Eikö tuota avioehtoa voisi laittaa lakisääteiseksi?
-Vähenisi monet riidat ja turhat avioliitot kun peli olisi selvä jo alusta pitäen
-Ei tarvitsisi missään vaiheessa kummankaan miettiä toisen motiiveja
-Sukulaisille helpompi hyväksyä isän tai äidin uusi 30 vuotta nuorempi vaimo tai mies
-Rahaa ja omaisuutta voi hyväosaisempi puoli luovuttaa vapaaehtoisesti muutenkin
-Vähenisi monet riidat ja turhat avioliitot kun peli olisi selvä jo alusta pitäen
-Ei tarvitsisi missään vaiheessa kummankaan miettiä toisen motiiveja
-Sukulaisille helpompi hyväksyä isän tai äidin uusi 30 vuotta nuorempi vaimo tai mies
-Rahaa ja omaisuutta voi hyväosaisempi puoli luovuttaa vapaaehtoisesti muutenkin
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minkälaisen avioehdon leipoisit avioliittolakiin?
Sellaisen jonka mukaan avio-oikeutta ei ole erossa, on sitten kyse avioerosta tai kuolemasta. Vai niinkö, että pelkästään avioeron erottaessa, entäpä koskeeko kaikkea omaisuutta vai vain sitä jonka ollut ennen avioliiton solmimista?
Tuossa muutama esimerkki siitä, millaisia avioehtoja on ... ja lakitekstin pitäisi olla yksiselitteinen. Ihmiset tekevät heille sopivan avioehdon, ehkä jopa muuttavat sitä avioliittonsa aikana.
Mikä vika nykyisessä käytännössä sinusta on? Kihlapari tekee avioehdon jos sellaisen katsovat tarpeelliseksi (siis ottavat asioista selvää, mitä avioehto tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita) ... ellei toinen suostu, niin toinen voi olla suostumatta avioliitosta.
Käsittääkseni jokainen neuvosi on puhunut avioehdon välttämättömyyden puolesta.
Jos pesästä kuitenkin on tehtävä osituspaperit (vapaamuotoinen) niin looginen aloitus tuolle olisi "vapaamuotoinen" "pesitys", eli avioehto.
Miksi sitä ei voisi tehdä pakolliseksi?
Tehdäänhän erilaisia dokumentteja eri aiheista nytkin, ja luonnollisesti, sisällön vaihdellessa. Esim. perunkirjoitus, kiinteistön kauppakirja, NDA, työsopimus, jne.
Saisi parikymppinen wannabe-aviopari käsityksen siitä mihin on päänsä pistämässä kun ennen aviota pitäisi käydä myös nuo vastuut läpi juristin kanssa ja vieläpä maksaa siitä.
Ei siinä välttämättä näpylänaamainen nuoripari tulevaisuutta mieti (unelmoi kylläkin) kun feromoneilla kyllästetty mieli näkee kaiken niin pinkkinä, niin pinkkinä.
Sisältöhän voi olla mikä tahansa, vaikkapa "Kaikki mikä on sinun on myös minun ja kaikki mikä on minun niin hittojako se sulle kuuluu".
Jos puolet avioliitoista katkeaa niin kyllä kyseessä on vähintäänkin "kohtalaisen kokoisen vähemmistön edunvalvonnasta".
Kannatan avioehto SOPIMUSTA... en kannata avioehto PAKKOA.
Avioehto on asia, jonka kukin pari itse pohtii, ja miettii millaisen tahtovat ja tarvitsevat. Jos jotain pakkoa tähän toivoisi, se olisi että papit ja tuomarit VELVOITETAAN kertomaan mitä avioehdottomuus avioerossa merkitsee, ja varmistamaan että puolisot oikeasti ymmärtävät mitä avio-oikeus tarkoittaa (ja mihin se ei vaikuta).
Kyllä, minun mielestäni kaikkien kanattaa tehdä avioehto .. minun mielestäni kaikkien kannattaa myös äänrestää kokoomusta... mutta en mene sitä ehdottamaan pakolliseksi ja lakiin kirjattavaksi asiaksi, esim. "nukkuvan puolueen äänet kokoomukselle" ... TIETENKÄÄN. Kukin ajatelkoon itse ja omakohtaisesta tilanteestaan, myös avioehdon osalta.
En ymmärrä tätä aivan, mutta eihän avioerossa ole mitään pakkoa tehdä ositusta koskaan... vai tahdotko senkin pakolliseksi ?
NIIN tehdään ... moni listaamistasi on SOPIMUKSIA, sopimusta ei ole PAKKO tehdä. Miksi leipoa sopimus ja sopiminen avioliittolakiin, sen voi tehdä itse... ja siihen omat säädöksensä ja menettelyt. Eihän mainitsemaasi työsopimustakaan ole PAKKO tehdä, mutta viisasta se on (kuten avioehtosopimuksenkin tekeminen)
Kuten yllä sanoin, pistetään sitten lakiin että vihkijän on PAKKO selvittää asia juurta jaksaen vihittäville ... kuin Pankin pakko tehdä velkaa takaamaan tulevalle mitä on tekemässä.
>
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin kaikille alle 25 vuotiaille naisille pakkoehkäisy LAKIIN, jotteivat mene teineinä feromoneineen lisääntymään... paljon enemmän niistä tapauksista murhetta tulee kuin avioehdottomuudesta !!
Jotain rajaa yhteiskunnan holhouksellekin soisi toivovan, ja yksilöille vastuuta tekemisistään.
>
Ihminen voi valvoa omaa etuaan, jos hän niistä tietää ... esim. että avioehtoa ehdotetaan ja kerrotaan mistä on kyse ... sitten pariskunta valitsee sen tai ei...
Suhtaudun penseästi minkäänlaiseen yhteiskunnan taholta tulevaan pakkoon yksityisomaisuuden suhteen. Olen sitä mieltä, että jokainen päättäköön omista rahoistaan ja omaisuudestaan kuten itse parhaimmaksi näkee. Jos on tarkoituksenmukaista sulkea avio-oikeus pois, sen pariskunta sopikoon vapaasti keskenään. Holhoushan siitä tulee mieleen, jos joku avioehto määrättäisiin pakolliseksi.
Olen eri mieltä siitä, että pappi joutuisi antamaan taloudellisia ja sopimusoikeudellisia neuvoja vihkiparille. Eiköhän tuommonen mene pikkusen hengenmiehen tehtävän ja toimenkuvan ulkopuolelle. Sama koskee tietysti maistraatin tuomaria, joka hoitaa työkseen vihkitoimituksia.
Ja vertauksesi työsopimuksesta hiukan ontuu, koska työsopimus voidaan solmia ja työehdoista sopia pätevästi joko suullisesti tai kirjallisesti. Työsopimuskin on vapaaehtoinen eli se voidaan joko solmia tai jättää solmimatta. Jos solmitaan, vaaditaan molempien myötävaikutus. Jos ei, voi se johtua toisesta tai molemmista osapuolesta. Vai mitä?
>
No sama se on kuka kertoo mitä merkitsee avioliitto ilman avioehtoa, ja mitä tarkoittaa avio-oikeus ihan käytännössä jos erotaan. Mutta jonkun pitäisi, kun tuolla avioeropalstalla lukee "yllättyneiden" vuodatuksia kuinka ihmeessä tässä näin voi käydä...
En tarkoittanut että papin tarvitsee neuvoa tekemään avioehtoa, saati vaikuttaa siihen ettei sellaista tarvita... vaan, yksinkertaisesti kertoo asian... koska ei tämä hengenmiehellekään voi olla monimutkainen asia.
että papille pistettäis jotain velvollisuuksia kertoilla vihkiparille näitten aviehtojärjestelyistä. Vai ajattelitko tapaamisen päätteksi vain sanat "Tehkää avioehto". Siinä sitten nuoripari äimistelee, että häh? Mikä se on? No, pappi sitten syvällä asiantuntemuksellaan alkaa selittää mistä oikeastaan on kysymys, kuinka semmonen laaditaan ja mitä pitää ottaa huomioon. Ja voihan se pappi sitten sujauttaa käyntikorttinsa pariskunnalle ja sanoa, että tekee kyllä sopivat paperit kohtuullista korvausta vastaan, mutta kirkon tilojen ulkopuolella. Hinta on halpa ja vain nimellinen, koska kyseinen teologian maisteri ei ota mitään vastuuta neuvojensa eikä paperin sisällön oikeellisuudesta eikä vaikutuksista.
Mä sanoisin, että Kansalaisopistot vois ottaa tämän aihepiirin omaan ohjelmistoonsa, kun siellä muutenkin opetetaan yhtesikuntataitoja aina suurin piirtein kengännauhan sitomisesta alkaen. Samalla voitais pitää lyhytkurssi siitä, mitä oman allekirjoituksen piirtäminen paperin alareunaan tosiasiassa merkitsee.
... niin no, koska tuossa ammattikunnassa tekee joillain tiukkaa työskennellä naisten kanssa, niin varmasti olisi liikaa oletettu heitä tuota valistusta tekemään...
Aivan sama kuka, mutta kunhan joku velvoitettaisiin tuo kertomaan parille ketkä ovat avioon menossa... asian selvittäminen ei olisi suuren suuri ponnistus, koska koko kysymys ei ole monimutkainen. JOS sitten päättävät tehdä avioehdon, on heidän asiansa miten sen hoitavat ... ja jos järkeä edelleen päässä riittää, niin juristilla.
Kansalaisopistossa 5 minuttin kurssi tuntuu hieman oudolta ajatukselta.
Olet sikäli oikeassa, että nuoripari varmasti äimistelisi mikä on avioehto ja mitä avio-oikeus tarkoittaa... ja minusta on edesvastuutonta antaa ihmisten tehdä niinkin merkittävä juridinen sopimus (avioliitto), ilman että osapuolet ymmärtävät mitä ovat sopimassa... ja sen sopimuksen sujuvasti sitten lakia tuntematon teologi suorittaa ja vahvistaa...
niin, että suutari pysyköön lestissään. Yhtä hyvin vois ajatella, että rippipapin velvollisuutena olis siveyskasvatuksen lisäksi antaa ehkäisyneuvontaa ja tietoja sukupuolitaudeista sekä niiden eri hoitovaihtoehdoista. Samoin papeille voitais laittaa tehtäväksi ohjata seurakuntalaisia pitämään huoli oikeudestaan erilaisiin sosiaali- ja eläke-etuuksiin. Nythän on käynyt niin, että ihmiset tietämättään jäävät vaille etuisuuksia joihin heillä lain mukaan olisi oikeus. Tässäpä esimerkkiä yhden ammattikunnan tehtäväkentän laajentamiseksi.
Ehdotuksessani vapaan sivistystyön piiriin otettavasta kansalaisille tarjottavasta kurssituksesta ei puhuttu 5 min kurssista, vaan kurssihan vois olla haluttaessa vaikka koko syyslukukauden mittainen ja ennen kaikkea juristi kouluttajana. Yleensä näissä käytetäänkin ammattilaisia puhujina.
mutta toisaalta myös tuon toisen vastaajankin kannan ymmärrän hyvin. Itse kun menin 11 v sitten ekan kerran naimisiin, niin sain minusta seurakunnalta ennen vihkimistä jonkun aika hyvän avioliitto-oppaan. Siinä oli itse häistä juttua ja se kirkollinen osuus myös, mutta myös kerrottu avioliitto juridisessa mielessä. Kaivoin sen tähän ihan esiin, kun oli niin hyvä minusta eli siinä oli kohdat: 1) omaisuuden erillisyys, 2) avio-oikeus (ja avioehto sen alla), 3) velkasuhteet, 4) elatusvelvollisuus aviliiton aikana, 5) puolisoiden väliset oikeustoimet. Lisäksi siellä oli kohta "nuoren parin raha-asiat ja vakuutukset" ja sukunimilaki.
Minusta jos jostain, niin tuosta voisi ottaa opiksi. Sen lehitsen on tehnyt yhteistyössä seurakunnan ja kirkkohallituksen kanssa lakitoimisto ja vakuutusyhtiö.
Noin siis vuonna 1996 ja Oulussa. Nyt kun avioeron läpikäyneenä ja avioehdoista, osituksista, testamenteista ja vakuutuksista ymmärtää jo paremmin, niin ei nyt ollutkaan viime vuonna niin väliksi, että ei mitään tietoa seurakunnalta saatu kun naimisiin mentiin ja uusperheen sotkut on niin vaikeat, että niitä ei ihan parissa sivussa lehtisessä selvitettäisikään ;-).
Papin ei minusta tarvitse tulevalle hääparille avioehdosta tai avioerosta tai avioliiton juridiikasta lähteäkään puhumaan, mutta jos tuollaisen lehtisen papilta saisi, niin miksei sen voisi joku lukeakin.
PS. M36 oletkos sinä uusperheellisenä laatinut testamentin ja avioehdon?
ja mä luulenkin, ettei näissä asioissa ole yleisen tiedon puutetta, vaan ennemminkin sitä, että ihmiset nyt vain toimivat kuten toimivat huolimatta siitä mitä neuvoja, valistusta ja lehtisiä heille annetaan. Kaikki tietää, että vakuutukset antaa taloudellista turvaa vahingon sattuessa, silti he eivät tee vakuutussopimusta - ei kaikki ota edes matkavakuutusta.
lähtökohtaisesi kahdenkeskinen sopimus ja Suomessa periaatteena on sopimusvapaus, joka on mielestäni erinomainen asia. Yksilöllä tulee olla vapaus tehdä sopimuksia tai olla tekemättä, neuvotella sopimuksen ehdoista vapaasti ja tehdä sen sisältöisiä sopimuksia, jotka sopivat omaan elämäntilanteeseen.
Itse avioehdosta olen sitä mieltä, että useimpien varsinkin uusioparien olisi sellainen syytä tehdä. Minkä sisältöinen, sen kukin pari sopikoon keskenään. Ihan samaa mieltä olen siitä, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla testamentti tehtynä pöyälaatikossaan. Säästyy jälkipolvi monelta harmilta, kun viimeinen tahto on selkeesti ilmaistu.
Nää on tietysti asioita, joita pitää miettiä monelta kantilta ja pyytää asiantuntijan jelppiä, jos ei itse ole ihan varma kaikista vaikutuksista. Joku hyvältä tuntuva kohta voi koitua sitten lopulta suuremmaksi vahingoksi kuin alunperin oli tarkoitettukaan.
tilanne voi olla sellainen, että toisella ei ole avioliiton alussa omaa omaisuutta ja toisella voi olla paljonkin. Miten elämä on kutakin heitellyt (perintö, kultalusikka suussa -syntynyt jne).
Ajattelepa tilanne: Eletään onnellista elämää, syntyy lapsia, vaimo hoitaa kotia ja lapsia, mies käy kodin ulkopuolella töissä. Vaimon työhän ei tietenkään tuo ropoja perheen kassaan, vaan hänen tekemä työ on lapsiin, perheen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen panostavaa. Sittenpä joku päivä mies kertoo vaimolleen tavanneen uuden rakkauden. Jos avioehto, vaimo ja lapset pihalle, uusi rakkaus lapsineen tilalle. Tällaistakin voi sattua tosielämässä...
Haluaisitko itse olla tuon ex-vaimon asemassa?
Avioliittoon ei tarvitse suostua, jos avioehto tärkeämpi.
"Haluaisitko itse olla tuon ex-vaimon asemassa?"
En haluaisi tuollaista tulevaa exää.
Lakia voitaisiin muuttaa. Kysymys ei tällöin olisi avioehdosta.
Nyt puolisoilla lähtökohtaisesti on avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen.
Lain muutoksen jälkeen puolisoilla ei olisi avio-oikeutta
- siihen, mitä kumpainenkin omisti avioliiton solmimisajankohtana tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen;
- siihen, mitä kumpainenkin avioliiton aikana on saanut perintönä, testamentilla tai lahjana tai tällaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen. Muuhun omaisuuteen avio-oikeus olisi.
Edelleen puolisot voisivat avioehtosopimuksella sopia avio-oikeudesta toisinkin.
Tämänsuuntaisia uudistuspuheita on esitettykin.
kyllä tuo tietysti olisi paremmin nykyiseen suhteitten sekamelskaan ja uusioperheisiin sopiva järjestelmä, mutta ei se lainsäätäjälle ja -valmistelijoille ihan haasteeton tehtävä ole. Mielestäni on väläytelty tässä yhteydessä myös avoliiton rinnastamista avioliittoon joiltakin osin.
Mutta niin se menee, että aina näissä joku voittaa ja joku häviää. Ei semmoista absoluuttisen tasapolista lakia ole vielä keksittykään, johon kaikki olis tyytyväisiä. Ja on pidettävä lain selkeyskin mielessä, ettei mene sillisalaatiksi.
Avioliittolakia säädettäessä 1929 Suomi oli aivan toisenlainen yhteiskunta. Kun yhteiskunta on muuttunut, lainkin olisi syytä muuttua.
Sellaista en kyllä vakavasti usko väläytellyn, että avoliitto puolisoiden omaisuussuhteissa miltään osin rinnastettaisiin avioliittoon. Mahdoton ajatus. Jotain kyllä on pohdiskeltu. Ruotsissahan on voimassa avoliittoa koskeva laki.
Perintöverotuksessahan tällaista rinnastamista joltain osin jo sovelletaan, mutta se ei puutukaan puolisoiden keskinäisiin suhteisiin ja sopimusvapauteen.
Niin miksi ei voisi muuttaa niin ettei ole olemassa avio-oikeutta? Miksi turhaan sulkea se pois pakollisella avioehdolla?
Mutta ehkä yhteiskunta ei halua liiaksi muuttaa avioliittoa vielä ennemmän avoliiton kaltaiseksi. Koska halutaan, että avioliiton suosio ei romahtaisi entisestään. Jos vielä perintöverotusta yms. muutetaan niin, että avoliitossa olisi niin kuin avioliitossa... yhtä harvempi menisi naimisiin. Moni kuitenkin ajattelee mennessään naimisiin sitä taloudellista turvaa...
Siis jos se poistuisi kokonaan. Toisin kuin viestissäsi pohdit.