Hän painoi katseensa kohti maata,
hän risti kädet hiljaa ja sulki silmänsä.
Ääneti hän lausui, "Kuka minua rakastaa"
Taistelun tanner, kuin syvän haavan jättämä
arpi palasi muistot nuo, kunpa pääsisi
rakastettunsa luo.
Vaan hiljaa hän lausui, "Tule luokseni rakkahin"
Hän murtui muistoista raskaista.
"Miksi en silloin rakastanut"
Nyt vie häntä maailman virrat.
"Ankkuroi laivasi luokseni"
Vaan tuuli yltyi, katseensa hän nosti.
Näki siinä hän rakkaansa ainoan.
Ei enää ollut hän soturi yksinäinen.
hän risti kädet hiljaa ja sulki silmänsä.
Ääneti hän lausui, "Kuka minua rakastaa"
Taistelun tanner, kuin syvän haavan jättämä
arpi palasi muistot nuo, kunpa pääsisi
rakastettunsa luo.
Vaan hiljaa hän lausui, "Tule luokseni rakkahin"
Hän murtui muistoista raskaista.
"Miksi en silloin rakastanut"
Nyt vie häntä maailman virrat.
"Ankkuroi laivasi luokseni"
Vaan tuuli yltyi, katseensa hän nosti.
Näki siinä hän rakkaansa ainoan.
Ei enää ollut hän soturi yksinäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.