Varoitus

Joo, totta. Vain hölmö suostuu sovitteluun.

Mutta tärkeintä kuitenkin sovitelussa on se että "uhrin" on mahdollisuus keskustella tapahtuneesta tekijän kanssa. voittaa mahdolliset pelkotilat ja prosessoida tapahtuneen yli nopeammin jne. ja siellä pystyy sopimaan korvauksista. ja aikahan hyvin sovittelussa vuoden 2006 aikana niitä korvauksia oli saatu. koko suomessa 1,5 milj. euroa yhteensä, et en näkis et olis vain tekijän etu sovitella

rikoksentekijää ei suosita sovittelussa. Sovittelu on puolueetonta ja kohtuullista SEKÄ vapaaehtoista kaikille osapuolille.

Vakavia väkivaltarikoksia sovitellaan aika harvoin. Tyypillisimpiä soviteltavia rikoksia ovat tavalliset pahoinpitelyt, vahingonteot, varkaudet ja kunnianloukkaukset.

Toki on tärkeää tietää omat oikeutensa ettei tule kokemusta siitä että "sovitteluun viedään puoliväkisin". Eri asia on jos toinen osapuoli uhkailee asiassa: silloin kannattaa sanoa siitä poliisille tai sovittelijalle.

asiaan hieman tarkemmin, sillä sovittelu on ensinnäkin vapaaehtoista kaikille osallistuville ja sen saa keskeyttää halutessaan missä vaiheessa tahansa.
Sovittelussa on tarkoituksena, että osapuolet voivat turvallisesti kohdata toisensa ja sovittelijoiden tehtävä on pitää huoli siitä, ettei kenenkään, niin asianomistajan kuin epäillynkään oikeusturvaa ja minuutta loukata. Osapuolet voivat siis keskustella tapahtuneesta ja sopia asiaa siten kuin se itsestä parhaalta tuntuu, kenties päästä myös sopimukseen, joka tyydyttää molempia osapuolia.
Oikeudessa ei keskustella vaan siellä asia käydään tapahtunut läpi, esitetään vaatimukset, johon epäilty vastaa jollakin tavalla. Oikeus langettaa tuomion.
Sovittelun tarkoituksena ei ole tuomita tai antaa rangaistusta.
Huomauttaisin myös, että on olemassa virallisen syytteen alaisia rikoksia ja asianomistajarikoksia, joista viimeksi mainituissa on asianomistajan päätäntävallassa meneekö asia oikeuteen vai ei. Jos sopimusta ei synny ja rangaistusvaatimuksesta luovuta, todennäköisesti syyttäjä vie asian oikeuden käsiteltäväksi. virallisen syytteen alaisissa rikoksissa syyttäjä tekee lopullisen päätöksen asian menosta oikeuteen.

Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista. Rangaistus ei auta asianomistajaa saamaan hyvitystä kokemastaan. Joskus tulossa saattaa olla ulosottokierre ja varattomalta ei voi ulosmitata mitään. Sovittelun kautta taloudellinen hyvitys voi olla mahdollista, jos epäilty itse päättää korvata kenties ulosottorajan alle jäävistä tuloistaan sovitun korvauksen jossakin yhteisesti sovitussa ajassa.
Eikä mielestäni pidä unohtaan vilpittömän anteeksipyynnön merkitystä.
Suurin osa sovitteluun tulevista asioista tietoni mukaan on eriasteisia "nakkikioskitappeluja" sekä ikkunan rikkomisia, joissa ensiksi mainituissa usein on vielä niin, että kumpikin osapuoli on pahoinpidellyt toistaan.
Pitää myös muistaa se, että rikoslaki ei ulotu alle 15-vuotiaisiin rikoksentekijöihin. Korvausvastuu heillä sen sijaan on ja sovittelu tarjoaa hyvän tavan käsitellä myös näitä rikoksia.
Sovittelu on epäillyn puolelta parhaimmillaan vapaaehtoista vastuunottoa teosta ja se hyvitetään suoraan uhrille, eikä siten, että oikeus määrää ottamaan vastuun, jonka joku toinen on määritellyt ja mahdollisesti tuomion muodossa maksamaan sakkoja, jotka menevät valtiolle tai muun tuomion muodossa, joka useimmiten on vankeusrangaistus ehdollisena. käytännössä vm. tarkoittaa sitä, että tuomittu määrätään koeajalle ja hänelle jää rikorekisteriin merkintä. Ei siis mitään muuta.
"Kölin ali hivuttamiset" voisi nykypäivänä jo unohtaa, sillä on todettu, ettei rangaistuksen pelolla ole vaikutusta siinä vaiheessa kun viereisen pöydän kaveri alkaa vilkuilla tyttöystävää sillä silmällä ja veressä on kossupullollinen. Harkinta pettää.
Nämä ovat tavallisia ihmisiä, eivätkä mitään ammattirikollisia tai psykopaattejakaan, joten paremmin menee perille, kun voi ihan itse ottaa vastuun tekemisistään.

Juuri näin siellä ei tapahdu. Rikoksen tekijää kuin ketään muutakaan ei suosita siellä. Vaan koko asia viedään läpi osapuolten haluamalla tavalla.

Hei!

Mihinkähän lausuntosi perustuu? Enpä ole ainuttakaan sovittelua vielä nähnyt missä jompaa kumpaa osapuolta suosittaisiin. Eikä ole yksikään asianomistaja vielä tullut moista sanomaan et olis. Toki joskus siltä saattaa tuntua, ja sovitteljakin on ihminen joka voi tehdä virheitä. Siksipä sovittelussa onkin mukana kaksi sovittelijaa, ettei näin pääsisi tapahtumaan. Yhtäkään rikosta ei puoliväkisin sovitteluun tuoda, kyllä molempien täytyy se hyväksyä aina. Mitään pakkoa ei ole, joten turha höpistä joutavia ellei ole mitään millä sanansa todistaa.
Vakavia väkivaltarikoksia ei meillä Suomessa tule sovitteluun!

Kuitenkin on muistettava ettei meillä Suomessakaan yksikään tuomari pysty pitämään palliaan, ellei ensi sijaisesti lähde hakemaan sovintoratkaisua."(Ture Brunila, laamanni, Uudenmaan lääninhallitus, -04)

Miten väkivaltarikoksia voidaan sovitella?

Victim-Offender Mediation. Keskeisin restoratiivinen menettely Euroopassa. Keskittyy rikoksen uhriin ja tekijään. Suomalainen vastine on rikosten sovittelu.

- Jutteliln -04 Euroopan sovittelufoorumin puheenjohtaja prof. Ivo Aertsen kanssa vakavien rikosten sovittelusta. (Leuvenin yliopisto,Belgia.
"Useimmiten restoratiivista oikeutta sovelletaan lieviin tai nuorten rikoksiin, vaikka tutkimusten mukaan se sopii kaiken ikäisille ja myös vakaviin rikoksiin. Restoratiivinen eli korjaava oikeus on sovittelun tausta-ajatuksia. Esim. Belgiassa on soviteltu murhia vankilassa, uhrin omaisten ja tekijän välillä. Aertsen johtaa vankilasovitteluja maassaan. Käytäntö on lähtenyt asianomistajilta itseltään. Taustalla on noin 10 vuotta sitten mediassa meilläkin esillä olleet pedofiili tapukset. Noiden pikkutyttöjen kuolemat koskettivat perheitä syvästi, ja kokonaiset perheet jäivät vuosiksi tapahtumien vangiksi. He kävivät läpi erilaisia terapiamuotoja, psykologit ja psykiatrin pyrkivät selittämään myös tapahtunutta. Se ei kuitenkaan poistanut vanhempien epävarmuutta tapahtuneen syistä. Ihmiselä on tarve ymmärtää, ja tällaisten tapausten jälkeen tarve on sitä kokemattomalle jotain mitä on turha edes kuvitella ymmärtävänsä. He halusivat keskustelu yhteyttä tekijöiden kanssa. Kuulostaa hurjalta, totta. Toisaalta kuitenkin täysin ymmärrettävää. Hehän tosiasiassa ovat ainoita jotka tietävät. Eihän se, että keskustelee asioista poista sitä tosiasiaa että teot on tehty, ja tekijät istuvat elinikänsä tuomioitaan.
Jos mahdollisuus dialogiin annetaan ja se auttaa pääsemään rauhaan asian kanssa, niin mikä siihen kukaan on mitään sanomaan. Kukaan ei voi sanoa yksilöiden kohdalla mitä voi sovitella, ja mitä ei. Vai oletko eri mieltä:=))

Itse jätän varoituksesi omaan arvoonsa, ja kuuntelen mieluummin niitä jotka ovat näitä vakaviakin rikoksia läpi käyneet molempien osapuolien kanssa.

Nove

laki ei ole suomessa sama kaikilla, koska olette lukeneet että tavallinen pulliainen on päässyt pälkähästä sillä että otetaan reservin korpin natsat pois. Mitä suurempi kavallus, sitä pienempi tuomio.