Kuinka moni nelikymppinen tunnustaa kärsivänsä ulkonäköpaineista vai oletteko jo päässeet niiden yli? Vai ettekö (toisin muin minä) koe "rupsahtavanne"?
Ajattelin eilen kun katsoin valokuvia nuoruuden ajoilta ja äskettäin otettuja kuvia, että "nuorena näytti hyvältä vaikka ei siltä tuntunut, nyt nelikymppisenä tuntuu hyvältä, mutta ei näytä hyvältä."
Eli nuorempana oli ahdistusta ja ilottomuutta, mutta kasvot kuitenkin "freesit". Nyt vanhempana tuntee olevansa iloinen, mutta kun katsoo valokuvaa niin ilme on jotenkin surumielinen ja väsynyt. Näinkö maan vetovoima vaikuttaa etenkin kasvojen ulkonäköön? Kasvot jotenkin "valuvat" alas iän myötä (eikä vain itselläni) ja ilme on silloin helposti ankea.
Tämä voi johtua myös perintätekijöistä. Kun katson mummoani, äitiäni ja siskoani, näen saman ilmiön. Suupielet alkavat roikkua alaspäin iän myötä ja ilmejuonteet näkyvät ja tekevät ilmeestä alakuloisen.
Meikki toki auttaa, erityisesti huulipuna. Lisäksi kunnon hymy nostaa kasvojenpiirteitä ylöspäin. Niissä valokuvissa joissa hymyilen, näytän ihan hyvältä.
Joten täytynee sitten alkaa hymyillä enemmän ja tehdä siitä itselleen sellainen "arki-ilme" eikä säästää hymyä vain erityistilanteisiin.
Ajattelin eilen kun katsoin valokuvia nuoruuden ajoilta ja äskettäin otettuja kuvia, että "nuorena näytti hyvältä vaikka ei siltä tuntunut, nyt nelikymppisenä tuntuu hyvältä, mutta ei näytä hyvältä."
Eli nuorempana oli ahdistusta ja ilottomuutta, mutta kasvot kuitenkin "freesit". Nyt vanhempana tuntee olevansa iloinen, mutta kun katsoo valokuvaa niin ilme on jotenkin surumielinen ja väsynyt. Näinkö maan vetovoima vaikuttaa etenkin kasvojen ulkonäköön? Kasvot jotenkin "valuvat" alas iän myötä (eikä vain itselläni) ja ilme on silloin helposti ankea.
Tämä voi johtua myös perintätekijöistä. Kun katson mummoani, äitiäni ja siskoani, näen saman ilmiön. Suupielet alkavat roikkua alaspäin iän myötä ja ilmejuonteet näkyvät ja tekevät ilmeestä alakuloisen.
Meikki toki auttaa, erityisesti huulipuna. Lisäksi kunnon hymy nostaa kasvojenpiirteitä ylöspäin. Niissä valokuvissa joissa hymyilen, näytän ihan hyvältä.
Joten täytynee sitten alkaa hymyillä enemmän ja tehdä siitä itselleen sellainen "arki-ilme" eikä säästää hymyä vain erityistilanteisiin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ehkä suomalaiset naiset voisi hymyillen kulkea eteenpäin. Minä 38-v en kulje suupielet alaspäin arvostellen muita, harmitellen laskuja tai muita murheita.
Aihetta katkeruuteen vaikka on elämä järjestänyt, en siihen sorru.
On pahoinpitelyä, avioero, masennusta ja auto-onnettomuus jossa kävin kuoleman portilla ja arpensa jätti iholle mutta ei ajatuksiin.
Nauroin jo sairaalassa ja ehkä siksi nopeasti pyörätuolista ylös. Sisua ja huumoria, myös itseä pitää nauraa.
Positiivisuus auttaa ehkä myös kasvoihin?
En kiukkuisena haukkunut eilen naapuria joka juovuksissa ulkona kiukutteli ja puhui yksinään,
kompuroiden pyöriin..mielestäni lähinnä hauskaa.
Eipä ole fiksua kännistä joten asialle voi vain hymyillä.
Hymyillen eteenpäin = )
Minulla itselläni oli huomattavasti enemmän ulkonäköpaineita nuorempana kuin nyt keski-ikäisenä. Nuorena tuntui, ettei koskaan ole tyytyväinen itseensä ja aina piti olla mukamas laihempi yms. Nykyään ei muutama liikakilo haittaa.
Olen 48-vuotias ja maan vetovoima näkyy jo hyvinkin; ryppyjä on, joista tosin olen ylpeä, selluliittiä valvasti jopa ennen niin siroissa rotusäärissänikin, vatsa ja rinnat roikkuu mutta silti pidän vartalostani todella paljon ja kannan sitä ylpeydellä.
Mieheni suhtautuminen minuun on varmasti yksi positiivinen asia, joka on edes auttanut tätä tervettä suhtutumistani vanhenemiseen; hän rakastaa yhä edelleen ja kehuu minua kauneimmaksi naiseksi edelleen ja myös vartalo kelpaa hänelle oikein hyvin.
Meikkaan ja laitan itseäni usein mutta ennen kaikkea itseäni varten. En siksi että haluasin peitellä jotain vaan siksi, että minusta on mukavaa olla huoliteltuna töissä ja muutenkin ihmisten ilmoilla.
Keski-ikäinen nainen on kaunis kaikkine roikkuvine osineen ja ilmeryppyineen. Kauheaa katseltavaa sn sijaan on keski-ikäinen nainen, joka kulkee teinivetimisiää ja elää "toista nuoruuttaan"; se säälittää...
Se mitä tunnet sisälläsi,miten ajattelet muista ihmisistä,miten heitä kohtelet.
Se kertoo paljon ennemmän sinusta kun pelkät kasvot.
Eihän me olla enää nuoria,eikä edes haluta olla mitään kaks kymppisiä.
Me ollaan just hyvän ikäisiä.
Mä en ole koskaan katsonut ihmistä pelkän kasvojen perusteella,vaan ihmisen luonteen,käyttäytymisen,se on mulle tärkeitä.
Mitäs yksistä rypyistä,ehkä jo harmaista hiuskiehkuroista.
Me ollaan just sellasia kun ollaan:))
Ikää sit tulee mittariin meille kaikille,mut vanhennutaan arvokkaasti,ei yritetä olla teinejä.
Koska teinejä meistä ei koskaan tule.
Meikkejä,niillä voi paljon peittää,mut entäs kun pesee meikit pois:))
Mut niin sä kun mä,rupsahdetaan vaan:))
Periksi ei kuitenkaan anneta koskaan,ollaan just sellasia kun ollaan:))
No teiniltähän sie punatukka ihan näytät.
Oikeesti päänsisällös se ratkaisee miltä ihminen näyttää. No jaa...naisille sopii hieman punatut huulet...
jos mie näytän teiniltä,niin ,,,kiitos toi lämmitti vanhan sydäntä:))
jo menojaan. Poikamaisuus jutuissa ja teoissa jatkuu kuitenkin ihan viimeiseen hengenvetoon.
Jos ei kaikki näkis niin kehuisin sun...sydäntä.
Miehestä joka osaa ja uskaltaa olla mies:))
Olkoon hän minkä ikäinen tahansa.
Kukaan ei koskaan laita sanoja ihmisen suuhun,vaan ihminen itse.
Olipa hän vanha tai nuori.
Niin se vaan on:))))
Mun sydän,hmmmmmmmm
http://www.coollooc.com/images/sydan.gif
Nojaa..aikuinen mies voi olla ihan miten päin vaan, puhella höpelöitä tai väitellä kvanttiteoriasta. Sitä vaan on jo varttunut mieheksi.
Mutta hullut ja kelmit tavat pitää säilyttää läpi elämän.
Sievä sydän.
Kun ei sitä kuitenkaan pohjimmiltaan ole.
Kuka sanoo tietyn kaavan minkä mukaan tätä elämää eletään ,oli ikää ihan minkä verran tahansa.
Miksi edes kuulua johonkiin tiettyyn kastiin,,,ehei:))
Ollaan just sen ikäisiä kun ollaan.
Toki myös asiallisia jos tilanne niin vaatii,muuten voidaan ottaa lunkisti.
Meillä on vaan tää yks elämä,eletään se niin hyvin kun osataan:))
Mun sydän on punainen:)))
Selvästikin hyvää verta sun suonissa virtaa.
Kepein askelin tietä kuljemme, vain viinipullon
kallistus saa askeleemme horjumaan.
Kaikkee sitä sormet kirjoittaa...
http://www.youtube.com/watch?v=-sd07HZNta0
Varo kuitenkin harha-askelia.
Sitä sormet kirjottaa,mitä aivot ajattelevi:)
Hyvää yötä:))
Julma totuus on että nuorempia palkataan herkemmin töihin jo ulkonäköseikkojenkin takia etenkin jos työ on asiakaspalvelua "tärkeissä" kohteissa - meidän ikäiset tuupataan mielellään sellaisiin joissa ikä on valttia kuten kiinteistövälittäjiksi, siivoustyöohjaajiksi siivoojien ja asiakkaiden puskuriksi, halpiskauppojejn kassoiksi jne.
Vaikka kuinka olisit pitänyt kehostasi huolta ja tiedät näyttäväsi ihan hyvältä niin veltostuvat kasvonpiirteesi kaipaavat nykytrendin mukaan kohotusta.
Onneksi osakohotukset eivät paljon maksa. Itsellä on säästökuuri meneillään ja aion käydä kohotuksesa sillä en halua buldogposkien roikkuvan enää yhtään enempää!
Mielestäni on rehellistä tunnustaa tällainen.
Minkähän ikäisenä kasvojen kohotukseen kannattaa mennä? Ja mistä johtuu että kasvonpiirteet veltostuvat? Eikö sitä voi mitenkään estää?
Tunnusta pois vain jos noin ajattelet mutta älä kuvittelekaan, että me muut aikuiset naiset tuolla lailla ajattelisimme!
Ikä on valttia monissa ammateissa mm. ihmisläheisessä työssä tai ammateissa, jossa henkinen kypsyys ja sosiaaliset taidot ovat tärkeitä.
Nykytrendi, josta puhut, on vain pienen pintaporukan suuntaus, joka ei varmasti koskaan integroidu valtavirtaan. Trendipellet menevät muodin oikkujen ja vaatimusten mukaan, eivät tasapainoist tavalliset ihmiset.
Ketä kuvittelet, itsesi lisäksi, pettäväsi kun menet kohotusleikkauksiin? Et tule koskaan olemaan tyytyväinen tuolla asenteella vaan aina löydät uutta kohotettavaa.
Olen lähemmäs 50 vuotias ja näytän mielestäni ikäiseltäni mutta koskaan se ei ole estänyt esim. työnsaantia vaan usein on ollut jopa hyötyä viisaudesta ja siitä, että hyväksyy itsensä ja ikänsä.
Moni keski-ikäinen nainen on usein kaunis, itsevarma, tyylikäs ja persoonallinen verrattuna nuoremiin. Mietipä sitä!
Niin kauan kun aion olla työelämässä, pidän itsestäni huolta.
En, muuten, pyytänyt keneltäkään arvostelevaa kommenttia omaa ajatusmaailmaani kohtaan, en sinultakaan. Teit tarpeettoman loukkauksen ja katkera vanhan naisen mielesi on varmaan nyt hyvä? Hormonitko sinulla heittelee kun piti päästä ilkeilemään?
Valitettavasti sitä ei voi estää kuin hidastaen yrittämällä saada kasvojen n. 50 lihasta kiristettyä jollain jumpalla ja siinä vaiheessa kun sekään ei enää auta buldogin ilmeeseen, on mentävä nostattamaan ilme.
Joillakin alkavat silmäluomet iän myötä roikkua ja haittaavat jopa vaarallisesti näkökenttää. Isäni oli niitä, joille Kela olisi voinut maksaakin sen leikkauksen koska hän oli ammattiautoilija. Pahoin pelkään että luomileikkaus voi odottaa itseänikin joskus...
Myöhäistä se kohotus ei kuulemma ole ikinä. Vain syyt saattavat muuttua eläköityessä kun ei ulkonäköpaineita enää samalla tavoin ole.
Jätä kommenttisi pois jos noin loukkaannut mielipiteistä, jotka eivät ole samanlaisia kuin sinulla.
Kommenttiahan ei kyselty siinä viestissä mihin häijysti kuittasit vaan ALOITUKSESSA. Miksi et vastannut ALOITTAJALLE vaan lähdet arvostelemaan muiden vastaajien mielipidettä? Sinähän se vasta huono "keskustelija" olet kun et pysy ASIASSA vaan haet piikiteltäviä.
Mutta...Järjen köyhyyttähän ei edes kirurgialla voi korjata, etenkään jos noin selkeästi ollut lobotomiassa kuten sinä.
ja koita pysyä housuissasi....
Ei näytä tulevan miespuolisilta minkäänlaista postia, täytyy kait jotain laittaa. On miehilläkin joitakin paineita ulkoisen ihmisen rapistumisen suhteen. Kyllä ön miehiä jotka värjäävät hiuksia ja meikkiäkin käytetään ja eivät kumminkaan kuulu kumminkaan puppeli porukkaan. Kertoo sekin jostain, ainakin sen ettei olla ihan hyvåksytty vanhenemisen merkkejä itsessään. Oli hyvä kirjoitus Blakcvomanilla, se on juuri niinkuin sanoit. Sanoisin että naisilla se paine on kovempi kun miehellä. On niin kaikenlaista mallia ja virtausta minkä mukaan pitäis mennä ja jos et kulje ajan hermolla et ole mitään. Hyvä esimerkki, kun kävelin verkkareissa sivukadulla kerran tuli vanha tuttu vastaan ja sanoi, jaa sää oot siis luovuttanut jo. Kysyin mitä sillä tarkoitat, no mitä sulla on päällä, verkkarit ,se on sen merkki että ihminen on luovuttanut. No se oli sen ihmisen mielipide. On hyvä olla vapaa muista ihmisistä ja elää oman mieleistä elämää. Onnellinen on se ihminen joka uskaltaa olla viisaasti oma itsensä, vaikkakin se maksaa joskus paljon eri muodoissa. Lopuksi tähän sanon yhden ihmisen sanat. Vaikka läskit roikkuu ja arvet kirkuu ja finnit paistaa otan minä sinut hellään syleilyyni, hyväksyn sinun ruumiisi sielusi ja henkesi ja rakastan sinua kaikella rakkaudella mitä minussa on.
Lähestyn hiukka eri kantilta samaa asiaa...
Raavas mies, ja tottakai huolestunut ulkonäöstä. Ulkonäkö merkitsee paljon niin työmarkkinoilla kuin naismarkkinoillakin - näinhän todisti jo vastikään telkussa esitetty BBC:n dokumenttisarjakin.
Kun samalle miehelle laitettiin kahdet eri vetimet päälle niin naiset reittasivat hänet aivan eri tasoille, myös taloudellisesti. Farkku-T-paitayhdistelmä ei paljoa herättänyt mielenkiintoa, mutta kun samalle miehelle laitettiin tyyliaurinkolasit, rento kauluspaita ja takki niin johan alkoivat pinnat nousemaan...
Kyllä ulkonäkö merkitsee, halusimmepa tai emme. Ja myönnän, huomioin ulkonäköni sillä olen huomannut sen olevan tärkeä tekijä menestymiselle niin naisseurassa kuin työpaikassammekin. Ei tarvitse olla atletti eikä gotletti vaan jotain normaalia sieltä väliltä kunhan näyttää siistiltä ja fiksulta. Hiukka muotia yhdistettynä perinteiseen konttoripukeutumiseen ja projektin viivästynyt aikataulu annetaan heti anteeksi.
Mitä enemmän tulee ikää ja vuosirenkaita vartalolle, sitä enemmän miestenkin pitää kiinnittää huomiota tyyliin. Työelämässä pitää näyttää heti ensinäkemältä siltä että osaa, tietää ja on kokenut paljon enemmän kuin ne toimiston märkäkorvat. Katsokaa nyt vaikka niitä Conneryn leffoja...
Ihan karmeaa, miten on parin vuoden sisällä tullut vyötärölle löllöä. Pari voipakettia, voisi niistä kai pyöräyttää. Aurinko tekee kasvoille pisamia. Ennen never heard!!. Ei sitä kamalan tyytyväisenä peiliin enää katsele. Toisin oli vielä 10 v. sitten.
Miten parissa vuodessa voi asiat muuttua. Mutta kai
se niin on, että aineenvaihdunta laskee kuin lehmän
häntä vaihdevuosia lähestyttäessä. Alan huomenna Jane Fondaksi. ;) Treenaan... Treenaan.. Ehkä treenaan...no...haluan kiinteytyä, kyllä se on mahdollista. On On ;)
Jokainen meistä muuttuu... Miksi taistella väistämätöntä vastaan. Mitä on kauneus - usein se on katsojan silmissä. Kauneus voi löytyä myös sydämestä, jolloin se välittyy hymyn kautta!
Vaikka edelleen pidän itsestäni ja kunnostani huolta, en enää ole se sporttinen neitokainen kuin 25 vuotta sitten. Enkä kyllä haluaisikaan olla! Tänään olen aikuinen nainen, ja hyväksyn muuttuneet muotoni. Ikävuosista huolimatta voin käyttää kauniita vaatteita. Tosin ne näyttävät kauniilta vain, jos ne myös kantaa ryhdikkäästi. Naururypyt eivät haittaa - siksi naurua ja hymyä mahtuu jokaiseen päivään.
Oikeastaan en ole koskaan pysähtynyt miettimään, näytänkö hyvältä vai en tai olenko näyttänyt joskus paremmalta kuin tänään. Enkä taida viivähtää tässä aiheessa pidempään tälläkään kertaa. "Mä oon mikä oon, ja muuksi en muutu..."
jo ikäsi, taidat verrata itseäsi noihin parikymppisiin kotkottimiin. Takaisin et nuoruuttas saa, joten tyydy siihen mitä sulla on tai juokse plastiikkakirurgille... Katso hyvä ihminen ympärilles, siis sitä oman ikäistä väkeäs - no, miltäs näyttää......
Perseestä revityn näköinen koko ikänsä ;)
Vinkkinä kerron oman mottoni: ei oo pakko kattoo, jos ei miellytä!
Tiedän miltä näytän, tiedän millainen olen ja millaiselta peikolta vaikutan. So what? Mie oon vaan mie ja muut mitä ne uskaltaa!
Unohtakaa ulkonäköpaineet ja olkaa omia ittejänne!
PS. Se kuuluisa hyvä olo tulee sisältä ja kun tuntuu tarpeeks hyvältä, aurinkoiselta ja seksikkäältä, ni se näkyy ulospäin - ja sen kyllä huomaa!!
Jaksoin harmitella ulkokuoren vanhenemista 45-v asti, sitten se loppui. Nautin nyt, kun sain pudotettua senkin ahdistuksen aiheen. Kuntoilen omaksi ilokseni ja pukedun niinkuin huvittaa. Ei ole kukaan tullut moittimaan.