Empiiristä tutkimusta

Tansseissa tuli käytyä ja pääsin tutustumaan tähän läski asiaan käytännössä kun naistenhaulla tultiin hakemaan.

Foksia soittivat ja foksina tanssittiin. Seuraaminen sujui hyvin joten päätin kokeilla käytännössä kuinka ylipaino vaikuttaa nopeaan pysähtymiseen erityisesti sellaisissa tilanteissa joita tulee tungoksessa. Kokeilin yht'äkkistä pysähtymistä kummallekin jalalle, eri suuntiin ja eri kuvioiden eri vaiheissa niin hän pysähtyi siinä kuin hoikempikin nainen omalle tukijalalleen. Minun ei pitänyt ennakoida vientiäni yhtään. Vartalokontakti säilyi kokoajan.

Tämä johtuu siitä että tanssi ei ole pikajuoksua vaan siinä joka askel sisältää tietyt vaiheet ja nämä vaiheet ovat viejällä ja seuraajalla synkronissa keskenään. Jokainen askel päättyy painon siirtymiseen tukijalan päälle ja tämän jälkeen alkaa uusi askel vartalon kierolla uuteen suuntaa. Tähän juuri perustuu se että massan hitaudella ei juurikaan ole merkitystä pysähtymisen kannalta. Lavatanssin on sen verran verkkaista että joka askel on naisella kontrollissa. Ilman sitä tanssista ei tule mitään. Joka askeleella painon ollessa tukijalan päällä naisen täytyy kyetä lähtemään mihin suuntaa tahansa miehen viennin mukaisesti. Juoksussa tilanne on toinen silloin vauhtia on niin paljon että paino karkaa tukijalan yli ja on pakko ottaa seuraava askel. Tätä ei siis tapahdu lavatanssissa , sillä vauhtia ei ole niin paljon. Voidaan ajatella että tanssiurheilun puolella, kun liikutaan suorituskyvyn ylärajoilla, tätäkin ilmiötä voi jo esiintyä.

Äkkipysäytys lavatansseissa on satunnainen ilmiö ja mielestäni on oleellisempaa tarkastella normaaleja tanssitilanteita. Kuinka ylimääräinen massa vaikuttaa suunnanmuutoksiin eri kuvioissa.

Empiirinen kokeeni näytti että eri kuviot pivot-käännöstä myöten pystyttiin tanssimaan minun haluamallani tavalla rytmiin. Tanssi oli sujuvaa sillä tavalla kuin lavatanssi nyt yleensä on. Mutta täytyy myös myöntää että tanssissa oli havaittavissa pieni liikkeen hitauden ja jäykkyyden tunne. Tämä ei vaikuttanut sinänsä tanssin sujuvuuteen, ainoastaan tuntuma seuraajaan oli hieman "jäykempi", ei voi sanoa että raskas sillä hänen vaste oli juuri sopiva. Tanssiurheilun puolella tämä asia varmastikin korostuu.

Hain tanssittajaani myöhemmin tangolle ja huomasin että hän ei kuitenkaan ollut harjoitellut kovinkaan paljon lavatansseja, joten mistään huipputanssijasta ei ollut kysymys. Mutta hallitsi perustanssitekniikan riittävällä taidolla lavatansseihin. Piti vartalokontaktin, vaste oli sopiva, ei ennakoinut askeleen ottamisessa, askeltekniikka oli sujuvaa.

Mutta silloinkin lavalla oli kymmenittäin häntä parempia hoikempia tanssijoita mutta oli myös huonompia, joten ei voi väittää että läski tanssija olisi muita parempi. Pointtini asiassa on se että läskikin voi osata tanssia riittävän hyvin lavatanssiksi vaikka ei ole harjoitellut koko ikäänsä. Kuinka yleistä tämä sitten on niin se on sitten eri asia.