En oikein tiennyt, minkä palstan avautumiselleni valitsisin, joten valitsin tämän.
Minulla on pikkusisko, 19-vuotias. Todella fiksu, kaunis ja pärjäävä nuori nainen. Hoitaa koulunsa ja kotinsa hienosti. Hänellä on kavereita, avomies ja hän viettää kaikin puolin normaalia, tervettä elämää.
Mutta se teksti mitä suusta tulee! Kun paidassa on tahra, "joku helvetin mälli on siihen lentäny" ja jos jonnekin on lyhyt matka, niin sinne on "vain kullin luikaus". Myöhästynyt kaveri on lutka ja seksi reiän antamista. Kieli on raakaa, tylyä ja hyvin voimakkaasti seksisävytteistä, silloinkin kun seksi ei liity itse asiaan mitenkään. Samaa tekstiä tunkee nuorempien sisarusten ja äidin kuullen, vaikka kirosanat yleensä karsiutuvatkin pois. Muutenkin sävy usein kärsimätön ja joustamaton.
Samasta perheestä on kasvanut jo neljä aikuista, eikä kukaan muu heistä puhu samalla tavalla. En tiedä mistä sisareni on tuon tyylin repinyt. Ehkä "nuorisolla" (olen itse naurettavat pari vuotta vanhempi!) on tapana puhua toisilleen noin, mutta kai sukujuhlissa voisi valita sanansa hieman paremmin?
Tunnistatteko puhetyylin itsestänne? Olenko tekopyhä nipottava kalkkis? Mummojen perseennuolija? Vai ihmetteleekö joku muukin, miten niin kauniin ihmisen niin kauniista suusta tulee niin ikävää kieltä? Minullakin jos joskus vaivautunut olo sisareni seurassa, voin vain kuvitella miltä äidistäni tuntuu kun hän esittelee "tussunvilautteluhamettaan" (josta muuten mitään ei vilkkunut, mutta halusi kai päästä sanomaan taas jotain kivaa).
Minulla on pikkusisko, 19-vuotias. Todella fiksu, kaunis ja pärjäävä nuori nainen. Hoitaa koulunsa ja kotinsa hienosti. Hänellä on kavereita, avomies ja hän viettää kaikin puolin normaalia, tervettä elämää.
Mutta se teksti mitä suusta tulee! Kun paidassa on tahra, "joku helvetin mälli on siihen lentäny" ja jos jonnekin on lyhyt matka, niin sinne on "vain kullin luikaus". Myöhästynyt kaveri on lutka ja seksi reiän antamista. Kieli on raakaa, tylyä ja hyvin voimakkaasti seksisävytteistä, silloinkin kun seksi ei liity itse asiaan mitenkään. Samaa tekstiä tunkee nuorempien sisarusten ja äidin kuullen, vaikka kirosanat yleensä karsiutuvatkin pois. Muutenkin sävy usein kärsimätön ja joustamaton.
Samasta perheestä on kasvanut jo neljä aikuista, eikä kukaan muu heistä puhu samalla tavalla. En tiedä mistä sisareni on tuon tyylin repinyt. Ehkä "nuorisolla" (olen itse naurettavat pari vuotta vanhempi!) on tapana puhua toisilleen noin, mutta kai sukujuhlissa voisi valita sanansa hieman paremmin?
Tunnistatteko puhetyylin itsestänne? Olenko tekopyhä nipottava kalkkis? Mummojen perseennuolija? Vai ihmetteleekö joku muukin, miten niin kauniin ihmisen niin kauniista suusta tulee niin ikävää kieltä? Minullakin jos joskus vaivautunut olo sisareni seurassa, voin vain kuvitella miltä äidistäni tuntuu kun hän esittelee "tussunvilautteluhamettaan" (josta muuten mitään ei vilkkunut, mutta halusi kai päästä sanomaan taas jotain kivaa).
Vastaukset 8
Vanhimmat
En oo kyl ikinä tollasesta kuullu.. O_o Ehkäpä hän vaan esittää 'coolia', ja koittaa olla vielä teini..? En vois kuvitellakaan puhuvani noin..
Eikö 5 vuotta hyvin intensiivistä teiniyttä riitä? =)
Kiitos, en siis olekaan ihan hullu!
Ei tuommosta kannata ottaa niin vakavasti, huumoria peliin. Kaikilla on ihan erilainen puhetyyli ja sanat mitä käyttää missäkin tilanteessa. Esim. toiset kiroilee vihastuessaan, toiset ihan tavallisessakin puheessa ja toiset ei kiroile ollenkaan...Eikä se välttämättä tarkoita että on joku helvatin teini-ikä vieläkin päällä, puhetyyli vaan muovautuu jonkunlaiseks, usein kavereiden kautta, mutta kyllä eniten se riippuu itestä..
Itse kiroilen sutkoht usein, en kuitenkaan käytä sitä sanojen välissä muuten kuin halutessani painottaa suraavaa sanaa. Tosin kun puhun tuntemattomille, en juurikaan kiroile, mutta ihan hyvä jos joku pystyy olemaan oma itsensä myös ihan tuntemattomille...Kunhan ei missään työpaikkahaastattelussa tai jossain vakavassa tilanteessa lipsauta mitään ''ylimääräistä'' suustaan. :D
Itsekin puhut eri puhetyyleistä eri tilanteissa. Mutta kuten sanoin (tai ainakin yritin sanoa) ne samat kullit ja mällit tulee yhtä tylysti tiuskien 11-vuotiaalle pikkusiskolle kun kavereillekin.
Osaan minäkin kiroilla kun turkkilainen (sanonta, ei muuta!), mutta valitsen siihen sopivan ajan, paikan ja volyymin. Kotonani tai kavereiden seurassa voin kiroilla. Mutta en mummolle tai ala-asteikäisille!
tuskastumisesi. aikas makaaberia. vanhemman veljeni vaimo on likipitäen samaa maata sisaresi kanssa. minua hänen puheensa kuvottavat, vaikken sitä kohteliaisuussyistä ääneen sanokaan. pahinta siinä on se, että tällä veljen vaimolla sattuu olemaan rempseän tukkijätkän puhetyylin lisäksi vieläpä melkoisen voimakas keskusteluvolyymi. on siinä kerran jos toisenkin saanut hävetä silmät päästään... minusta tuollainen kielenkäyttö osoittaa kaikkea muuta kuin fiksuutta - nimittäin toisten aliarvioimista ja epäkunnioitusta. vaikka olenkin sitä mieltä, että ihminen ei saisi koskaan liiaksi "aikuistua", on tuo kertomasi juuri silkkaa lapsellisuutta, typeryyttä, joka ei edes ole hauskaa (paitsi kuka ties puhujan mielestä).
Kielenkäyttö ei tosiaan ole paras osoitus sisareni fiksuudesta =) Mutta muuten hän on kyllä kerännyt pisteet kotiin sillä saralla, joten pelkän kielenkäytön perusteella en niitä voi häneltä pois ottaa.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi...
sun siskos on kuitenkin aikuinen.. joten, tavallaan se ei kuulu sulle. Eri asia olis, jos siskosi olisi n. 14-15 vuotias..
Kyllä se kuuluu, kun niin kuuluvasti kailottaa =)
En tarkoita että minulla olisi mitään kasvatusoikeutta, -vastuuta tai -velvollisuutta, mutta totta helkkarissa läheistemme asiat kuuluu toisillemme. Inhottavaa ajatella, että jokainen ystäväni ja sukulaiseni ajattelisi minustakin vain "ei kuulu mulle". Ei minulla ole oikeutta kieltää tai käskeä häntä, mutta on minulla oikeus pohtia hänen käytöstään ja ehkä jopa keskustella siitä hänen kanssaan.
Miten rakennetaan ihmissuhteita jos jokaiselle kuuluu vain omat asiat? Puhutaan säästä?