ikuiset painajaiset.....

Minullakin painajaiset olivat jokaöisiä aina lapsuudesta asti. Olen itsekin käynyt läpi vakavan masennuksen, kolme vuotta psykoterapiaa ja edelleen on estolääkityksenä Cipramil pienellä annoksella.

Painajaiset ovat loppuneet lähes täysin. Itse uskon sen olevan psykoterapian ansiota. Käytän myös silloin tällöin Imovanea nukahtamislääkkeenä.

Olen jostain kuullut/lukenut että Cipramil veisi myös unet, siis että nukkuminen sujuisi sen avulla unia näkemättä - en tiedä sitten onko perää. Minä näen kyllä unia (paitsi Imovanen vaikuttaessa) mutta en enää hirveitä painajaisia.

Jos itse epäilet painajaistesi olevan ahdistukseen liittyviä, ei masennuksesi taida olla läheskään tervehtymässä. Oletko käynyt myös terapiassa? Suosittelen ehdottomasti.

oon nähnyt paljon painajaisia.nyt käyn terapiassa.en syö lääkkeitä.uskon että unet heijastuvat siitä mitä ajattelen itsestäni jne.kyllä ahdistaa painajaiset kun herää niihin.lääkkeistä en tiedä voiko niistä johtua mut uskon että omast ajatusmaailmasta unet kumpuaa.

Lääkkeet saattavat vaikuttaa, en tunne käyttämiäsi. Itse näin painajaisia aikuiseksi asti ja tiedän, että kotivaikeudet aiheuttivat niitä (ristiriidat, ei ulospäin näkyviä kamalia juttuja). Yksi painajaisen syy oli heikko itsetunto ja arvottomuuden tunne. Painajaisia näin silloinkin, kun puhuin asioistani ihmiselle, joka ei ymmärtänytkään minua.
Olen vuosia harrastanut terapiaa Jumalan kanssa eli kävelen paljon yksin ja puhun Jumalalle kaikkia mahdollisia asioitani. Nyt vanhempana olen oppinut hyväksymään itseäni ja painajaiset ovat lähes loppuneet (ja elämäntilanteet muuttuneet). Ihminen saattaa puhua minnusta pahaa tai olla ymmärtämättä vaikeuksiani,mutta Taivaanisä ei petä, siksi terapiani on onnistunut vuosien saatossa. Vain luotetuille ystäville avaudun. Aina ei ole hyvä kaikkia asioita tonkia menneisyydestä. Toivon, että elämäsi helpottuu.