Ainakin kun täällä lukee juttuja niin miehet ovat aina NIIIN paskoja ja äidit ihan enkeleitä. Miehet eivät koskaan maksa edes elatusmaksuja saati osallistuisivat lapsen elämään. Äidit sen sijaan uhraavat kaiken jotta saisivat lapselle edes näkkileipää.
Pitäneekö paikkaansa? Vai onko se suomalainen perusluonne, että asiasta kuin asiasta täytyy valittaa ja suomalainen mies ei puhu vaan tappaa itsensä?
Pitäneekö paikkaansa? Vai onko se suomalainen perusluonne, että asiasta kuin asiasta täytyy valittaa ja suomalainen mies ei puhu vaan tappaa itsensä?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Eiköhän se suomalaiseen perusluonteeseen kuulu, että valitetaan ja varmuuden vuoksi.
Toki äiti-myytti elää vahvana, jopa viranomaisten taholla. Mutta onneksi suunta alkaa olla, että etsitään lapsen paras huoltaja, eikä automaattisesti lasta laiteta äidin hoiviin.
Niin meissä äideissä kuin isissäkin on sekä hyviä että huonoja vanhempia (kuka sen sitten määritteleeekin?). Uskoisin, että rakastava, jaksava, huolehtiva ja rajatasettava vanhempi on kyllä aina lapselle paras... tai sanan "vanhempi" tilalle voisin vielä laittaa jopa sanan "aikuinen", sillä aina se oma äiti tai isä ei ole edes hyvä vaihtoehto. Valitettavasti.
Vaikka haluaisin olla ja periaatteessa olenkin tasapuolinen (äiti vs isä), niin kokemuksesta on kyllä pakko sanoa, että usein - ei aina - se äiti-lapsi suhde on sittenkin läheisempi. Onhan selvää, että jo imetysvaiheessa äiti ja lapsi ovat niin lähellä fyysisestikin toisiaan, ettei sellaista suhdetta ole helppo luoda.
Ihannetilanne olisi, että lapsista pystyttäisiin niin perheessä kuin mahdollisen eronkin kohdalle osuessa huolehtimaan yhdessä, mutta ikävä kyllä totuus on monesti toisenlainen. Yleistäminen on typerää, mutta kyllä kai sitä silmät auki kulkiessaan ja ympärilleen katsellessaan väkisinkin huomaa, että yhä tänäkin päivänä äiti on meillä se kasvattaja ja lapsista huolehtija.
"äiti-lapsi suhde on sittenkin läheisempi"
v....u milläköhän sä tämänkin perustelet, tämä "äitiyden" sädekehä näyttää olevan täysin rajaton.
etkä sä voi sille mitään. Se on erityinen suhde ja jokainen tietää, että setodellakin on sitä. Mieti vain omaa äitisuhdettasi.
Täällä lukiessa tulee mieleen, että äidit ovat pyhimyksiä, heissä ei ole koskaan mitään vikaa. Miehet ovat niitä, jotka aiheuttavat kaikki ongelmat. Oma äitini oli kaikkea muuta kuin äiti, täysi paska. Jätti pienet lapsensa ja uhkasi vielä tappaa.. niin pyhimys äiti minulla oli. Nyt joku kirjoittaa, että oli hyvä että jätti ja lähti.. niin oli, mutta se ei oikeuta siihen ettei koskaan enää pitänyt yhteyttä, enkä koskaan tuntenut häntä, kuin muiden jutuista. Koskaan kukaan ei minulle äitiäni haukkunut, vaikka varmasti olisi tehnyt mieli. Oli aikoja jolloin vihasin häntä, en ole koskaan vihannut ketään elämäni aikana niin paljon. Pikku hiljaa pääsin vihasta eroon, koskaan en saanut selitystä, miksi niin teki.. Nyt hän on ollut mullan alla jo 6 vuotta. Hautajaisissa olin ja sitä en kadu , suurimmat tunteet jäi sinne. Ehkä olen vieläkin jollain tasolla katkera, ehkä siitä että sai vielä 3 lasta ja niiden kanssa eli.. miut ja siskon salasi. Isä on ollut aina mukana elämässä, mutta ei sekään mikään vanhempi ole ollut.. alkoholisti ollut aina.. mutta se onkin jo eri juttu..
mutta sitä ei voi oikein yleistää äiteihin yleensä. Keskimäärin äidit hoitavat lapsensa eivätkä jätä heitä mistään hinnasta. Keskimäärin äidit ovat jopa parempia huoltajia kuin isät ja tosiasia on että suurin osa niistä puheista isien pahoista teoista on totta.
Oma vihasi äitiä kohtaan myös osoittaa äitisuhteen erityisyyden. Jos äiti jättää lapset tai kuolee on se suurempi tunnetasoinen prosessi kuin jos isä tekee samoin. Sille ei voi mitää eikä siihen auta vastaan väittäminen. Harva perheensä jättänyt isä saa osakseen niin suurta vihaa kuin perheensä jättänyt äiti, eikö ole kumma juttu;)
Minut on kasvattanut nainen, joka kasvatti 8 omaa lasta, kun miehensä kuoli. Myöhemmin hoiti vielä 4 muuta lasta. Häntä minä kunnoitan koko sydämestäni.
Minulla on pieniä muistikuvia äidistä, siskolla ei niitä ole, oli niin pieni. Olisi ollut helpompaa, jos niitä muistikuvia olisi ollenkaan.
Isääni en ole vihannut niin rankasti kuin äitiäni, ehkä siksi, että on aina kuitenkin ollut mukana elämässäni, vaikka alkoholisti onkin.
isän suhde lapseen on aivan erilainen kuin äidin ja myös odotukset isää kohtaan ovat toisenlaiset.. tämän myötä myös pettymykset ovat toisenlaisia.... voi kumpa miehet keksisivät sen eivätkä koko ajan kisaisi äitien kanssa paikasta
Nämä ovat minun ajatuksiani ja mielipiteitäni. Ja se mitä olen kokenut on niihin vaikuttanut. En minä sano, että kaikki äidit olisivat sellaisia kuin minun oli...
on vain ja ainoastaan rakastaa lapsiaan ja toimia sen mukaan. Suojella näitä, opastaa näitä ja kun siivet kantavat, laskea nämä etenemään omilla siivillään. Vanhemmuuden kysymykseen, mitä on hyvä vanhemmuus, riittää nuo edellä mainitut. Ehkä siitä voi päätellä, kuinka moni täällä parjattu isä on kenties ollut täyttämättä noita kriteerejä lastensa suhteen?
Eiköhän parempi sana olisi SOPIVA huoltaja. Sopivuuden arvioiminen ainakin on helpompaa kuin paremmuuden. Sopivuuteen "riittää" hyvät olosuhteet sekä osaaminen ja aito halu huoltaa lasta. Mutta miten arvioidaankaan sitä paremmuutta: pitäisikö testata psykologilla testeillä soveltuvuutta kasvatustehtäviin? Miten poistetaan liian usein äitien suusta lähtevät exän vähättelyt ja haukkumiset, lasten manipuloinnit isäänsä vastaan, omaa arvoa kohottavat valheet ja yleensäkin jatkuva mittaaminen "mitäsilläexälläonkaanrahaajaomaisuutta". Äidin asia kun ei ollenkaan ole antaa käsityksiä isästä saatikka tämän uusiopuolisosta lapsilleen (toki myös toisinpäin näin): se on ihan lasten oma asia luoda näitä käsityksiä. Lapsuusiän manipuloinnista kun saa "rangaistuksen" vasta lasten kasvettua aikuiseksi.
eivät lapset ole mitään umpiluupäitä. Eivätkä lapset pistä vanhempiaan tilille mielipiteistään. Jos äiti on isästä sitä mieltä mitä on niin sitten on sanoo sen jos huvittaa. Aikuisena lapset enintään toteavat, että äiti ei oikein diggaillut faijaa.
Maniulointiin tarvitaan tahdoton tossukka ja ainakaan minun lapseni eivät kuulu siihen kastiin, entä sinun?
En käytännössä tuosta asiasta tiedä, kun en ole kokeillut enkä edes ajatellut. Minun lapset saavat aivan itse luoda käsityksensä isästä ja äidistä. He arvostavat kumpaakin ja sen suon heille, jo perusturvallisen lapsuuden takia. Siinä suhteessa yleisesti voin sanoa, että lapsia ei manipuloida minun eikä kenenkään taholta - sen verran he jo lapsena osaavat itse ajatella.
olet täällä moittinut jonkun verran äitejä niin haluaisin kysyä onko teillä miehesi tai ex parempi kasvattaja kuin sä?
meinaan vaan kun äideistä laitoit joku aika sitten kivaa tekstiä, niin yleensä ovat omasta elämästä
Poikkeuksellisesti nyt vastaan ihan henkilökohtaiseen kysymykseen. Täällä se vastaaminen yleensä näyttää/tuntuu olevan turhaa ja ymmärretään enimmäkseen provosoitumiseksi, lähinnä vettä-myllyyn-touhua :)
Mielestäni en ole mitenkään moittinut äitejä yleisesti.
Eikä meillä ole arvioitu/mitattu/testattu kumpi meillä; minä vai exäni, olisi PAREMPI kasvattaja. Olemme päässeet yhteistuumin sopimukseen kaikista lasten asioista, pystymme keskustelemaan lapsiin liittyvistä asioista rakentavasti ja yhteisymmärryksessä ja osaamme toimia kasvatuksellisesti samansuuntaisesti. Taloudellisesti sopimuksen mukainen elatusmaksu ja muut siihen liittyvät asiat toimivat moitteettomasti. Asiat toimivat edelleen, vaikka exäni asustelee nykyään avoliitossa.
Siis siinä suhteessa en aina kommentoi yksinhuoltajan elämää omasta henkilökohtaisesta kokemukseta/elämästä. Toki työni puolesta (en ole mikään sosiaali"tantta" enkä lastenvalvoja) sekä jonkinverran täällä surffaillessani olen saanut ymmärtää, että sekä meitä lähihuoltajia että myös etähuoltajia on monenmoisia ja toimintatapoja myös; eivätkä kaikki ollenkaan ole ns. päivänvalon kestäviä. Kaikki syyt asioiden toimimattomuuksiin eivät missään nimessä ole äideissä! Mutta jotta kiilto ei pääsisi häikäisemään niin on myös paljon äitien toimintatapoja, jotka todellakaan eivät ole lasten edun mukaisia oikeassa elämässä. Vaikka usein näin halutaan asiat nähdä.
Täällä ja muussakin elämässä on aina erillaisia ja eriäviäkin mielipiteitä, ne eivät silti ole vääriä. Joskus jokin asia kolahtaa enemmän ja silloin kannattaa meidän jokaisen kysyä itseltä, miksi? Arvomaailma on suhteellisen pysyvä meillä kaikilla, mutta mielipiteet voivat muuttua ja kehittyä, kunhan katsomme avoimin mielin kaikkien kukkien kukintaa :))
ja asioista ihan suvereenisti lausahtelet jos et edes ole asioita ajatellut;D
heti ensivirkkeissä haukkua täällä kirjoittavat millaisia ne on ja miten ne suhtautuu?
Minusta ei ole aiheellista asettua minkään inhimillisen ongelmoinnin yläpuolelle ja vakuutella, että hyvin menee. Yleensä kun ihmisillä menee hyvin ne ei huomaa sitä, vaan keskittyy muihin asioihin. ei ne jaksa olla lumoutuneita omasta hyvinmenostaan kovinkaan pitkään.
Näiden palstojenkin mielenkiinto on aikatavalla kiinni siitä mikä on kullakin jotenkin mielenpäällä. Vai kirjoitteletko sinä viisaita mielipiteitä sinkku-, miten isken miehen/naisen, suurperheelliset tai lesbot-sivuille?... (elleivät ne nyt sitten satu sinua jotenkin koskettamaan).
Ei paha lukihäiriö sinulla, mutta kuitenkin....
enpä tiiä, miten tuon asian kanssa on...
Minä olen ainaski maailman paras äiti lapselleni, ja hänen isänsä on maailman paras iskä hänelle...;)
Molemmissa meissä on vikamme, ja aina on parantamisen varaa, mutta jos omista erimielisyyksistämme huolimatta pyrimme toimimaan lapsen etua ajatellen, niin mielestäni olemme parhaaat vanhemmat, molemmat omalla tavallaan, lapselle...:)
koita kuitenkin jo päästää irti siitä exästä ja kohdata kiukkusi. Ei kenellekään mene läpi teidän onnellisesti jaettu erovanhemmuus. Vai väitätkö, että ero oli helppo ja olet "aina toivonut tätä"?
Eroon voi mennä lopulta ihan hyvin, mutta on aika vahingollista hehkuttaa miten ihana isä ex on lapselle ja miten hteispeli sujuu. Oikein puistattaa. Tule alas sieltä, maa kutsuu!
joopa joo.. mitäs vahingollista siinä on ett sanoo ett lapsen iskä on paras iskä????
Vaikka tämä mies ei ole se paras kumppani minulle niin ei se merkitse, että hän olisi huono iskä... ja vaikka tämä "herääminen" isyyteenkin on tapahtunut ajan (ja lapsen kasvamisen) myötä nii eikös se ole parempi myöhään kuin ei milloinkaan... onhan se lapsen etu että hänellä on kaksi rakastavaa vanhempaa...
Jospas Sinäkin ottaisit asiat asioina ja yrittäisit tulla toimeen lapsesi isän kanssa, tuo katkeruus ja negatiivisuus on niin masentavaa...
Ps kiukut on kiukuteltu aikoinaan ja erimielisyyksiä tulee... mutta se on elämää...;)
onhan se oikein hyvä, kyllä vain. Mutta oletkohan liian ihastunut oman elämän erinomaisuuteen. Mahdatko käydä muillakin palstoilla kertomassa miten hyvin olet senkin asian hoitanut? Enpä usko. Miksi täällä? Olisiko siinä sittenkin jokin kohta jolle paistattelu omassa ylemmyydessä olis palsamia haavoille;)
sanoin täällä vai miten meillä on... eikä me olla ainoita joilla asiat pääasiassa on hyvin..
mutta tämä palsta on ilmeisesti tarkoitettu vai tuollaisia ihmisiä varten jotka etsivät kaikista muista vikoja, haukkuvat exiään ja valittavat tapaamisista sekä elatusmaksuista... Ehkäpä joku ammattiauttaja osaisi auttaa Sinua...minä en osaa...:(
haukkunut exääni???? Mitä muuta olen tehnyt??? Esitin vain epäilyni esittämäsi kaiken auvoisesta tilasta. Enkä edelleenkään ole vakuuttunut siitä.
haukkua jos tämä ei pahemmin noteeraa lapsiansa? Onko siitä valittaminen jotenkin huono asia ja pitäsiskö siitä syyttää itseään?
et ole haukkunut exääsi.... mutta jos me olemme ongelmamme selvittäneet niin miksi se Sinua niin kovasti vaivaa...ihmettelempä vaan...
Siinä tapauksessa, että sinulla on pitkät kyntesi pelissä huonosti sujuvaa kommunikointiin ja lasten asioiden yhteishoitoon, niin pitää katsoa peiliin. Ja joskus jopa haukkua itseään. Ja ainakin ottaa itseään niskasta kiinni.
Täällähän me "kuulemme" vain sen toisen "totuuden"..............
mun mielestä, jos exä on paska sen voi kyllä sanoa... mutta kyse olikin siitä että jos ongelmat on selvitetty ja päästy yhteisymmärrykseen asioista niin miks ei sitä exää saa myös kehua?
meillä oli myös vielä muutama kuukausi sitten ongelmia, mutta ne on jo taakse jäänyttä elämää... ainakin toivon näin...;)
on aina tietenkin äidin syytä? Jos isä ei huolehdi tapaamisista, se on tietysti äidin syytä? Jos isä paskoo housuunsa, se on tietysti äidin vika? Missä vaiheessa miehestä tehtiin automaattisesti syyntakeeton tai niin tyhmä, ettei vaan kykene toimimaan vastuuvaltaisesti järkevästi ja siten vastuu siirtyy automaattisesti aina äidille?
Niin ikävää kuin se onkin, on olemassa ihmisiä jotka toimivat niinkuin toimivat_omasta vapaasta tahdostaan_ vähät välittämättä, miten se vaikuttaa lapsiin. Mutta tosiaan, sehän on tietysti aina äidin syy. Eikä siitä sovi missään nimessä rutista.
Tottakai saa ja pitääkin kehua silloin kun siihen on aihetta, eikä turhista tarvitse rutista. Mutta yhtälailla tottakai saa sanoa vähemmän positiivisesti jos siihen on aihetta, eikä se tosiaan ole turhista rutisemista jos suututtaa lapsen puolesta.
Meilläkin on ollut noita ihanan seesteisiä kausia kun asiat on selvitetty ja kaikki toimii, ja silloin olenkin antanut positiivista palautetta isälle (mistä hän on ylpeä kuin partio poika). Mutta meillä on selvitetty nuo samat asiat ehkä sataan kertaan, mies tykkää kontrolloida ja sotkea soppaa niin että aina palataan siihen lähtöruutuun. Ei voi tosiaan luottaa siihen että asiat sujuvat aina jos välillä toimivatkin.
rankkaa jos asiat ei toimi... tiedän kokemuksesta...
mutta meillä on menty pikkuaskelin kohti tätä tilannetta... eikä takapakkia ole yleensä tullut... mutta kun aika kuluu níin asiat muuttuu ja pitää taas sopia uusista pelisäännöistä.... 7 vuotiaallehan on eria asiat tärkeitä kuin esim 15 vuotiaalle...
mutta en ihan usko. ne ovat kaksi eri asiaa... ja jos sinulla kaikki on hyvin niin miksi käyt todistelemassa sitä täällä niiden joukossa joilla on vähn vielä pureskeltavaa? Eikö se ole vähän halpa keino nostaa omaa häntää? Eikö olisi kiva ihmetellä muiden samanlaisten kanssa miten pahuksen hyvin menee??
tämä ei ole tuomioistuin, täällä ei ole todistustaakkaa eikä vastaamisen pakkoa. Luojan kiitos! Täällä saa sanoa oman näkemyksensä, se on kaikille luvallista, jopa sille toisellekin osapuolelle..... tosin tuomioita tulee ropisemalla, mutta onneksi niitä ei tarvitse istua;)
juu äiti on syyllinen kaikkeen. Äiti se kasvatti sen tyttärenkin sellaiseksi äidiksi ja pojan sellaiseksi luuseriksi ja pisasi isän elämän ja tuhosi muuten vain kaiken ympärillään. Kaiken sen pahantahtoisuuden ja väärintekemisen jälkeen äidit olisi pitänyt ampua avaruuteen jo aikoja sitten, mutta jostain syystä niitä juhlitaan ja palkitaan pressan linnassa äitienpäivänä, niille kirjoitetaan herkkiä runoja ja lauluja... vai mitä tuumitte laulusta" äideistä parhain" ?..... isälauluista tuleekin mieleen nyt äkkiseltään vain " mun iiiisäin ooooli soootamiees...."
mun käsittääkseni tällä palstalla sai keskustella kaikista asiosta liittyen yksin- ja yhteishuoltoon, joten ei kai se ole väärin jos siihen ei liity exän haukkumista...
alkaa tuntua siltä että jos Sinulla on ongelmia exäsi kanssa kannattaisi ehkä katsoa peiliin... sillä en ymmärrä mitä se Sinua vaivaa jos me tulemme lapsen isän kanssa hyvin toimeen...kait tämäkin on asia jonka voi kertoa täällä vai onko se kiellettyä...?
niinhän se on ettei mikään ole niin ruusuista kuin näyttää eikä seesteisyys ole kuin sääilmiö, jonka jälkee taas sataa ;;)
Kuinka ollakaan, mietin tässä lauluja, joissa mainitaan isä tai äiti (poissulkien äitienpäivä-ja kehtolaulut) :)
Äiti-lauluja tuli mieleen: Huopikkaat huopikkaat, äiti koittaa piilottaa.. & äidin silmät on sumeat jo, hän sanoo maailma on vaarojen karikko (äiti huolissaan tyttärestä), Äiti, tuo mies mua tuijottaa .. (äidille kerrotaan salaisuudet), Äiti pojastaan pappia toivoi .. (äiti jaksaa uskoa lapsiinsa) ,isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin äiti oli silloin jo onneton ja (äiti surullinen)
Äidin pikkupoika menee muille maille (äiditkö noita poikia kasvattaa?) ja aja hiljaa, isi nyt vaan..(isi siis kaahaa?) jos hän isäänsä tulee vain varttuessaan tulee oikea missien missi (heh heh)
:D
Harvemmin on selvää kumpi olisi "parempi" huoltaja ja miksi edes lähteä laittamaan vanhempia paremmuusjärjestykseen. Lapsella on isä ja äiti ja kumpikin rakkaita omalla tavalla.
Valitettavaa on kuitenkin että hyvin usein potkitaan isä (joskus äiti) sivuun lapsen elämästä ja hänen ainoa tehtävä on sitten maksella elareita. Parasta olisi jos lapsi saisi elää isän ja äidin kanssa ilman mitään elareita tai tapaamisia.
että useimmissa tapauksissa isä lähtee lätkimään eikä jaksa muistaa sen jälkeen lapsiaan millään tavalla.
Hänen ainoa tehtävä on nauttia uudesta sinkkuudesta mihin eivät hänen lapsensa kuulu, elarimaksuista puhumattakaan.
Näin tapahtuu valtaosassa tapauksista, missä isä ei ole lasten kanssa tekemisissä.
tärkeämpää ihmeteltävää?
sanoisin, että jos miehelle annetaan samat oikeudet lapseensa kuin naiselle niin kyllä mies on kasvattajana parempi. Miehillä ei ole sellaista taipumusta, että he käyttäisivät lasta aseena toista vanhempaa tai hänen sukuaan vastaan. Niaset ikävä kyllä hyvin usein erotilanteissa sen tekevät ja ilman eromaistakin heille lapsi on usein väline loukata tai nöytyyttää toista.
Usein lapsen parhaaksi on kasvaa isän kanssa vaikka toisin halutaan uskoa ja vielä on vallalla käsitys, että äiti on se ainoa oikea kasvattaja silloin kun erotaan.
vielä on niin ja toivottavasti pysyykin aina niin.
Olet siis seurannut sivusta kun joku nainen käyttää lastaan koston välikappaleena ja vallan työkaluna. Olet nähnyt miehen joka ei sitä tee... tai ainakin luulet ettei tekisi jos saisi vallan... siis samat oikeudet? AIka miehinen kirjoitus. Huomaa: Esineisiin ja muuhun omaisuuteen saadaan oikeuksia, ei lapsiin!!
Jos nyt kuitenkin olet seurannut "sivusta" mitä on tapahtunut olet varmaan huomannut vilkuilla muuallekin. Suurin osa äideistä on lapsensa parhaita kasvattajia. Hyvin monet isät eivät halua eivätkä kykene ottamaan lapsesta minkäänlaista vastuuta...ja oletko ajatellut, että kun isän kasvatuksesta puuttuu se tunne ja kiihkeä tarve suojata lastaan.. siis se mitä sinä kutsut vallankäytöksi, puuttuu isältä myös se tuikitärkeä äidinaisto, mikä on pelastanut lukemattomien lasten hengen ja terveyden... vai kuinka monella isällä on silmät selässä ja aistit koko ajan viritettyinä mitä lapsi tekee, vaikka itse puuhailisi muuta? AIka harvalla. Miehethän tutkitusti kykenevät keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan;)
ajattelua sinulla.
Olen työssäni tavannut paljon äitejä jotka käyttävät lastaan aseena miestä ja miehen sukua vastaan. Lapsi on heille siis esine, vaikka heillä ei sellaiseen ole oikeutta.
Et voi sanoa että suurin osa naisista on hyviä äitejä ja vain pieni osa miehistä on hyviä isiä !
Miehille ei perheessä anneta sitä vastuuta lapsista minkä naiset ottavat automaattisesti itselleen lapsen tehtyään.
Isien kasvatuksesta ei suinkaan puutu tunne ja tarve suojata lasta, vaikkakaan se ei ole niin näkyvissä kuin äideillä se karhuemon vaisto.
Miehillä on sekä järki että tunne mukana lapsenkasvatuksessa, naisilla usein vain tunne, eikä se aina ole edes se rakastava ja suojaava, vaan joskus kovinkin tuhoava.
Olet sotkenut asioita jos ajattelet että tarve suojata lasta olisi vallankäyttöä.
Vallankäyttöä on se että rajoitetaan isien ja muiden lasten läheisten ihmisten kanssakäyminen lapsen kanssa ihan vain omista itsekkäistä syistä.
Hyvin usein se läheinen ihminen on lapsen mummo tai pappa joiden ei anneta olla lasten kanssa yhteydessä. Usein se on myös lasten isä, varsinkin erotilanteissa. Se on vallankäyttöä ja väärää sellaista eikä suinkaan suojele lasta vaan antaa tyydytyksen äidille, joka mahdollisesti tuntee tulleensa loukatuksi noitten ihmisten taholta.
Mies ei alennu tuollaiseen lapsen kiusaamiseen.
Kerroppas yksi esimerkki äidinvaistosta joka on pelastanut lapsen hengen. Mitä mahtanet tuolla tarkoittaa. Myös isät kykenevät pelastamaan lapsensa hengen ja tekevät sen epäröimättä, itseään säästämättä jos sellainen tilanne tulee.
Älkää ihmiset vähätelkö miesten, lasten isien rakkautta lapsiinsa. Se ei ole yhtään sen vähäisempi kuin äitienkään rakkaus.
Usein näkee myös sellaista, että juuri mies on se, joka pitää lasta sylissä, leikkii ja hellii ja huolehtii.
Uskomatonta, että vielä tällä vuosituhannella ei ole huomattu isien tärkeyttä lasten elämässä vaan aina laitetaan etusijalle äiti. Kannattaisi avata silmät ja nähdä todellisuus eikä tuudittautua vanhoihin kaavoihin.
tokihan ist lapsiaan rakastavat.. siis ne jotka rakastavat. Olikin kyse kumpi on parempi kasvattaja. Jos olisit oikeassa äitien tuhoavasta vaikutuksesta olemme varmaankin kaikki tuhoutuneet jo sukupolvien ajan. Isät eivät ole juurikaan historian saatossa osallistuneet lasten kasvattamiseen;)
Lasten esineellistäminen ei ole oikein äitien juttu. On myös turha olettaa, että miehillä ylensä olisi puhtaat tarkoitusperät kaikissa lapsiin liityvissä toimissaan. eivät miehet ole mikään jumalallinen sukupuoli, joka on vapaa kaikesta kaunasta ja kieroudesta.. et kaiitsekään usko pyhään isään, vai yritätkö todistaa isämyytin olemassaoloa?
Äideissä on kaikenlaisia naisia, mutta suurin osa äideistä sallii lapselleen isäsuhteen, mummo- ja pappasuhteen ja kaiken sen mikä lapsen tunne-elämän kehitykselle on tärkeää. Äiti, joka käyttää lapsiaan oikeasti välineinä ja esineellistää heidät on aika harvinainen.
Olet nähnyt työssäsi kaikenlaista, niin minäkin. Kannattaa pitää silmät auki. Lapsen paras kasvattaja ja huoltaja on useimmiten äiti, terve , normaali nainen, joka on aidosti kiintynyt lapsiinsa. Eiköhän se miehen auktoriteetti ja kasvatustietouden myötäsyntyisyys ole ennemmin vanhakanainen myytti ja monesti vääräksi osoittautunut.
Eivät isät tarvitse erityistä suojelijaa tai puolesta puhujaa. Paikkansa tietävälle isälle ei kenenkään tarvitse antaa valtaa, vastuuta tai asemaa. Isä itse omilla teoillaan on paras puolestapuhuja ja paikkansa lunastaja. Hänen on vain löydettävä oma isän roolinsa eikä koko ajan verrattava itseään äitiin. jos äiti on hyvä isäkin voi olla. Ei isän hyvyys edellytä äidin huonoutta, vai mitä luulet?
"Miehillä ei ole sellaista taipumusta, että he käyttäisivät lasta aseena toista vanhempaa tai hänen sukuaan vastaan. Niaset ikävä kyllä hyvin usein erotilanteissa sen tekevät ja ilman eromaistakin heille lapsi on usein väline loukata tai nöytyyttää toista."
Voitko perustella tuota muuhunkin kuin siihen "musta tuntuu että naapurin Pirkko kerran Pertti sano...." mutuun? Sillä ikävän monella miehellä on taipumusta käyttää lapsia pelinappuloina ja kontrollikapuloina. Useimmiten syynä on mustasukkaisuus ja katkeruus erosta josta _ei vaan olla päästy yli_?
niin monen isän haluttomuus hoitaa lapsensa tapaamisia ja isyyttä yleensäkin (ja kiitos jos saisi jtn muuta selitystä tällä kertaa kuin että se on äidin vika).