Mikään ei muutu, näin taas sen uneni
Jo lapsena sama maisema piirtyi silmiini
ja polku jota pois päin kävelin
Kukaan ei kaivannut kun lähdin,
taakseni katsomatta pakenin.
Oli askel rauhaisa ja ilma sumuinen
ja polku vei kauas rantaan hiljaiseen
ja jatkoin matkaa kauas yksinäin
Heräsin itkuuni, tunnistin pimeän,
kun putosin alas jyrkänteeltä elämän.
Jo lapsena sama maisema piirtyi silmiini
ja polku jota pois päin kävelin
Kukaan ei kaivannut kun lähdin,
taakseni katsomatta pakenin.
Oli askel rauhaisa ja ilma sumuinen
ja polku vei kauas rantaan hiljaiseen
ja jatkoin matkaa kauas yksinäin
Heräsin itkuuni, tunnistin pimeän,
kun putosin alas jyrkänteeltä elämän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
onneks painajainen, erittäin hyvin laadittu, hienoa tekstiä!
Vaikuttavaa teksiä.
Pumpulilta voi näyttää nuoruutes maisema, mutta todellisuus on ollut lasivillalla elämästä eristetty. Sisimmässä syyhyävää painajaispolkua kohti elämän ehjää kauneutta kohti, kukoistuksenaan ymmärtävän sydämen rakkaus.
Rakastan Sua Nti K.