Kesä tulee ja jokaisen sinkun rinnassa varmasti sykkii ja roihuu. AUrinko, ranta ja kauniit naiset. Se on suomen suvi. Mutta kun on ujo ja yksinäinen. Ei mikään rantaleinoja vikoineen. Miten etsiä tyttö, lähestyä häntä? ehkä tutustua ja rakastua.
Miksi pitää kesän tulla? Olisi talvi ja kylmä niin voisi vain käpertyä peiton alle ja syyttää kylmää talvisäätä haluttomuudesta. Ei ole helppoa olla ujo ja normaali.
Onko totta että nykyään nuoret naiset etsivät jotain erikoista ja spesiaalia hyvillä geneettisillä ominaisuuksilla? Mitä tehdä kun rakastuu mutta on "ihan tavallinen"?
Itse jäin kaipaamaan yhtä jäätelökojun myyjää. Ostin kaksi palloa mutta muuta en saanut. Katsoin häntä ja hymyilin. Hän hymyili takaisin, maksoin ja lähdin. Jätin osan itsestäni sinne, kun ihastuin. On se niin väärin että rakastuu mutta pelkää. Miksi ei voi olla rohkea kuin Orlando Bloom ja komea kuin Prad Pitt? Miksi meistä osasta tehtiin tavallisia? Siksi varmaan että naiset erottavat paremmin ne komeammat.
Itse uskon, että pystyn tarjoamaan paljon enemmän kuin suurin osa. Siihen en vielä ole saanut mahdollisuutta. Tarjoisin rakkautta, lämmintä syliä, lempeitä sanoja - elämän pikku asioita. En lupaisi kuuta taivaalta, mutta yön kuutamolla. En lupaisi rikkautta, vain onnea. Mutta miksi siis en saa siihen mahdollisuutta.
Mikä Tekee suhteen aloittamisesta niin vaikeaa? Epäonnistumisen pelko? Torjumisen pelko? Yksin jääminen. Onko siis helpompi jättää kokonaan yrittämästä, kuin yrittää ja pettyä? Kuitenkn tämä on vain elämää, ei sen vakavampaa. Pitäisi ottaa kaikki irti, mutta kuitenkin ajaa jarrut pohjassa. Milloin ja miten minä pystyisin irrottamaan jarruni ja vaihtamaan neloselle? Tahtoisin ajaa ylinopeutta ja tuntea vauhdin hurman, mutta jokin minua rajoittaa. Miksi Sinä jäätelökioskin myyjä et voinut kysyä minulta mitään? Miksi hymyilit ja jätit?
On se kesä niin ihanaa, kun sen oivaltaa. Rakastakaa kun vielä voitte - itse sen jätin hetki sitten. Toivottavasti sen edestä löytää jonka taakse jättää.
Miksi pitää kesän tulla? Olisi talvi ja kylmä niin voisi vain käpertyä peiton alle ja syyttää kylmää talvisäätä haluttomuudesta. Ei ole helppoa olla ujo ja normaali.
Onko totta että nykyään nuoret naiset etsivät jotain erikoista ja spesiaalia hyvillä geneettisillä ominaisuuksilla? Mitä tehdä kun rakastuu mutta on "ihan tavallinen"?
Itse jäin kaipaamaan yhtä jäätelökojun myyjää. Ostin kaksi palloa mutta muuta en saanut. Katsoin häntä ja hymyilin. Hän hymyili takaisin, maksoin ja lähdin. Jätin osan itsestäni sinne, kun ihastuin. On se niin väärin että rakastuu mutta pelkää. Miksi ei voi olla rohkea kuin Orlando Bloom ja komea kuin Prad Pitt? Miksi meistä osasta tehtiin tavallisia? Siksi varmaan että naiset erottavat paremmin ne komeammat.
Itse uskon, että pystyn tarjoamaan paljon enemmän kuin suurin osa. Siihen en vielä ole saanut mahdollisuutta. Tarjoisin rakkautta, lämmintä syliä, lempeitä sanoja - elämän pikku asioita. En lupaisi kuuta taivaalta, mutta yön kuutamolla. En lupaisi rikkautta, vain onnea. Mutta miksi siis en saa siihen mahdollisuutta.
Mikä Tekee suhteen aloittamisesta niin vaikeaa? Epäonnistumisen pelko? Torjumisen pelko? Yksin jääminen. Onko siis helpompi jättää kokonaan yrittämästä, kuin yrittää ja pettyä? Kuitenkn tämä on vain elämää, ei sen vakavampaa. Pitäisi ottaa kaikki irti, mutta kuitenkin ajaa jarrut pohjassa. Milloin ja miten minä pystyisin irrottamaan jarruni ja vaihtamaan neloselle? Tahtoisin ajaa ylinopeutta ja tuntea vauhdin hurman, mutta jokin minua rajoittaa. Miksi Sinä jäätelökioskin myyjä et voinut kysyä minulta mitään? Miksi hymyilit ja jätit?
On se kesä niin ihanaa, kun sen oivaltaa. Rakastakaa kun vielä voitte - itse sen jätin hetki sitten. Toivottavasti sen edestä löytää jonka taakse jättää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heij,
mielenkiintoinen ja yvin kirjoitettu juttu. Itseänikin mietityttävät samat asiat aika usein. Nyt kesällä enemmän.
"Onko totta että nykyään nuoret naiset etsivät jotain erikoista ja spesiaalia hyvillä geneettisillä ominaisuuksilla? Mitä tehdä kun rakastuu mutta on "ihan tavallinen"?"
No jaa, en usko että kaikki etsivät jotain erikoita ja spesiaalia hyvillä geneettisillä ominaisuuksilla. Itse en ainakaan. Ei haittaa, jos jätkä on "tavallinen". En minäkään nyt mikään erikoinen ole, tavallinen tyttö vähän omituisella persoonalla. Mutta tavallisen näköinen olen.
Tuon jäätelömyyjän kuuluu hymyillä asiakkaille, totta kai. Ei hän varmaan itselleen poikakaveria ole sieltä etsimässä. Ehkä hän olikin jo varattu. Mutta luulen, että ihan työtään teki hymyillessään.
"Tarjoisin rakkautta, lämmintä syliä, lempeitä sanoja - elämän pikku asioita. En lupaisi kuuta taivaalta, mutta yön kuutamolla. En lupaisi rikkautta, vain onnea."
Kunpa löytäisin jonkun joka tuollaista minulle tarjoaisi. Kuulostaa ihanalta. Juuri sellaiselta mitä varmaan aika moni meistä naispuolen edustajista haluaa.
Mutta onnea etsintään. Yhteyttä saa ottaa, jos haluaa.
[email protected]