Milloin todella voi sanoa rehellisesti ne klassiset sanat: "Minä rakastan sinua"?
Niin. Tuntuu kummalta, mutta minä en ollut kertaakaan varma, rakastinko ihmistä vain ystävänä vai myös seurustelukumppanina. Oli helppoa sanoa, "Mä pidän susta, oot ihana" tai "Rakastan sua ystävänä ihan mielettomästi" tai vastaavaa. Mutta koskaan en sanonut sitä klassista lausetta, vaikka minulle sitä kyllä vannottiin.
Jotenkin sitä epäili niin paljon, että rakastinko oikeasti, vai pidinkö vain tosi paljon. Turhaan en halunnut niin voimakkaita sanoja lausua, jos en 100% niitä tarkoittanut. Nyt jälkeenpäin sitten tuntuu siltä, että "Miksi vitussa en voinut sanoa sitä ääneen, jos niin tunsin?!" Vasta menetettyäni jotain, huomaan kuinka tärkeää ja rakasta se minulle oli.
Eli siis, onko täällä ketään muita, joille on vaikeaa erottaa rakkaus pitämisestä ja mielihyvästä?
Ketään, joka ei omia tunteitaan tunnista tai tiedä miltä rakkauden pitäisi tuntua?
Niin. Tuntuu kummalta, mutta minä en ollut kertaakaan varma, rakastinko ihmistä vain ystävänä vai myös seurustelukumppanina. Oli helppoa sanoa, "Mä pidän susta, oot ihana" tai "Rakastan sua ystävänä ihan mielettomästi" tai vastaavaa. Mutta koskaan en sanonut sitä klassista lausetta, vaikka minulle sitä kyllä vannottiin.
Jotenkin sitä epäili niin paljon, että rakastinko oikeasti, vai pidinkö vain tosi paljon. Turhaan en halunnut niin voimakkaita sanoja lausua, jos en 100% niitä tarkoittanut. Nyt jälkeenpäin sitten tuntuu siltä, että "Miksi vitussa en voinut sanoa sitä ääneen, jos niin tunsin?!" Vasta menetettyäni jotain, huomaan kuinka tärkeää ja rakasta se minulle oli.
Eli siis, onko täällä ketään muita, joille on vaikeaa erottaa rakkaus pitämisestä ja mielihyvästä?
Ketään, joka ei omia tunteitaan tunnista tai tiedä miltä rakkauden pitäisi tuntua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuohon kysymykseen en voi vastata, koska olen itsekkin miettinyt samaan kysymykseen vastausta, tuloksetta.
Ehkä sen vain sitten todella tuntee ja tietää kun ne sanat voi sanoa,tietäen,että todella tarkoittaa niitä?
On kuin lukisin omaa tekstiäni,sillä vaikka minulle on lausuttu nuo sanat, en ole kertaakaan vastannut samoin.Jälkeenpäin ollu just samanlaiset fiilikset kuin sulla.
Sitten kun tosiaan oli menettännyt jotain,tuntui kuin vasta silloin olisi sen kunnolla ymmärtänyt mitä tunsi.
Ehkä asia oikeasti on niin tai sitten on vain vaikeaa tottua uuteen tilanteeseen, outoa,tyhjää kun se jokin on poissa.
Olen nyt kuitenkin päättänyt uskoa siihen, että sen vain tuntee sitten kun rakkaudestaan on varma.
Aikaa siihen voi mennä,mutta eihän tässä suunnaton hoppu ole.
Joten kun minäkään, niin älä sinäkään ota turhia paineita siitä, että pitäisi tietää ja olla varma tunteistaan hetitässäjanyt, vaan nauti elämästä ja annetaan ajan näyttää.
Mukavaa kesää!:)
paras on "rakastan sua" :D
Parisuhteeseen kuuluva rakkaus syntyy vuosien varrella. Ihan oikeasti. Rakastuminen ei ole laisinkaan sama asia kuin rakastaminen. Joten aidosti rakastavasi voit sanoa (niin että se olisi jopa totta) joskus 2-20 vuoden päästä tutustumisesta / suhteen alkamisesta, riippuen siitä mitä kaikkea yhdessä kohtaatte ja mitä kaikkea toisistanne opitte.
Nooh, mutta kuka jaksaa oikeasti odottaa noin kauan? =) Tapana kai on ollut sanoa, että rakastaa toista, kun on rakastunut. Mistä sen sitten tunnistaa... huoh...
Sen sanominen on helppoa, mutta tarkoittaminen vaikeaa!
Älä ikään mee sanomaan sitä kellekkään. Mä sanoin ja sen jälkeen vannoin etten toista kertaa sano. Oli se niin vitun typerä veto...