Yhteiskuntapalstalla keskustellaan vanhustenhoidosta. Katsokaapa kevyempien aiheiden välissä. Mitä ehtisimme tehdä, ettei hoito ole yhtä huonolla tolalla kun me itse ollaan avun tarpeessa. Miten muuten voisimme vaikuttaa kuin äänestämällä. Kuka keksii, minä en.
Haaste
53+
5276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kylläpäs siel osastolla olikin masentavvaa luettavaa. huono vanhusten kohtelu ei ole yksistää hoitolaitoksien syy. mielestäin koko yhteiskunnan suhtautuminen vanhoi ihmisii kohtaa on muuttunu.
enne ko mies varasti torimyyjältä ja juoks sitte karkuun, niin kiireissää kaato vanhan mummon, hää noppeesti yritti auttaa mummon pystyy, jonka takkii hää sit joutu itekin kiinni.
tuo kuvvaa, et enne arvostettii vanhoja ihmisii, heilt opittii elämänviisauksii ja kätten töitä.
nykyää niil viisauksil ei oo paljo arvoo ja kaik osataa tehhä paremmin ko enne.
jos ihmiset tahotte et asenne muuttuu, ja työ saisitte arvostusta vanhuues,on jo lapsille opetettava vanhusten kunnioittaminen. pienetkin lapset voipi tehhä ovien aukasua,istumapaikan tarjoamista ja monia pieniä asioita vaik vieraille vanhuksille, jos ei omas perhees ole vanhuksia.lapsille pittää kertoo et vanhat ihmiset tarvii heiän apua välillä.sieltä se alkaa seuraaville sukupolville.
ommaiset vois käyvä hoitolaitoksissa omaisiaa katsomassa usein ja osallistuu jos mahollista ruoka aikan esim syöttämää ja kyselemmää vanhuksesta hoitajilta, sillo ainakin on enenpi ajan tasalla mitä siel tapahtuu. se olis esimerkkinä lapsille , niin hyö saattas tehhä teille samoin, valvoo teiän kohtelua.
aikuiset vois liittyä ystävä palveluun ja käyvä hoitokodissa tervehtimäs vanhuksii, tai mennä muuten vaa iha itekseen. laulutaitonen vois käyvä laulamas heille, se on yleensä kaikille vanhuksille mieluinen tapahtuma, siin ei mittää tangokuningasta tai kuningatarta tarvita,kohan on nuottikorva.
jos on juttu ihmisii voip käyvä puhumas vanhoist asioista, runonlausuja vois lukkee runoja, tämmöset vierailut otetaan ylleensä ilolla vastaa.
äänestämällä ja lakipykälillä saahaan vaan varoja vanhusten hoitoon, muttei myötätuntoo ja hyvää kohtelua ,se on lähettävä ihan muualta, ihmisrakkauesta.
se mitä mie oon käynny näil nurkil vanhusten hoitolaitoksis ,en oo törmänny huonoo kohteluu.
oon monast ihmetelly hoitajien jaksamista ja hyvvää tuulta vanhusten kanssa.
itsekkää en oo joutunu kokemaa huonoo kohtelua,mut miehän en laitokses olekkaa.sairaalassakin olles tuntu et sain vähä ylimäärästä huolenpittoo iha iän perusteella.
ihminen monast vanhets muuttuu aremmaks ja hauraamaks,eikä oikee kestä huonoja sanojakkaa saati käsittellyy. jote hää tarvii lempeää kohtelua, ko pien laps ikkää.
mielestäin asian korjaaminen lähtee itestä niinko moni muukin asia, ei kaikkee ain voi panna valtiovallan tehtäväks,etenkää kun on kysymys ihmisyyestä.
Lyyli osasi pukea sanoiksi sen mitä itse en olisi osannut. Kiitoksia Lyyli.
Senjora Lyyli, mitä kerroit.
Kauniit tavat ja kohteliaisuus ovat harvinaista herkkua, ainakaan sitä ei arkielämässä usein näy, ei lapsilla tai aikuisillakaan. Nythän on niin, että lapset oppivat mallikäyttäytymisestä. Jos kodissa vanhemmat kunnioittavat toisiansa ja omia vanhempiaan, niin samoin omat lapset tekevät.
Nyt keväällä Helsingissä kulkiessani bussissa se oli aivan täysi. Silloin minulle ja ystävälleni antoi paikan kaksi lasta, syntyperältään ei-suomalaisia. Kohteliaasti kiitin istuinpaikasta (vaikkakin ajattelin että hyvin olisin jaksanut seistä tuon pienen matkan). Kohteliasta on myös ottaa vastaan ystävällisyys.
Taisi olla vähän asiankin vierestä tuo tarina, mutta kuitenkin. Aivankuin Lyyli kertoi vanhukset ovat hauraita, heitä tulisi kohdella silkkihansikkain, he ilostuvat ja tulevat surullisiksi niin pienistä asioista.
Meillä kaikilla on se aika edessä, toivottavasti onnellinen ja turvallinenkin.
kyllä,se niin on,että tänään vanhuksilla on kaikki asiat hyvin,mutta ajattelen itseäni,olen 50 kun tässä menemme 20v.eteenpäin,ajatuksissani käy sellainen mielikuva,että onko silloin jo energia-pillereitä ,joita käydään heittämässä vanhusten suuhun.Eipä tarvii vaippoja eikä mitään muutakaan kun pilleristä ei mitään ole tulemaan.Sitä jään usein itse miettimään,kuka ne työt sitte tekee kun nuoriso tälläisenä aikana ei jaksa tehdä sanottavasti mitään.EI toki voi sanoa,että kaikki ovat samanlaisia,onhan niitä luonnon-lahjakkuuksia jotka pitävät todella täydestä sydämestään vanhuksista.Itse työskentelen vanhusten parissa,ja rakastan heitä kaikkia,ja pidän itseäni "etuoikeutetussa" asemassa,kun voin olla heidän kanssaan.Todellakin sitte huomaa heti,kun tulee harjoittelijoita kenestä on siihen työhön,he kyllä jäävät muutaman päivän jälkeen pois,kun se ei ole heille sopivaa. Se rikkaus mikä siinä työssä on,se on sanoinkuvaamatonta,sitä ei voi kuvitella,jos ei ole itse kokenut.Joskus toivon,että ei tarvitsisi nähdä itse sitävaippa-aikaa,mutta senhän päättää joku muu.Toivottavasti meillä on,rauhallinen ja ihana vanhuus.Sitä,toivon kaikille sydämeni pohjasta saakka.Turvattua vanhuutta.
nykyään on hyvin harvinaista ,että vanhus hoidetaan kotona mielellään hänet tuupataan laitoshoitoon jo siinä vaiheessa kun hän ei enää jaksa tehdä työtä prrheessä vaan hänet koetaan vastuksena ,yksinäiset vanhukset ovat asia erikseen,jos heillä ei ole perhe tukemassa.tuttuni hoitaa 4 vuoden luluttua 100 vuotta täyttävää äitiään kotonaan ja toivoo ,että nämä 4 vuotta saisi vielä pitää hänestä huolta mutta sittenhän ei voi mitään jos vanhus sairastuu niin vakavasti ettei kotihoito tule enää kysymykseen.olen ylpeä tälläisestä tuttavasta.hänellä itsellään on 8 lastenlasta ja kaikki käyvät häntä katsomassa tämä on minun mielestäni oikeaa perhe elämää ja suunnatonta rakkautta heidän elämässään.