä vanha ja ruma
kuin mielikuvitukseni on vilkas
eivätkä aurinkolasitkaan
pelasta ohikulkijoita
suolapatsasjähmettymiseltä.
ehdottoman kaunis päivänsäteineen ja
menninkäisineen.
Viimeinen lause on kruunu runollesi,
kiitos !
Päivänsäde ja menninkäinen on aika kulunut klisee, mutta kuuluu olennaisena osana juuri tähän runoon.
jaksat ihastuttaa!
ja sisäinen kauneus puhuttaa, mutta kumminkaan ne eivät ole sama asia... Toinen maustaa toistaan, näin on hyvä matkustaa:)
*Olethan elämän-mauste*
ulkoisesti kaunis runojakirjoittamaton.
tunteellasi päätät kuka tai mikä olet,
kaunis yksinäinen rumuus, tai ruma kauneus tämän kaiken keskellä...
Sisäinen kauneus kumminkin puhuu sinussa!