Lars ja Luna 1 http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000015294601#22000000015294601
Lars ja Luna 2
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000015617074#22000000015617074
Lars ja Luna 3
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000016790456#22000000016790456
Lars ja Luna 4
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000016887644#22000000016887644
Lars ja Luna 5
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000017978378#22000000017978378
Lars ja Luna 6
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000025423177#22000000025423177
Lars ja Luna 7
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000025825945#22000000025825945
Palautetta (niin hyvää kuin huonoakin) saa lähettää tänne: [email protected]
**************************
Lars hiipi tyhjää, hämärää käytävää pitkin. Ketään ei näkynyt eikä hän edes kuullut ihmisten ääniä. Aivan kuin koko kerros olisi hylätty. 'No, se olis aika loogistakin', peikko mietti itsekseen ja muisteli aiemmin näkemäänsä karttaa. Valvontakeskuksen pitäsi olla seuraavan kulman takana. Lars laskeutui mahalleen lattialle ja kurkisti kulman taakse. Hänen silmiensä eteen avautui tilava huone, jota halkoi tummennettu lasiseinä. Seinän symmetrian rikkoi vain yksi ovi. Peikon ja oven välissä ei ollut lainkaan näkösuojaa. Lars mietti kuumeisesti mutta samalla ovi aukeni ja joukko ihmisiä astui ulos.
"Etsikää sen saatanan peikon ruumis nyt! Ei kukaan kiipeä niin montaa kerrosta! Minä hoidan sen haltianartun kuulustelun loppuun! Toimintaa!" Nainen kirosi. Pukumiehet nyökkäsivät ja kiiruhtivat poispäin. Nainen käännähti koroillaan ja lähti toiseen suuntaan. Lars nousi massastaan huolimatta ketterästi pystyyn ja rohkeasti kulki huoneen poikki. Kerrankin onni oli matkassa, eikä nainen huomannut seuraajaansa. Eikä ihme, sillä tämä marssi määrätietoisesti eteenpäin melkoista vauhtia, kunnes pääsi jykevän näköisen teräsoven luokse. Lars kiihdytti itsensä juoksuun ja loikkasi olkapää edellä naista päin tämän avatessa ovea. Viimeisellä hetkellä jokin varoitti naista ja tämä käännähti. Lars virnisti pirullisesti mutta nainen reagoi nopeasti, kaatuen taaksepäin ja liu'uttaen itsensä kohti lattiaa. Tosin ei aivan tarpeeksi nopeasti - Larsin olkapää osui kipeästi oveen, työntäen sen voimalla auki mutta peikon keskivartalo tömähti suoraan naiseen. Molemmat lensivät huoneeseen, naisen jäädessä peikon koko massan alle. Lars pomppasi pystyyn, tarttui pukunaista hiuksista ja nosti tämän raa'asti pystyyn. Peikko ehti viedä nyrkkinsä taakse, valmiina antamaan tappavan iskun ennenkuin rekisteröi ympäristönsä:
"Lars! Sinä tulit!" Luna parkaisi. Lars pudotti naisen maahan kuin märän rätin ja yhdellä harppauksella pääsi haltian luokse.
"Luna! Oletko kunnossa?" Lars ei edes odottanut vastausta vaan tarttui käsirautoihin ja koetti repiä niitä. Raudat eivät joustaneet milliäkään.
"Odota ihan sekka, tällä mimmillä on varmaan avain, sä oot ihan kohta vapaa!" Lars totesi ja alkoi tutkia tajuttoman naisen taskuja. 'Mmhmm, on sillä kurvitkin ihan kohdallaan- bingo!' Lars mietti ennenkuin löysi avaimen. Ripeästi peikko avasi Lunan käsiraudat, jotka kilahtaen putosivat lattialle. Hellästi Lars nosti haltianaisen seisomaan.
Luna tarttui voimakkaalla otteella Larsin niskasta kiinni, kietoi ketterästi molemmat pitkät jalkansa peikon vyötärön ympäri ja iski huulensa väkivaltaisesti peikon suuta vasten.
"Mitähmhm!" Lars mumisi, mutta tarttui Lunaa pakaroista, kannatellen siroa haltiaa. Hän avasi suunsa jolloin naisen kieli välittömästi hyökkäsi peikon kitalakea tunnustelemaan. Luna tuntui mielettömän kuumalta Larsin syleilyssä. Vain vaivoin Lars sai irroitettua suunsa haltian käsittelystä.
"Luna! Meidän pitää paeta! Mitä sä oikeet teet?" Hän kysyi hämmästyneenä. Lunan silmät paloivat kiihkeällä liekillä ja vain vaivoin tämä sai vastattua:
"Huumasivat - pakko - saada - ei pysty - anna!" Luna hyökkäsi uudestaan Larsin suun kimppuun. Peikko käännähti ja kantoi haltianaisen huoneessa olevan pöydän luokse, matkalla varmuuden vuoksi potkaisten maassa makaavaa pukunaista. Toisella kädellään hän pyyhkäisi kidutussalkun lattialle ennenkuin laski huohottavan Lunan pöydälle. Nainen iski välittömästi Larsin housujen kimppuun, avaten vyön ja vetoketjun. Lunan suusta kuului vain matalaa vaikerrusta tämän yrittäessä tempoa Larsin kalua esiin. Lopulta jo osittan jäykistynyt kyrpä ponnahti vapauteen ja ripeästi Luna työnsi sitä alaspäin, kohti kiehuvaa pilluaan. Lars sai viimein otteen Lunan vyötäröstä, asetteli itsensä kohdalleen ja työntyi yhdellä pitkällä liikkeellä haltian sisuksiin. Luna viskasi päänsä taaksepäin, lyöden takaraivonsa pöydän pintaan mutta kiimainen nainen ei edes tuntenut kipua. Lars ei ollut vielä kertaakaan kohdannut Lunaa näin märkänä. Helposti peikon suonikas penis upposi haltian sisuksiin, kerta toisensa jälkeen. Lunan vaikerrus nousi työntö työnnöltä, oktaavi oktaavilta, kunnes nainen huusi jo suoraa huutoa. Lars puristi hampaansa yhteen ja vaihtoi liikkeensä nopeammaksi sarjatuleksi, pumpaten naisen lantiota vasten kiivain liikkein. Hän sentään tajusi ettei heillä ollut paljoa aikaa. Kuin käskystä Luna laukesi. Naisen silmät pyörähtivät ympäri ja tämä valahti täysin rennoksi pöydälle.
"Luna? Kulta?" Lars kysyi varovasti ravistaen naista, mutta haltia oli täysin tiedoton. Kiroten Lars vetäytyi kuumasta kolosta ja työnsi limaisen kalunsa housuihinsa. 'Tämä pelastusretki ei kyllä mene yhtään mun suunnitelman mukaan!'.
Nainen palasi hätkähtäen tajuihinsa. Hänen päätään särki kuin kovan juhlaviikonlopun jälkeen ja suussa maistui vereltä. Hetken ajan hän ei nähnyt ympärilleen kunnes äkisti muisti palasi. Hyökkäys konttoriin, takaisku toisensa jälkeen, peikon yllättävä syöksy... Terävästi ähkäisten nainen avasi silmänsä ja nosti päätään.
"Tervetuloa takaisin elävien pariin" Lars sanoi miellyttävällä äänellä. Nainen tajusi istuvansa samassa tuolissa jossa Luna oli vielä hetki sitten istunut. Ja hänen kätensä olivat sidottuina samoilla käsiraudoilla. Ja peikon muhkeassa kourassa, kuin pahainen lelu, oli erittäin tutun näköinen ruiske.
"Hei, ollaanpas nyt järkeviä, me voimme varmasti päästä jonkinlaiseen sopimukseen", nainen yritti epätoivoisena.
"Totanoin, mä vähän luulen et sopimukset on kyl sovittu, sulle taitaa jäädä vaan loppusiivous täällä", Lars virnisti ja työnsi piikin naisen reiteen. Peikko nauroi ääneen nähdessään naisen kauhistuneen ilmeen.
"Mitähän Mitsun muu väki miettii kun ne löytää sut täältä, pikkumitsu-pillu ihan märkänä? Ja selittämässä ihan omias?" Lars kysyi ja työnsi injektorin pohjaan. Samantien hän läimäytti voimakkaasti naista avokämmenellä kasvoihin. Naisen pää retkahti sivuun ja tämä palasi tiedottomuuteen.
"Luna, beibi, hei herääs", Lars jatkoi varovaisesti haltian herättelyä. Tämä avasikin silmänsä ja katsoi hymyillen peikkoon.
"Heeeiii", nainen sanoi vienosti.
"Pystytsä kävelee?" Lars kysyi huolestuneena.
"Öh, joo enköhän. Minulla on jo paljon parempi olo", Luna nyökkäsi ja nousi pystyyn. Haltia potkaisi korkkarit jalastaan.
"Helpompi juosta ilman noita, vaikka ne olivat kyllä ihanat", hän huokaisi. Lars oli jo kääntynyt ovea kohti.
"Jos me tästä selvitään vielä elossa karkuun, niin mä ostan sulle vaikka koko saatanan kenkäkaupan!"
Lars ja Luna 2
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000015617074#22000000015617074
Lars ja Luna 3
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000016790456#22000000016790456
Lars ja Luna 4
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000016887644#22000000016887644
Lars ja Luna 5
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000017978378#22000000017978378
Lars ja Luna 6
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000025423177#22000000025423177
Lars ja Luna 7
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000025825945#22000000025825945
Palautetta (niin hyvää kuin huonoakin) saa lähettää tänne: [email protected]
**************************
Lars hiipi tyhjää, hämärää käytävää pitkin. Ketään ei näkynyt eikä hän edes kuullut ihmisten ääniä. Aivan kuin koko kerros olisi hylätty. 'No, se olis aika loogistakin', peikko mietti itsekseen ja muisteli aiemmin näkemäänsä karttaa. Valvontakeskuksen pitäsi olla seuraavan kulman takana. Lars laskeutui mahalleen lattialle ja kurkisti kulman taakse. Hänen silmiensä eteen avautui tilava huone, jota halkoi tummennettu lasiseinä. Seinän symmetrian rikkoi vain yksi ovi. Peikon ja oven välissä ei ollut lainkaan näkösuojaa. Lars mietti kuumeisesti mutta samalla ovi aukeni ja joukko ihmisiä astui ulos.
"Etsikää sen saatanan peikon ruumis nyt! Ei kukaan kiipeä niin montaa kerrosta! Minä hoidan sen haltianartun kuulustelun loppuun! Toimintaa!" Nainen kirosi. Pukumiehet nyökkäsivät ja kiiruhtivat poispäin. Nainen käännähti koroillaan ja lähti toiseen suuntaan. Lars nousi massastaan huolimatta ketterästi pystyyn ja rohkeasti kulki huoneen poikki. Kerrankin onni oli matkassa, eikä nainen huomannut seuraajaansa. Eikä ihme, sillä tämä marssi määrätietoisesti eteenpäin melkoista vauhtia, kunnes pääsi jykevän näköisen teräsoven luokse. Lars kiihdytti itsensä juoksuun ja loikkasi olkapää edellä naista päin tämän avatessa ovea. Viimeisellä hetkellä jokin varoitti naista ja tämä käännähti. Lars virnisti pirullisesti mutta nainen reagoi nopeasti, kaatuen taaksepäin ja liu'uttaen itsensä kohti lattiaa. Tosin ei aivan tarpeeksi nopeasti - Larsin olkapää osui kipeästi oveen, työntäen sen voimalla auki mutta peikon keskivartalo tömähti suoraan naiseen. Molemmat lensivät huoneeseen, naisen jäädessä peikon koko massan alle. Lars pomppasi pystyyn, tarttui pukunaista hiuksista ja nosti tämän raa'asti pystyyn. Peikko ehti viedä nyrkkinsä taakse, valmiina antamaan tappavan iskun ennenkuin rekisteröi ympäristönsä:
"Lars! Sinä tulit!" Luna parkaisi. Lars pudotti naisen maahan kuin märän rätin ja yhdellä harppauksella pääsi haltian luokse.
"Luna! Oletko kunnossa?" Lars ei edes odottanut vastausta vaan tarttui käsirautoihin ja koetti repiä niitä. Raudat eivät joustaneet milliäkään.
"Odota ihan sekka, tällä mimmillä on varmaan avain, sä oot ihan kohta vapaa!" Lars totesi ja alkoi tutkia tajuttoman naisen taskuja. 'Mmhmm, on sillä kurvitkin ihan kohdallaan- bingo!' Lars mietti ennenkuin löysi avaimen. Ripeästi peikko avasi Lunan käsiraudat, jotka kilahtaen putosivat lattialle. Hellästi Lars nosti haltianaisen seisomaan.
Luna tarttui voimakkaalla otteella Larsin niskasta kiinni, kietoi ketterästi molemmat pitkät jalkansa peikon vyötärön ympäri ja iski huulensa väkivaltaisesti peikon suuta vasten.
"Mitähmhm!" Lars mumisi, mutta tarttui Lunaa pakaroista, kannatellen siroa haltiaa. Hän avasi suunsa jolloin naisen kieli välittömästi hyökkäsi peikon kitalakea tunnustelemaan. Luna tuntui mielettömän kuumalta Larsin syleilyssä. Vain vaivoin Lars sai irroitettua suunsa haltian käsittelystä.
"Luna! Meidän pitää paeta! Mitä sä oikeet teet?" Hän kysyi hämmästyneenä. Lunan silmät paloivat kiihkeällä liekillä ja vain vaivoin tämä sai vastattua:
"Huumasivat - pakko - saada - ei pysty - anna!" Luna hyökkäsi uudestaan Larsin suun kimppuun. Peikko käännähti ja kantoi haltianaisen huoneessa olevan pöydän luokse, matkalla varmuuden vuoksi potkaisten maassa makaavaa pukunaista. Toisella kädellään hän pyyhkäisi kidutussalkun lattialle ennenkuin laski huohottavan Lunan pöydälle. Nainen iski välittömästi Larsin housujen kimppuun, avaten vyön ja vetoketjun. Lunan suusta kuului vain matalaa vaikerrusta tämän yrittäessä tempoa Larsin kalua esiin. Lopulta jo osittan jäykistynyt kyrpä ponnahti vapauteen ja ripeästi Luna työnsi sitä alaspäin, kohti kiehuvaa pilluaan. Lars sai viimein otteen Lunan vyötäröstä, asetteli itsensä kohdalleen ja työntyi yhdellä pitkällä liikkeellä haltian sisuksiin. Luna viskasi päänsä taaksepäin, lyöden takaraivonsa pöydän pintaan mutta kiimainen nainen ei edes tuntenut kipua. Lars ei ollut vielä kertaakaan kohdannut Lunaa näin märkänä. Helposti peikon suonikas penis upposi haltian sisuksiin, kerta toisensa jälkeen. Lunan vaikerrus nousi työntö työnnöltä, oktaavi oktaavilta, kunnes nainen huusi jo suoraa huutoa. Lars puristi hampaansa yhteen ja vaihtoi liikkeensä nopeammaksi sarjatuleksi, pumpaten naisen lantiota vasten kiivain liikkein. Hän sentään tajusi ettei heillä ollut paljoa aikaa. Kuin käskystä Luna laukesi. Naisen silmät pyörähtivät ympäri ja tämä valahti täysin rennoksi pöydälle.
"Luna? Kulta?" Lars kysyi varovasti ravistaen naista, mutta haltia oli täysin tiedoton. Kiroten Lars vetäytyi kuumasta kolosta ja työnsi limaisen kalunsa housuihinsa. 'Tämä pelastusretki ei kyllä mene yhtään mun suunnitelman mukaan!'.
Nainen palasi hätkähtäen tajuihinsa. Hänen päätään särki kuin kovan juhlaviikonlopun jälkeen ja suussa maistui vereltä. Hetken ajan hän ei nähnyt ympärilleen kunnes äkisti muisti palasi. Hyökkäys konttoriin, takaisku toisensa jälkeen, peikon yllättävä syöksy... Terävästi ähkäisten nainen avasi silmänsä ja nosti päätään.
"Tervetuloa takaisin elävien pariin" Lars sanoi miellyttävällä äänellä. Nainen tajusi istuvansa samassa tuolissa jossa Luna oli vielä hetki sitten istunut. Ja hänen kätensä olivat sidottuina samoilla käsiraudoilla. Ja peikon muhkeassa kourassa, kuin pahainen lelu, oli erittäin tutun näköinen ruiske.
"Hei, ollaanpas nyt järkeviä, me voimme varmasti päästä jonkinlaiseen sopimukseen", nainen yritti epätoivoisena.
"Totanoin, mä vähän luulen et sopimukset on kyl sovittu, sulle taitaa jäädä vaan loppusiivous täällä", Lars virnisti ja työnsi piikin naisen reiteen. Peikko nauroi ääneen nähdessään naisen kauhistuneen ilmeen.
"Mitähän Mitsun muu väki miettii kun ne löytää sut täältä, pikkumitsu-pillu ihan märkänä? Ja selittämässä ihan omias?" Lars kysyi ja työnsi injektorin pohjaan. Samantien hän läimäytti voimakkaasti naista avokämmenellä kasvoihin. Naisen pää retkahti sivuun ja tämä palasi tiedottomuuteen.
"Luna, beibi, hei herääs", Lars jatkoi varovaisesti haltian herättelyä. Tämä avasikin silmänsä ja katsoi hymyillen peikkoon.
"Heeeiii", nainen sanoi vienosti.
"Pystytsä kävelee?" Lars kysyi huolestuneena.
"Öh, joo enköhän. Minulla on jo paljon parempi olo", Luna nyökkäsi ja nousi pystyyn. Haltia potkaisi korkkarit jalastaan.
"Helpompi juosta ilman noita, vaikka ne olivat kyllä ihanat", hän huokaisi. Lars oli jo kääntynyt ovea kohti.
"Jos me tästä selvitään vielä elossa karkuun, niin mä ostan sulle vaikka koko saatanan kenkäkaupan!"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos, taattua tavaraa! Minä olisin valmis lukemaan Lars ja Luna seikkailuja vaikka kirjan verran;) Hyvin vielä muisti edelliset jaksot, piti vaan tarkistaa onhan kaikki varmasti luettu tähän asti..
[email protected] ei tosiaankaan ole kirjoittanut näitä tekstejä.
Koko Lars&Luna-tarinan sekä muut tarinani löytyvät blogistani:
http://alastontarina.blogspot.com