Elikkäs kaveriani alkoi katsella eräs poika noin vuosi sitten. Vähitellen myös kaverini ihastui häneen ja lopulta tämä poika tuli puhumaan kaverilleni. Minä olin siinä koko ajan taustalla kaverini tukena kun hän yritti keksiä miten lähestyisi poikaa.
Aluksi en huomannut mitään, mutta kun aikaa oli kulunut tarpeeksi paljon huomasin, että ajattelin tätä poikaa kamalasti...Vähitellen tajusin olevani ihastunut häneen. Kätkin tietysi tunteeni, sillä tiesin että en saisi olla ihastunut häneen sillä hän oli kaverini ihastus. Asiaa ei kuitenkaan auttanut se, että huomasin tämän pojan katselevan myös minua useasti ja joskus jos satuin vaikka yksin tulemaan kadulla häntä vastaan(siis ennen kun poika oli aloittanut puhumaan kaverilleni) niin hän hymyili minulle. Kaiken lisäksi näin tapahtui useammin kuin kerran.
Lopulta poika siis alkoi puhua kaverilleni. hän kuitenkin kertoi lähtevänsä pois Suomesta joksikin aikaa. Outoa oli, että vaikka en ollut edes paikalla silloin,niin poika oli maininnut minut keskustelun aikana useampaan kertaan. Hän oli muun muassa puhunut siihen sävyyn kuin olisi halunnut tietää nimeni. Ihmettelen vain miksi, sillä eihän hänen pitänyt olla kiinnostunut minusta...
Kävi kuitenkin niin että poika lähti pois Suomesta. Hänen piti kuitenkin tulla takaisin, mutta kaverini ei ole saanut häneen mitään yhteyttä. Tänään kuitenkin tämä poika sattui tulemaan minua vastaan...Mutta hän vain meni ohitseni kuin ei olisi tuntenut minua...Se loukkasi minua aika paljonkin. Vaikka ei olisi ollut kiinnostunut minusta, vaikka katseli ja hymyili, niin olisi edes voinut vaikka moikata...
Eli mitäs mieltä olette tästä asiasta? Anteeksi jos teksti on jotenkin epäselvää ja en saanut tätä lyhkäisemmin kirjoitettua..
Aluksi en huomannut mitään, mutta kun aikaa oli kulunut tarpeeksi paljon huomasin, että ajattelin tätä poikaa kamalasti...Vähitellen tajusin olevani ihastunut häneen. Kätkin tietysi tunteeni, sillä tiesin että en saisi olla ihastunut häneen sillä hän oli kaverini ihastus. Asiaa ei kuitenkaan auttanut se, että huomasin tämän pojan katselevan myös minua useasti ja joskus jos satuin vaikka yksin tulemaan kadulla häntä vastaan(siis ennen kun poika oli aloittanut puhumaan kaverilleni) niin hän hymyili minulle. Kaiken lisäksi näin tapahtui useammin kuin kerran.
Lopulta poika siis alkoi puhua kaverilleni. hän kuitenkin kertoi lähtevänsä pois Suomesta joksikin aikaa. Outoa oli, että vaikka en ollut edes paikalla silloin,niin poika oli maininnut minut keskustelun aikana useampaan kertaan. Hän oli muun muassa puhunut siihen sävyyn kuin olisi halunnut tietää nimeni. Ihmettelen vain miksi, sillä eihän hänen pitänyt olla kiinnostunut minusta...
Kävi kuitenkin niin että poika lähti pois Suomesta. Hänen piti kuitenkin tulla takaisin, mutta kaverini ei ole saanut häneen mitään yhteyttä. Tänään kuitenkin tämä poika sattui tulemaan minua vastaan...Mutta hän vain meni ohitseni kuin ei olisi tuntenut minua...Se loukkasi minua aika paljonkin. Vaikka ei olisi ollut kiinnostunut minusta, vaikka katseli ja hymyili, niin olisi edes voinut vaikka moikata...
Eli mitäs mieltä olette tästä asiasta? Anteeksi jos teksti on jotenkin epäselvää ja en saanut tätä lyhkäisemmin kirjoitettua..
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Vähitellen tajusin olevani ihastunut häneen. Kätkin tietysi tunteeni, sillä tiesin että en saisi olla ihastunut häneen sillä hän oli kaverini ihastus." miten niin et saa? :o kukaan ei voi tunteilleen mitään. olen itsekkin ihastunut kaverini ihastukseen, ja kerroin siitä kaverilleni. hän tajuaa että tunteilleen ei voi mitään joten ei ole sen koommin puhunut minulle asiasta.. kyllä me pojasta puhumme mutta emme me valita että molemmat pidämme hänestä.
Kyllä se menee niin, että kaverin ihastukset jätetään rauhaan.
"Kukaan ei voi tunteilleen mitään" on aika lapsellinen periaate. Mitäs sitten, kun aikuisena naimisissa ollessasi rakastut vaikkapa työkaveriisi, joka on myöskin naimisissa? Tunteille ei voi mitään? On ihan ok ruveta pelailemaan varatun kanssa?
Oli ehkäpä hieman kärjistetty esimerkki, mutta kyllä ihmisen on opittava hillitsemään myös rakkauteen liittyviä haluja (puhumattakaan sitten pienistä ihastumisista).
Sitä paitsi mielestäni törkeintä mitä voisi tehdä, on iskeä kaverin ihastus.
Ehkä se ei kaikkia haittaa samalla tavalla, mutta yleensä ystävyys siinä vain menee hajalle, kun aletaan tosissaan kilpailemaan samasta tyypistä.
Ja sitten kun nuoruusiässä seurustelut harvoin edes kestää vuotta pitempään, niin sen takia tuskin kannattaa vaarantaa ystävyyttä (joka puolestaan saattaa jatkua jopa koko elämän ajan).
Luulen, ettei poika tosissaan ollut ihastunut sinuun. Hymyily ja katseet saattaa olla hyvinkin harhaanjohtavia, kun on kyse vastakkaisesta sukupuolesta. Mutta saman sukupuolen kesken niitä pidettäisiin vain normaaleina ystävällisyyden ilmauksina.
Tosin voihan se olla, ettei poika ollut varma tunteistaan... tai whatever.
Mutta koska hän ei nyt enää ollut tuntevinaankaan, niin ei kannata jäädä tyyppiä sen suuremmin miettimään.