Harrastuksena

Harrastan kalastusta. Mökki on ja pysyy, sillä se on tukikohta josta lähdetään vesille: koskelle heittämään perhoa ja järvelle katiskaa katsomaan, verkkoa laskemaan mutta ensisijaisesti viehekalaan, ts. heitto- ja vetouistelemaan. Syntymäseudun tummavetisen järven ranta vaihdettiin lähemmäs tsadia, ison ja puhtaan järven rantaan, viikonloppureissu-etäisyydelle. Mökillä käynti eikun lisääntyi ja muuttuu viiden vuoden päästä osavuotiseksi asumiseksi. Mieluummin muutan kaupungissa vuokralle kuin luovun mökistä.

Mökki on paikka jossa tehdään mielekkäitä asioita. Onneksi parempi puolisko näkee asiat samalla tavoin! Kun mökki on tukikohta ja väline harrastamiseen, ei siihen itseensä kohdistu itseisarvoisia tavoitteita tai vaatimuksia: riittävä suoja, rauha, puhtaus, terveellisyys, muttei koko-, ulkonäkö-, varustustaso- tai statustavoitteita.

Mökkijärven vaihtamisesta aiheutui ainakin puolentusinan vuoden ajalle paljon rakentamista ja muuta, kalastustakin haittaavaa tuunaamista, mutta eipä haittaa, sillä puu- ja maatyöt, maalaamiset ja istutukset on nekin hyvää irtiottoa työstä. Paljon puhumisen sijasta on palkitsevaa tehdä käsin ja käsityökaluin. On myös mukava saada aikaan näkyvää jälkeä eikä pelkkää puhetta tai taulukkoa tai tekstiä.

Itse olen 6-vuotiaasta asti tottunut mökkeilyyn, joten enpä usko koskaan kyllästyväni. Paitsi jos joskus onnistun pääsemään asumaan omakotitaloon - silloin ei varmaan paukut riitä kahden paikan hoitamiseen. Vielä ei kyllä ole minkäänlaisia merkkejä siitä, että alkais kyllästyttää (ikä 40 ).