Hei!
Meillä on kohta 4kk täyttävä sekarotuinen koiranpentu. Leikkii kovasti ja on aina tykännyt huomiosta.Eilen se kuitenkin puri minua, mistä säikähdin kovasti! En edes tehnyt sille mitään, edes koskenut, se vain itse tuli istumaan syliin ja sitten puraisi käsivarresta niin että paita repesi.Huomasin heti, ettei se ollut leikkiä, koska koiran katse oli villi ja julma. Pahinta oli, että näytin koiralle pelästymiseni kauhistuneilla kasvoillani ja lähdin perääntymään, vaikka järjellä ajatellenhan minun olisi pitänyt ottaa vaikka kuonosta kiinni ja olla todella vihainen. Sanoin kyllä pennulle tilanteen tapahtuessa "EI", mutta ei totellut käskyä vaan yritti päästä puremaan lisää.
Missä vika? Onko nyt jonkun valtataistelun aika? Minulla ei aikaisemmin ole ollut koiraa ja siksi en mielestäni osaa oikein suhtautua niihin vielä oikein; en osaa näyttää kunnolla kuka määrää.
Olisi kamalaa jos pentu rupeaisi leikkimään minulla! Onko nyt odotettavissa lisää puremishyökkäyksiä, koska hoidin aikaisemman "ottelun" häviäjänä?
Koirasta tulee vielä kaiken lisäksi todennäköisesti n. susikoiran kokoinen, joten en todellakaan tahdo sitä vastustajakseni.
Meillä on kohta 4kk täyttävä sekarotuinen koiranpentu. Leikkii kovasti ja on aina tykännyt huomiosta.Eilen se kuitenkin puri minua, mistä säikähdin kovasti! En edes tehnyt sille mitään, edes koskenut, se vain itse tuli istumaan syliin ja sitten puraisi käsivarresta niin että paita repesi.Huomasin heti, ettei se ollut leikkiä, koska koiran katse oli villi ja julma. Pahinta oli, että näytin koiralle pelästymiseni kauhistuneilla kasvoillani ja lähdin perääntymään, vaikka järjellä ajatellenhan minun olisi pitänyt ottaa vaikka kuonosta kiinni ja olla todella vihainen. Sanoin kyllä pennulle tilanteen tapahtuessa "EI", mutta ei totellut käskyä vaan yritti päästä puremaan lisää.
Missä vika? Onko nyt jonkun valtataistelun aika? Minulla ei aikaisemmin ole ollut koiraa ja siksi en mielestäni osaa oikein suhtautua niihin vielä oikein; en osaa näyttää kunnolla kuka määrää.
Olisi kamalaa jos pentu rupeaisi leikkimään minulla! Onko nyt odotettavissa lisää puremishyökkäyksiä, koska hoidin aikaisemman "ottelun" häviäjänä?
Koirasta tulee vielä kaiken lisäksi todennäköisesti n. susikoiran kokoinen, joten en todellakaan tahdo sitä vastustajakseni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siis ei teillä oikeasti ole ollut mitään "ottelua" jonka sinä olet nyt hävinnyt. Ei se kuuluisa johtajuus mene tuollaista yhdestä tilanteesta jos nyt niin ajattelet.
Takuulla sinulla on siellä voimakastahtoinen koira joten näitä tulee olemaan jatkossakin
Koirasi on vasta pentu ja joo, varmasti tekikin tuon tahalleen mutta ei se nyt kerro oikeastaan yhtään mistään mitään muuta kuin että seuraavalla kerralla sitten komennat sitä niin että se uskoo. Nythän sinä tosiaan annoit sen itse tulla ensin syliin, sitten annoit vielä puraista minkä nyt olisi oikeasti voinut arvata tulevan ja sitten lähdit perääntymään. Tosin en kyllä ymmärrä miten sen onnistuit sillä jos yksikään koira minua tulee näykkimään niin perääntyminen ei nyt ole todellakaan se vaihtoehto mitä käyttäisin, kyllä minulta vaistomaisesti pääsisi karjaisu.
Ei 4 kk vanha pentu voi kertakaikkiaan tietää mitä EI tarkoittaa, miten se voisi sitä totella.
Oma, tosin jo kolmas, pentuni on myös tuossa iässä ja yritti käytellä hampaitaan myös aika lailla. Mutta minä ärähdin sille joka kerta niin pahasti että se tosiaan tippui pyllylleen ja sai miettiä mitä teki väärin. Monesti se tuli heti uudelleen kokeilemaan että olikos se tää juttu ja kun tuli uusi ärähdys se unohti koko puremisen hyvin äkkiä.
Ei tuo "kuka määrää" juttu oikeasti ole sen kummempi kuin että et anna koiran tehdä sitä mitä et halua ja vaadit sen joka kerta. Eikä mitään myönnytyksiä, pure nyt tän kerran kun vieraita, tai älä nyt tottele kun mä en jaksa komentaa, tai ole nyt siinä sängyllä kun et ole tällä kertaa likainen ja seuraavalla kerralla sitten suututaankin.
Ja komenna kunnolla. Ei mitään hentoisia EI sanoja, koira tottele paremmin kunnon ärähdystä. Ei sitä tarvitse huutaa. Ei sana pitää tietenkin opettaa mutta se pitää nimenomaan opettaa, ärähdystä pentu tottelee sillä se on sen omaa kieltä. Ja jos ei tottele ja pistää ranttaliksi niin jätät sen yksin.
Pennut puree se on fakta.
Mutta asia josta olen kanssasi erimieltä on se ettei 4kk vanha pentu ymmärrä EI sanan merkitystä.
Kyllä pentu sen ymmärtää ja ymmärtää paljon muutakin, kotikasvatus ja leikinvarjolla opettaminen aloitetaan heti kun pentu kotiin tulee ja se EI sana kuuluu myös tähän.
Ketjun aloittajalle jos ja kun pentu puree tiukka kielto (kieltää voi ärähtämällä niin kun edellinen kirjoitti tai sanalla ei)käytä äänenpainoja, ja voit tehostaa sitä kieltoa ravistamalla niskasta.
Mutta jos sinusta alkaa tuntua siltä ettet syystä tai toisesta pärjää pennun kanssa, alat esim. varomaan sitä ettei se pure, vältät niitä asioita joista sitä joudut tiukasti komentamaan, niin mieti silloin oletteko te se oikea koira/ihminen pari yhdessä jos tuntuu ettei niin itsesi ja koiran kannalta luovuta ajoissa.
En tarkoita ettetkö voisi tulla toimeen minkään koiran kanssa, mutta jotkut koirat on vaan sen verran kovia etteivät ole niitä helpoimpia ensikoiria. Harkitse vaikka jotain pehmeämpää rotua. Mitä rotuja koirassasi on?
Sä oot vähän typerä, kun annat pennun purra ja voittaa tappelun. Sinun pitää heti puuttua pennun uhoiluun vastuullisesti ja tehdä siitä heti loppu. Niskasta kiinni ja kunnon ravistus ja helvetillinen huuto päälle. Ei ne muuten usko. Sinun on nyt otettava johtajuus käsiisi. Älä anna johtajuutta pennulle. Nistä ei ole johajiksi. Johtajuus on ihmisen asia. Kerro se pennulle niin, että se ymmärtää kuka on pomo ja mitä seuraa jos yrittää nousta pomoksi.
..koko johtajuusasian ihan päin mäntyä.
Johtaja on henkilö jota koira kunnioittaa, ei se jota se pelkää.
Pieksemällä ja raivoamalla koirallesi se johtajuusasema on kaikista helpoiten menetetty.
pennun jäynää...Älä välitä, seuraavalla kerralla osaat varautua paremmin. Ainahan sitä sattuu, varsinkin kun on ensimmäinen pentu kyseessä. Itselläni 5kuukautinen ja vielä vähän näykkii, mutta ei sanan on oppinut kiitettävästi. Tosin tiukassa paikassa lausu ei sellaiseen sävyyn, että todella menee jakeluun. Ehkä pentu kokeilee rajoja ja siitä johtui tuo ilme, hermoja niiden kanssa välillä tarvitsee....Tsemppiä jatkoon
"Tosin tiukassa paikassa lausu ei sellaiseen sävyyn, että todella menee jakeluun. "
AINA niin että menee jakeluun, ehdottomasti. Näin koira oppii että aina totellaan.
pentuhan se on ja pennut purevat kaikea mahdollista, myös ihmisen käsivartta, jos innostuvat tai et opeta, ettei ihmistä saa järsiä. Itselläni on kaksi vajaan 3 kk ikäistä pentua. Välillä ne innostuessaan unohtavat, ettei käsiä saa purra. "Ei" tosin jo tehoaa ja työnnän vielä samalla jonkun lelun, kepin, rätin tms. suuhun, siis sellaista, mitä saa purra.
Pennut kokeilevat hampaitaan kaikkeen mahdolliseen. Ne pitää opettaa mitä saa pureskella ja mitä ei.
Pennulla nyt voi olla villi katse, kun se on tohkeissaan. Lisäksi pentu käsittelee sua kuin toista koiraa. Sehän on koira ja se elää oman lajinsa mukaisesti. Pentu pitää opettaa elämään ihmisen kanssa.
Nyt kipin kapin pennun kanssa jollekin pentukurssille, jos alat pelkäämään pentua etkä osaa käsitellä sitä oikein. Jos se on rotukoira, kysy kasvattajalta voisitko mennä kyläilemään.
Muuten, lapsetkin löyvät ja heittelevät tavaroita ja saattavat purrakin. Niilekin pitää opettaa, ettei toista saa lyödä.
lukenut kunnolla; siis pentu on sekarotuinen.
Kiitos neuvoista:)
Myönnän, että pennun puremisen jälkeen minä tyhmänä hieman säikähdin ja vältin pentua hetken aikaa.Sitten tajusin, että mikäs helkutin koirankasvattaja oikein olen jos en osaa näyttää koiralle kuka määrää.
Säikähdin kyllä tapausta, koska pentu on aina tähän asti vain hellästi näykkinyt. Kaiken lisäksi minä olen perheen pienin ja minusta tuntuu, että pentu vaistoaa sen, koska ääneni on hento ja hellä. Kaiken lisäksi minusta tuntuu ettei pentu ota minua välillä edes tosissaan kun torun sitä, aivan kuin se suorastaan nauraisi minulle, kun yritän käskeä ja määrätä..Voi johtua siitä, että pentu on niin tottunut muiden perheenjäsenten möreään ja tiukempaan ääneen kuin minun.
Koirasta en halua luopua, mutta pulassa olen jos en osaa sitä kasvattaa.Vaikka se onkin vasta 4kk vanha niin kyllä se mielestäni ei-sanan jo ymmärtää...ja kyllä pentu minuakin tottelee, mutta ei ilmeisesti niissä tiukimmissa tilanteissa.
Joku kysyi, mitä rotua koiramme on.Se on sekarotuinen, eikä ole käytännössä mitään hajua sen syntyperästä.Iso koira siitä ainakin tulee, ei ole nimittäin enää mikään pikku pallero! Labradorin noutajan pitäisi olla kuulemma tämän isoäiti ja jonkinmoista terrieriäkin verestä kuulemma löytyy.Mutta muuta tietoa ei ole.
Eläin lääkäri veikkari, että ainakin 25kg tästä hepusta tulee.Siinä siis lisää yksi painava syy, miksi en voi alistua koiralle enää.
Oli lohdullista lukea näitä viestejä, kiitoksia. Itelläni on 2 kuukauden ikäinen sekarotuinen (labbis,kultainennoutaja ja ajokoira) pentu ja meilläkin on tuo näykkimis ongelma.
Sohvalla kun istun niin aina välillä on pakko hyppiä syliin ja näykkiä vaatteita, sormia tai varpaita. Ei se koviin kivaa ole ja kielto ei tunnu menevän kaaliin. Toivokin alkoi jo hiipumaan, mutta teidän kirjoituksista sain uutta puhtia.. Alan vaikka itsekin murisemaan sille. Toivon kuitenkin, että saan kasvatetuksi kunnollisen koiran.