Olin onnellinen kun sain kesätöitä, koska en ole ollut koskaan ennen töissä. Pääsen tienaamaan rahaa ja hankkimaan työkokemusta, ajattelin.
Olin tänään ensimmäistä päivää töissä, ja jo nyt koko homma tuntuu yksitoikkoiselta ja tylsältä. Kahdeksan tuntia matelivat todella hitaasti, jännitti ja oli niin helle etten voinut syödä mitään. Oli huono olo.
Olen luonteeltani aran puoleinen, joten koko ajan minulla oli pala kurkussa ja melkein kaikki uudet asiat töissä jännittivät ihan sairaasti. Päivä oli niin tuskaa! Vieläkin minulla on jokin käsittämätön pelko ja jännitys kun vain ajattelenkin huomisen työpäivää. Ahdistaa mennä aikaisin nukkumaan, ahdistaa herätä aikaisin.
Tykkäsin tehdä sitä itse työtä mihin minut määrättiin -silloin kun oli tekemistä. Se, oliko minulla tekemistä, riippui samalla työpisteillä olevista kokeneemmista henkilöistä. Nämä kuitenkin välillä katosivat jonnekin omille tauoilleen tai tupakalle tms. ja silloin minua ahdisti olla yksin työpisteellä ilman mitään tekemistä. Istuin vain ja odottelin. Ajatus, että seuraavat kolme viikkoa olisivat samanlaisia, tuntuu kauhistukselta.
Ainoa asia joka saa minut pysymään tuossa hommassa on suht. hyvä kesätyöläisen palkka ja ajatus, että kaikenlaisesta työkokemuksesta ja työtodistuksista on hyötyä tulevaisuudessa.
Olin tänään ensimmäistä päivää töissä, ja jo nyt koko homma tuntuu yksitoikkoiselta ja tylsältä. Kahdeksan tuntia matelivat todella hitaasti, jännitti ja oli niin helle etten voinut syödä mitään. Oli huono olo.
Olen luonteeltani aran puoleinen, joten koko ajan minulla oli pala kurkussa ja melkein kaikki uudet asiat töissä jännittivät ihan sairaasti. Päivä oli niin tuskaa! Vieläkin minulla on jokin käsittämätön pelko ja jännitys kun vain ajattelenkin huomisen työpäivää. Ahdistaa mennä aikaisin nukkumaan, ahdistaa herätä aikaisin.
Tykkäsin tehdä sitä itse työtä mihin minut määrättiin -silloin kun oli tekemistä. Se, oliko minulla tekemistä, riippui samalla työpisteillä olevista kokeneemmista henkilöistä. Nämä kuitenkin välillä katosivat jonnekin omille tauoilleen tai tupakalle tms. ja silloin minua ahdisti olla yksin työpisteellä ilman mitään tekemistä. Istuin vain ja odottelin. Ajatus, että seuraavat kolme viikkoa olisivat samanlaisia, tuntuu kauhistukselta.
Ainoa asia joka saa minut pysymään tuossa hommassa on suht. hyvä kesätyöläisen palkka ja ajatus, että kaikenlaisesta työkokemuksesta ja työtodistuksista on hyötyä tulevaisuudessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kolme päivää oon ollu duunissa ja oon jo ihan kuitti. homma on puuduttavaa mutta tekemisen puutteesta en kärsi, mulla hommia on vähän liiaksikin. koko ajan on kauhee hoppu ja työskenten paineen alla.
itsekkin olen uusissa tilanteissa vähän ujompi, varsinkin kun kaikki muut siellä on aikuisia ja kokeneita työssään ja mä olen ainut pieni teini ikäinen rääpäle ja kohellan pää kolmantena jalkana toisten tielllä.
onneksi palkka on hyvä, ja jokaisen työpäivän jälkeen on voittaja fiilis. hähää selvisimpä tästäkin päivästä...
tuohon jännitykseen sun on kait vaan pakko tottua. ehkä se vähenee päivä päivältä kun työ alkaa tuntua tutummalta ja tutustut paremmin työkavereihisi.
Kun tuntemuksesi ovat tuollaiset (pelko, jännitys), et voi tehdä mitään fiksumpaa kuin mennä töihin! Ihan oikeasti, se vaiva ei parane muuten kuin aloittamalla riittävän monesti uudessa työpaikassa. Eikä se sittenkään häviä kokonaan.
Itse tein pari kesää sitten töitä yhdessä paikassaa 2½ viikkoa. En nukkunut juuri ollenkaan, työ ahdisti ja siellä kohtaamani asiat itketti. Työkavereihin ei tuntunut saavan kontaktia, mutta se johtui ehkä vain minusta. Noh, sen 2½ viikon helvetin jälkeen päätin, että tuonne menen uudestaan, ja olen siellä niin kauan kunnes tiedän mitä teen ja eikä yhtään jännitä =) Senpä tein, olin myöhemmin ko. duunipaikassa puolivuotta ennen jatko-opintoja. Ja nyt tiedän, että selviän seuraavastakin työpaikasta... vaikka jännittää.
Ujouteen ja arkuuteen ei tepsi muu kuin se, että pakottaa itsensä jännitystä aiheuttaviin paikkoihin ja sosiaalisiin tilanteisiin.
Ekan työpäivän jälkeen kirjoitin kaikessa ahdistuksessa tuon aloituksen, mutta täytyy kyllä sanoa että nyt helpottaa. Enää ei jännitä ja työpaikka on jo tullut ihan tutuksi. Muut työntekijät ovat olleet ystävällisiä, mutta en ole kyllä valitettavasti saanut ihmeempää kontaktia muihin, mikä johtuu kyllä ihan minusta itsestäni ja ujoudestani. No, onneksi on vielä pari viikkoa aikaa tutustua. :)
Mitäpä kuule jos olisit itse vähän aktiivisempi etkä vain odottaisi milloin sinulle annetaan jotain tekemistä? Kysy nyt hyvä ihminen ihan oma-aloitteisesti mitä voisit tehdä, missä auttaa, mitä tehdä sen jälkeen kun olet tehnyt ensimmäisen tehtävän jne.
Aloitteellisuutta arvostetaan, mutta jos vain jäät istumaan toimettomana, kun kukaan ei huomannut sanoa sinulle mitä voisit tehdä, on turha odotella, että pääsisit vielä uudelleen samoihin hommiin. Onhan se tietysti kiva kun saa itse kirjoittaa sen CV:n eikä siellä lue silloin "täysin aloitekyvytön ja passiivinen työntekijä". Tietysti jos siihen työtodistukseen pääsee työnantaja sanomaan oman mielipiteensä... kannattaisiko vähän miettiä minkälaista todistusta olet työstä haluamasas?
Työ on sellaista "tiimityötä", tavallaan liukuhihnatyötä, jossa minä olen yhdessä työvaiheessa ja kokeneempi henkilö toisessa.
Minun on aika paha siis yksinäni alkaa tekemään mitään kun en sitä varsinaista hommaani voi tehdä ilman että toinen henkilö on siinä ekassa työvaiheessa. Vähän olen koettanut siivoilla tauoilla ja näin, mutta oikein muuta en pysty tekemään.
Miksi et sitten kysy voitko tehdä jotain muuta kuin sitä tiimityötä kun muut ovat poissa? Aloitteellisuutta hieman hyvä lapsi! Aika harvassa työpaikassa on niin, että yksi ihminen tekee tasan tarkkaan vain yhtä hommaa. Kyllä tekevälle töitä löytyy. Kyse onkin vain siitä, aiotko olla reipas ja osoittaa olevasi halukas tekemään töitä vai jäätkö perseellesi odottelemaan ja tylsistymään.
Palataan asiaan kun täytät 50, sitten ehkä jo ottaa ohimoon.
PS. mikään ei opeta vastuuntuntoista nuorta lorvailemaan ja välttämään työntekoa tehokkaammin kuin vanhempien työkavereiden kanssa vietetyt kesäduunit.