Hei, yritän etsiä yhtä erästä lorua/runoa, jota isäni tottui lausahtelemaan. En kuitenkaan ehtinyt tätä runon nimeä tai edes itse runoilijaa tarkalleen häneltä kysyä, mutta muistaisin sen olleen juuri Lauri Viita.
Itse runosta muista vain pätkän ja se menee jotenkin näin:
"Räsähti risu, viivana isojussi metsään loikkas...
...ei meillä pelätä, isäjussi vastas"
Tuleeko kenellekään mieleen mistä runosta mahtaisi olla kyse? Onko kyse edes Lauri Viidan runosta vai kenen?
Kiitos vastauksestanne etukäteen. Se antaisi suuren helpotuksen minulle :)
Itse runosta muista vain pätkän ja se menee jotenkin näin:
"Räsähti risu, viivana isojussi metsään loikkas...
...ei meillä pelätä, isäjussi vastas"
Tuleeko kenellekään mieleen mistä runosta mahtaisi olla kyse? Onko kyse edes Lauri Viidan runosta vai kenen?
Kiitos vastauksestanne etukäteen. Se antaisi suuren helpotuksen minulle :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
mikä? no tietenkin netti.
kaikenlaista törkyä ja hölynpölyä yllin kyllin, ja sitten vielä kohtalaisen hyvätkin palstat voi koitua vahingoksi jos imaisee mukaansa niin että addiktoituu. lisäksi informaatiotulvassa on yllin kyllin vahingollista ja täysin väärääkin tietoa, esimerkiksi wikipediassa vääriä vuosilukuja ym. Mutta tässä jälleen esimerkki netin hyvästä puolesta. Asiallista asiatietoa kuin Manulle illallinen, ja nappia painamalla. OLE HYVÄ. Toivottavasti tästä sinulle iloa...
Etunimi on oikein, Lauri, mutta sukunimi ei ole Viita vaan Pohjanpää. Tuo viita on ehkä jääny mieleesi runon loppusanoista... Kuin ammuttu viitaan loikki...
Hakusanaksi laitoin googleen
ei meillä pelätä, isäjussi vastas
Tämä löytyi koska joku on kyselly runoa Helsingin Kaupunginkirjaston vastauspalvelusta 21.10.2003.
JÄNIKSET
Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa,
kun poikineen isä teki talvimajaa.
"Se tulee", huus emo ja ilmaa haukkas
ja huohottain yli kantojen laukkas.
"Mikä?", ärähti isä, "no tulla anna! -
Mitä tollotat, poika, käy kiinni ja kanna"
- "Vielä kysyt", jo suuttui emo, "no Raiku
ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku.
Se tulee jo suolla, sen näki rastas."
- "Ei meillä pelätä", isä vastas -
"sull' aina on äiti, se hätä ja hoppu",
isä pystyyn nous, "siit' on tehtävä loppu."
Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki -
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.
(Lauri Pohjanpää. Metsän satuja. WSOY 1953)
Voi kiitos niin paljon! Mahtava homma :-)
että sain olla avuksi.
OIKEIN MUKAVAA kesää sinulle.
:-)
Lauri Viita ei ollut skisofreenikko. Vaan nyky psykiatrien mukaan hänellä vaikutti olleen kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota ei noilla vuosikymmenillä osattu hoitaa.