Onko täällä muita kohtalo tovereita.
On pakko saada jollekin puhua, muuten meen hulluksi. Olen nyt ollu 4,5v avomieheni kanssa. Ja meillä syntyi joulukussa pikku poika. Meidän suhde on ollut hyvä tähän mennessä. Mutta nyt mies petti kännissä jonkun huoran kanssa(en sano sitä koska olen vihainen, se oikeesti oli huora. Mies jopa maskoi seksistä).
Mulla on vaikea elämä takana. Mua on ennenkin petetty ja jätetty. Olin aivan yksin, ei ollu ketään elämässäni ennen kun tapasin mieheni, jopa perhekin jättivät mut. Mulla oli tosi vaikea elämä silloin. Tuli jopa monesti itsemurha mieleen. Mutta sitten tapasin mun avomieheni ja se oli ihana. Sai mut uskomaan rakautten uudestaan ja sai mut uskomaan että elämässä myös hyviä asioita.
Ja nyt se kuitenkin törkeesti peti mua. Lupasi ettei ikinä tekisi uudestaan ja että hän oli humalassa eikä tieny mitä teki.
Mutta pitääkö mun hyväksyä koska se oli kännissä? Se lupasi ettei ikinä juoisi enää.
Mä niin rakastin sitä, mutta nyt en tiä mitä tunnen sitä kohta nyt, en rakasta enkä inho. Sydämeni on murtunut. En pysty nukkumaan enkä syömään. Miten joku voi väittä että rakastaa toista jos noin helposti pettää?
En jaksa tätä elämä enää. Mutta olen yrittäny jaksata lapseni takia. Se ei ansaitse tätä. Olen itte joutunut siihen tilanteseen ku vanhemmat erosi. Enkä ikinä toivoisi kukaan laspi joutuisi siihen. Ne tarvitsevat molemmat vanhemmat.
Auttakaa. En tiä mitä mun pitäisi tehdä. En osa ajatellä elämä ilman mun avomieheni, mutta en kestää että se on pettäy mua. Mä koko ajan mietin sitä.
Haluan hyvän elämän mun laspelle. Se on niin avuton pikkunen. Ei ymmärrä mitään. Montä päivä olen itkenyt. Ja se välillä katso mua silmin ja hymyilee. Odotttaa että nyt äiti hymyilee takaisin. Sitten ku en hymyilee niin se vaan katsoo silmiin pitkään ihan kuin aikuinen.
Haluaisin vaan olla yksin mutta ei ole ketään joka voi auttaa laspeni kanssa. Ei ole ystäviä eikä perhe mihin voi olkapäätä nojata.
On pari ystäviä mutta en halua niiden kanssa keskustella tästä ku en halua että ne katso mua heikona ihmisenä
:(
On pakko saada jollekin puhua, muuten meen hulluksi. Olen nyt ollu 4,5v avomieheni kanssa. Ja meillä syntyi joulukussa pikku poika. Meidän suhde on ollut hyvä tähän mennessä. Mutta nyt mies petti kännissä jonkun huoran kanssa(en sano sitä koska olen vihainen, se oikeesti oli huora. Mies jopa maskoi seksistä).
Mulla on vaikea elämä takana. Mua on ennenkin petetty ja jätetty. Olin aivan yksin, ei ollu ketään elämässäni ennen kun tapasin mieheni, jopa perhekin jättivät mut. Mulla oli tosi vaikea elämä silloin. Tuli jopa monesti itsemurha mieleen. Mutta sitten tapasin mun avomieheni ja se oli ihana. Sai mut uskomaan rakautten uudestaan ja sai mut uskomaan että elämässä myös hyviä asioita.
Ja nyt se kuitenkin törkeesti peti mua. Lupasi ettei ikinä tekisi uudestaan ja että hän oli humalassa eikä tieny mitä teki.
Mutta pitääkö mun hyväksyä koska se oli kännissä? Se lupasi ettei ikinä juoisi enää.
Mä niin rakastin sitä, mutta nyt en tiä mitä tunnen sitä kohta nyt, en rakasta enkä inho. Sydämeni on murtunut. En pysty nukkumaan enkä syömään. Miten joku voi väittä että rakastaa toista jos noin helposti pettää?
En jaksa tätä elämä enää. Mutta olen yrittäny jaksata lapseni takia. Se ei ansaitse tätä. Olen itte joutunut siihen tilanteseen ku vanhemmat erosi. Enkä ikinä toivoisi kukaan laspi joutuisi siihen. Ne tarvitsevat molemmat vanhemmat.
Auttakaa. En tiä mitä mun pitäisi tehdä. En osa ajatellä elämä ilman mun avomieheni, mutta en kestää että se on pettäy mua. Mä koko ajan mietin sitä.
Haluan hyvän elämän mun laspelle. Se on niin avuton pikkunen. Ei ymmärrä mitään. Montä päivä olen itkenyt. Ja se välillä katso mua silmin ja hymyilee. Odotttaa että nyt äiti hymyilee takaisin. Sitten ku en hymyilee niin se vaan katsoo silmiin pitkään ihan kuin aikuinen.
Haluaisin vaan olla yksin mutta ei ole ketään joka voi auttaa laspeni kanssa. Ei ole ystäviä eikä perhe mihin voi olkapäätä nojata.
On pari ystäviä mutta en halua niiden kanssa keskustella tästä ku en halua että ne katso mua heikona ihmisenä
:(
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olet kovin yksin ja onneton. Olen sen tunteen kokenut itsekkin. Jos tahdot keventää sydäntäsi, kuuntelen mielelläni. Ota yht. [email protected]
Osoitteen loppuosa olikin @netti.fi.
Ottanet yhteyttä:)
huomasin äsken ku yritin mailata sua.
Olin varmasti yhtä maissa kun sain tietää myös mieheni pettäneen minua työmatkoilla niin että ainakin 4 naista löytyi.. Ne hommat ei ollut kans mitään rakastumista vaan ihan raakaa pornoa, sitomisjuttuja yms. kun kuvia tippuikin sähköpostiin.
Meille tuli ero mutta kaiken voiman miksi jaksoin ettenpäin sain lapsestani joka oli silloin 6v. Mitä sitten teetkin muista että sinä olet lapsesi tuki ja turva aina. Älä tee mitään mistä lapsesi joutuisi kärsimään. Sinun vauvasi tarvitsee äidin ja valitettavasti isä nyt ei taida olla pakollinen. Tuska helpottaa vähitellen mutta siihen voi mennä vuosikin.
Itselläni helpotti aluksi se että hain masennuslääkkeitä. Ne turrutti niin että ei tehnyt mieli enää itkeä koko ajan sillä eihän äiti voi itkeä lapsen nähden (minä itkin yksin illalla lapsen mentyä nukkumaan peiiton alla) esti sinun pahan mielesi. Sinun olisi saatava itsesi kuntoon.
Ensimmäinen velvollisuutesi on olla äiti ja sitten vasta vaimo. Ota itseäsi niskasta, sisuunnu miehellesi ja jatka elämääsi joko hänen kanssa tai ilman. Ehkä miehellesi tejkisi hyvää että näyttäisit sille ettet ole mikään luuseri joka vaan nyyhkii miehen perään..
Mutta muista ystävä hyvä miehiä on myös hyviä. Olen itse uudelleen naimisissa ja minulla on nyt hyvä mies joka ei varmasti vieraissa juokse. Meillä on myös 4kk vauva joten itse tunnen pahaa mieltä juuri vauvasi tähden.
Voimia sinulle ja vauvalle..
Anneli
Kiitos vastuaksetasi.
Kirjoitit että hait masennuslääkkeitä. Mulla ne on tuttuja. Jouduin niitä ottaa 2v ennen ku tapasin mieheni. Mulla oli ikävä suhde takana ja vielä pälle abortti. Tuli usein paniikki kohtauksia. Ne sitten lähti 2v sitten pois. Mutta ne on taas alkaneet tämän takia.
Mä niin haluasin jatkaa elämäni sen kanssa mutta en tiä jos mä enää kestäisin että mua taas ja taas ja taas pettäisi. En tiä mitä olen tehny että mulle näin tapahtuu. Tiedän etten ole yhtä laiha ja kaunis ku ennen raskauteni mutta olen vasta saanu lapsen ja kyllä tiedän että laihdun takaisin ja ku vauvani on isompi ehdin laittella itseni kauniksi.
Mies sanoi ettei se johtuu musta mutta on vaikea uskoa. Haluan oksenna ku näen itteni peilissä. Tunnen itseni tosi rumalta, lihavalta, ja vanhalta vaikka olenkin vaan 26v. Tuntuu ettei kukaan halua mua.
Hän sanoi että ainut syy oli että se oli niin stressantunut ja haluaisi rentoutua pari kaljalla mutta sitten joi niin paljon ja tulessa kotiin meni Thai hierontaan ohi ja siellä se kaikki tapahtui.
Ajatelee että olin siinä päivänä siivonnu koko asunnon, käyny kauppoilla, tiskannu, ja tehny miehen lempi ruoka(harvoin ehdi noin paljon tehdä päivässä ku on pieni vauva kotona). Soitin sille joko se tulee kotiin ku ruoka on valmis ja lapsi nukkuu. Saisimme vähän yhteistä aika. Se lähti työpaikalta. Kesti 2tuntia ennen ku tuli koti. Kuka voi olla niin törkeä että ku toinen odottaa kotona, ruoka valmina. Niin toinen päättää aha thai hierontaa mäpä käväisen nopeesti panemassa joku huora siellä.
On ollut huono raha tilanne meille ettei voinu osta kunnon lastenvaunut lapsellani. Mutta kyllä miehellä löytyy pari sataa euroa huoralle.
En vaa jaksaa enää. Kiusan va itteni ku ajatelen tätä. Tekee mieli hyppää parvekasta alas.
Mä inhon itteni.....;(
Hei
Jokainen tuore äiti pitää itseään lihavana eikä tuon löllerön pois saaminen tapahdu hetkessä. Myös itse sen näen peilistä ja kun ikääkin on jo 37. Se fiilis paranee vähitellen ja ei sitä varmasti auta yhtään myöskään nuo hormoonit jotka jylläävät.
Oli ihan pakko kysyä mutta asutko Turussa. Näin meinaa tuon thai hierontapaikan ovenkin mielessäni kun luin juttuasi.
En ole yhtään varma että tuo mies on sinun arvoisesi.. valitettavasti. Jos toinen vääntää ruokaa ja odottaa vauvan kanssa ei kunnon mies poikkea pikaiselle mihinkään hieromalaitokseen. Se mitä teet on sinun asiasi ja tuskin siinä kukaan voi ulkopuolinen sinua neuvoa. ainoastaan me muut voidaan myötäelää suruasi ja pahaa oloasi mutta viimeinen päätös miehesi suhteen on kyllä sinun kädessäsi.
Muista kuitenkin että vauvasi tarvitsee sinua ja onhan noita turvakoteja joihin voit lähteä hakemaan apua ja turvaa jos maailma liiaksi masentaa. Älä vaan edes mieti mitään parvekkeita sillä sillä et saa aikaiseksi muuta kuin yhden suloisen vauvan äidittömäksi.
Eron hetkellä minäkin hain syytä itsestäni etten ole tarpeeksi kaunis, hoikka yms. Sitten myöhemmin kun olin tavannut uuden nykyisen mieheni jouduin rinnanpoistoon. pelkäsin kovin että en ole hänelle enää tarpeeksi nainen mutta aivan turhaan. Hän sanoi olevansa minun kanssani eikä minun rintojen kanssa. Kun pääsin tämän yli olen alkanut kohtelemaan itseäni hellemmin enkä vaadi itseltäni enää mahdottomuuksia. Nytkin itsekin toivun kiloistani mutta osaan jo hyväksyä ne osana äitiyttä. Esikoisen kanssa meni vuosi että pääsin niistä eroon joten aikaa se ottaa..
Jos raskauden jälkeen mies ei hyväksy ulkoista muutostasi niin vika on miehessä ei äidissä.
Ole kiltti ja hae apua jos et jaksa.. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin..
Anneli
keskity nauttimaan ihanasta kesästä, joka on lapsesi ensimmäinen kesä.
Anna miehellesi anteeksi, jos kerran vielä häntä rakastat. Elämässä on ylä- ja alamäkiä. Miehet ovat helposti vieteltävissä. Viettele sinä hänet tällä kertaa, ja mahdollisimman usein, ettei jaksa muualle enää lähteä.
Meillä päin emännät sanoivat ennen vanhaan, kun kuulivat miehensä syrjähypyistä: "Riittäähän siitä, vielä arkullinen hautaankin."
Ja elämä jatkui ja lapset saivat kasvaa omien vanhempien kanssa. Eikä parvekkeelta tarvinnut hypätä, vaikka paino nousi.
riittää.
Sellainenkin sanonta on, että ei se järvi miksikään muutu, vaikka sen yli joku soutaa. ; /
Jaksamista joka tapauksessa sinulle ja aloittajalle voimahalaukset.
Muista ettet ole yksin kokemuksesi kanssa, toki ymmärrämme kaikki, ettei se juuri nyt sinua erityisemmin lämmitä. Mutta hengessä ollaan ja ymmärretään tuskasi.
Ihan varmasti asiat jollain tavoin alkaa selkenemään, luota siihen.
Itse olen saanut lohdutusta myös ystäviltäni, onko sinulla ketään johon voit luottaa ehdottomasti, et tarvitse enää yhtään petollista ihmistä lähellesi.
Suurin apu oli itselle se, että ymmärsin mitä tapahtuu kun seinä alkaa nousta joka puolelta eteen. Katse nousee automaattisesti ylös, Luojan puoleen. Katso psalmi 50:15, kokeile kohdallasi, minä en ainakaan joutunut pettymään, vaikka ihmiseen petyinkin.
Lapsi, tuo Jumalan lahja, miten pienestä voikaan lähteä sellainen viisas ja ymmärtävä katse, siinä hiljenee raavainkin mies, saati oma äiti.
Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet, ties mitä mukavaa odotettavissa, etenkin sinulla pienen lapsesi kanssa.
Voimaa ja viisautta tulevaan, sitä sinulle toivon.
En tiedä tuliko perille? Laitoin postia;)
katsoin äsken mutta ei ole tullu perille.
Kirjoitin sinulle eilen pitkän kirjeen :( Koetan uudelleen.
Jospa sitten toimisi paremmin :)
ei ole vieläkään tullut onko sulla mun oikea s-posti osoite? mäpä lähetän sulle s-postia, niin saat oikean s-postin osoite
Olen yrittänyt montakertaa, saas nähdä tuliko perille??? Ilmoita saitko sen, jos et, niin soitetaan toisille.
ja molempiin osoitteisiin,empä kyllä tiedä miksi et saa niitä??? Sinun viestisi tuli perille. Jos haluat jutella laita s.postiin numerosi, niin soitan vielä sinulle. Pirjo
terve. nyt tuli perille siihen toisen osoiteseen. yritän vastata tänään kun saan pikkuseni päivä unelle. kiitos kovasti ku jaksat vaivata. on tosi mukava että voi jollekin puhua tästä.
Ilman mitään loukkaamisen halua keskustelukaveriasi kohtaan, varoittaisin kuitenkin antamasta puhelinnumeroa ennen kunnon tutustumista sähköpostin kautta.
Netissä kun kuitenkin pyörii jos minkälaista tyyppiä ja sinä olet helppo nakki vähänkin hörhölle kun olet juuri haavoitettu.
Toivon että saat hyvän ystävän, mutta varovaisuus ei ole koskaan pahitteeksi.
Minulla on kyllä ihan vilpittömät aikeet saada auttaa tätä ihmistä. Edes kuuntelijana, ehkä vielä ystävänäkin.
Hyvää kesää kaikille!
Anna miehellesi anteeksi, hän rakastaa sinua.
Unohda menneet!
ystäväsi
ollaan nyt puhuttu ja päätin antamaan hänelle toisen mahdollisuuten mutta en usko että voin antaa anteeksi. Haluan parempaa elämä lapselleni mitä mulla itellä ikinä ollu lapsena.
kiitos kaikille teille ku olette jaksaneet kunnella.