Saimme sellaisen sijaisperheen, joka kieltäytyi totaalisesti kaikesta yhteistyöstä biovanhempien kanssa. Vasta kun vuosi oli mennyt selvisi, jotta sijaisäiti oli alkanut lähetellä uhkakirjeitä sosiaaliin, jotta heidän pitää kirjoittaa päätös, jotta lapsi ei tapaa vanhempiaan. Sijaisäiti meni niin pitkälle, jotta irtisanoutui tehtävästään. Mutta sosiaali antoi pompottaa itseään ja sijaisäiti jatkoikin tehtäväänsä, ja taas uhkakirje, sijaisäiti ei halunnut, jotta poika menee tapaamiselle kotiinsa. Ja sanoi taas irti sopimuksensa, Me biovanhemmat olisimme alunperin halunneet hyvää yhteistyötä ja kaikkea, joka antaa lapselle "henkisenluvan" olla tässä sijaisperheessä. Mutta sosiaali ei saanut sijaisäitiä suostumaan pojan vierailuihin kotiinsa. Ja nyt poika otetaan "huostaan"sijaisperheestä, koska ei tiedä, millä tolalla sijaisäiti on, tämä on niin uskomaton juttu sosiaalin ja sijaisperheen vuoden kestäneestä riidasta, uhkakirjeistä, pompottelusta, ja tästä TODELLAKIN on lapsen ETU unohtunut täysin. Vakavin huoli tässä asiassa on jotta, kun sijaisäiti on pyrkinyt täysin "itselliseen" omistuksen tunteeseen poikani kohdalla, papereihin ei korjata kaikkia sijaisäidin harrastamia "konnankoukkujen" korjaavaa tekstiä, mitä syytöksiä hän on kohdistanut biovanhempiin, juossut jokapaikassa puhumassa lapsen "reagoinnista", lapsen "juurtumisen häiriöstä", ja saanut aluksi aikaan tapaamisen estoa. Mutta NYT KUN PALJASTUI SIJAISÄIDIN TODELLISET PYSKIMYKSET, ei papereihin korjata, SILLÄ HÄN EI OLE KEINOJA KAIHTANUT päästäkseen päämäärään. Miten ihmeessä sosiaali voi olla näin sokea ja päästää asiat näin pitkälle, jos laki velvoittaa sijaisäitiä hyvään yhteistyöhön, ja kun ei olisi pitänyt olla mitään esteitä, me halusimme sydämestämme niin hyvää sijaisäidille ja lapsellemme.
Sijaisperhe yhteistyökyvytön
piilipuu
241499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
lukea tekstiäsi. Uskomatonta toimintaa. Itselläni on hyvät välit lasten bioihin ja haluankin tukea heidän tapaamisiaan. Niinkuin monesti todettu on sijareita ja bioja moneen lähtöön valitettavasti, mutta kyllä sijareiden pitäisi osata asiansa ja tulla toimeen biojen kanssa. Inhottavaa kun te olisitte valmiit toimimaan hyvässä yhteistyössä ja tilanne on tämä. Toivon todella että lapsenne sijoitetaan sellaiseen uuteen paikkaan joka on "hyväksi todettu" yhteistyön kannalta ja heillä on kokemusta ennestään sijaislapsista ja bioista. Lapsenkin kannalta huono asia, että jopa sijaisperheestä joudutaan ottamaan lapsi pois. Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Osaako itse kertoa kokemuksiaan sossulle ja ajatuksiaan. Toivon teille uusia ja heselmällisiä yhteistyötä tulevaisuudessa sijareiden kanssa. Emme ole läheskään kaikki hänen laisiaan, vaan onneski se on vähemmistö sijareista.
Kiitos, Sinä reipas sijaisäiti!
Pojallani oli aluksi kiva sijaisperhe. Turvallinen ja luotettava sijaisperhe, mutta he olivat jonkun verran iäkkäitä ja jotain sairautta, tai en taida tietää totuutta, epäilen, jotta tämän nykyisen sijaisperheen äiti kävi moittimassa, että miksi nuo saavat toisen sijaislapsen, he eivät yhtään. Vaikka tämä sijaisäiti on 75pros.iltatyössä, eli silloin, kun poikani on siellä.Sen lisäksi yö ja viikonloppu työssä.
Tämä kuule on niin ihme juttu, ja uskomaton tarina sossun heikosta työstä, jotta meidän kohdalla ei mikään ole sujunut. Poika on 9v ja nyt joutunut toisen kerran tästä sijaisperheestä psyk.sairaalaan. ´Nyt tuntuu siltä, jotta laitettu sairaalaan, kun t´ei muuta paikkaa ole. Tästä todisteena, kun lääkäri sanonut pojan mummolle, jotta poika on ihan terve. Papereissa lukee jotta poika ei voi hyvin. Sen perusteella hänet "pukattiin" sairaalaan, kun ei ole keksitty vielä uutta paikkaa. Minun sydämeni itkee ja mieli on järkyttynyt pojan puolesta, kun toiset lapset odottivat kesälomaa, niin varmaan poikanikin, mutta mitä hänet pukataan sairaalaan. Olemme kotona saaneet todistettavasti asiat kuntoon, mutta vaikka laissa ei sellaista ole, on tämä aika sossun mielestä liian lyhyt. Poika on ollut nyt 1v3kk sijoitettuna. Minä kunnioitan ihan todella sijaisperheitä, ja heidän työtään, silloin kun he ovat viisaasti asialla, ja työskentelevät myös vanhempien kanssa, pojan hyväksi ja näyttäisivät jotta aikuiset ihmiset ovat ystäviä ja turvaisasti viemme lapsen silmissäkin asioita eteenpäin yhdessä.
Niistä oudoista asioista tässä on ollut se, jotta sossu ei koskaan alkanut noudattaa huoltosuunnitelmaa, eikä hoitosuunnitelmaa. Ei koskaan ollut merkittyjä 3vkko:n tapaamisväliä, vaan 2½kk, 1½kk,1½kk, sitten 4kk tapaamisen esto, sijaisäidin aiheuttamaa, nyt viimeinen tapaaminen suoritettiin "pakkotoimena",eli sijaisäidin tahdosta riippumatta.
Psyk.os.lääkäri Persialais-syntyinen,ihme tekstiä kirjoitti lausuntoonsa: esim. kun kerroin hänelle, jotta en tarkkaan muista koska poika oppi kävelemään ja kuivaksi, mutta sanoin yhteenvetona, jotta TAVALLISTA aikaisemmin. Hän kirjoitti :äiti ei muista. Mieheni ei osallistunut kaikkien vääryyksien jälkeen heidän tekemään kotikäyntikeskusteluun. Persialainen kirjoitti:Mies oli selin,eikä tullut tervehtimään. (Oli toisessa huoneessa ATK:lla)Minusta tuntui, jotta tämä Persialainen ajatteli, jotta jos mies ei tue naista, ei hänkään. Vaikka kysymys oli muusta. Ei kyllä varmaan suomalainen lääkäri olisi niin kirjoittanut. Sitten tämä kirjoitti, jotta pojalla vain muutama lelu, todellisuudessa selitin hänelle, jotta lelut on viety ullakolle, koska ne peittäisivät joka paikan. Sitten, kun tämä Persialainen ei muuta keksinyt, jotta olisi poikani saanut, jonkun pahan kommentin:Tämä naurettava lääkäri kirjoitti :Poika kaivaa itsetuhoisesti nenäänsä. Poikani ei ole sitäkään mielestäni mitenkään luonnottomasti tehnyt. Tämä sair.lausunto oli ihan naurettava ja siinä oli tämän persialaisen nimen lisäksi ylilääkärin nimi. Soitin sille ja kysyin mikä on huostaanoton syy nyt kun olemme aiheen poistaneet. Hän sanoi minulle:Sinähän olet näkövammainen. Eikö siis järkyttävää huulen heittoa. Olen kirjoittanut jokapaikkaan meidän tarinamme ja jatkan kirjoittamista. Olen kirj.eduskunnanoikeusasiamiehelle 3:sta henkilöstä,lääninhallituksen sosiaalitarkastajalle, pesueelle, lapsiasiainvaltuutetulle, ja presidentillekin. Ja jatkan kertomista. Kun sossu johtaja unohtaa järjestää tapaamisen, sos.virkailija yrittää siirtää tapaamista lomiensa takia, ylittää 3kertaisesti 30pv:n viranhaltija päätäntävaltansa. Kuinka sos.joht. ei välitä vaikka sijaisäiti kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä. Sos.joht. kirjoittaa sos.lautakunnan papereihin jo kaksi kertaa psykologin suosittaneen tapaamisrajoitusta, vaikka minulla todistus kyseiseltä psykologilta, jotta hän ei ole kirjoittanut niin. Pojan omaa tahtoa ei ole koskaan kuunneltu. Vaikka tapaamiset kotona ovat menneet loistavasti, ja poika haluaa tulla jo yöksi ja pitemmäksi aikaa kotiin. Persialainenkin kirjoitti, jotta pojalla ei omia mielipiteitä. Vaikka ihan selvästi poika sanoi,8henkisen työryhmän läsnä, jotta haluaa tulla "kotikouluunsa", koska ei ole siellä ollut koskaan kiusattu, kuin nyt, lapset huutavat hänelle, jotta sulla ei äitiä ei isää. Sijaisäiti leikkasi pojan tukankin epäsymmetrisesti, toiselta puolelta takaa paistoi päänahka, ei ihme, jotta on ollut kiusattu. Poika muuten aikatavalla vilkas ja aktiivinen, mutta hyväntahtoinen, ihana ja mikä tärkeintä me rakastetaan häntä oikein paljon. Tästä sijaisäidin toiminnasta vielä sen verran, jotta viime kerralla, kun tätä "pakkotapaamista" suoritettiin(kun sijaisäiti ei halua)tuli joku "sairas" soitto sijaisäidiltä sossuun, niin poikaa ei tohtinut sos.virkailija palauttaa sijaiskotiin,vaan vanha ent.poliisi teki sen.Jotta sai katsoa tilanteen,millaisessa mielentilassa sijaisäiti on. Tämä sijaisäiti muuten hoitaa niinä ilta ja yötyönään kehitysvammaisia lapsia. Nyt sitten tämä säälimätön ihmisen omakin tytär on sairastunut taas psyykkisesti, on lopettanut 3erilaisen psyykelääke syönnin ja siellä on 2-vuotias tytär ja tämä sijaisäidin tytär ei kuulemma hoida omaa lastaan, mieskin hakee avioeroa,muuttanut muualle. Sijaisäiti soitti tyttärelleen, jotta minä en teitä ainakaan auta, enkä lastanne hoida. Eli tämä sijaisäiti ei tee mitään rakkaudesta , ei edes omiin lapsiinsa. Jotka ihmettelevät tämän motiivia sijaisäitinä olemiseen, kun ei kuulemma ole edes heitä hoitanut pienenä, eikä aikaansa antanut,kun oli yritystoimintaa, kauppa ja muuta. Joten kaikille sijaisäideille ja muillekin oikein hyvää kesää, ja lämpöistä Jumalan rakkautta ja voimaa jaksamiseen vaativassa ja uhrautuvassa työssä. Olkaa sydämen asialla, ja tehdää hyvää yhteistyötä , niin kaikki on tyytyväisiä. T:Piilipuu.
javielä järkymmältä tuon yekstin jälkeen. Toivon teille paljon hyvää ja isot halaukset. voimia
Yksi motiivi tietenkin psykiatreilla juoksuttamiseen voi olla se, että sijaisäiti tarvitsee enemmän tuloja, jos mieskin on häneltä häippässyt, ja jos sijaislapselle saa diagnoosin vaikeahoitoosuudesta, niin palkkio on suurempi. Olisiko tuo mahdollinen motiivi lapsen oikeuksien lähes totaaliseen polkemiseen sijaisäidin taholta. Entä kuka valitsti lääkärin, sijaisäitikö? Onko ne ennestään tuttuja keskenään ja tottuneet "yhteistyöhön". Sinulla kyllä lapsen oikeana äitinä on huostaanotosta huolimatta oikeus viedä lapsesi toiselle lääkärille, jos siltä tuntuu.
ei pidä nyt ollenkaan alistua sossun saamattomuuteen ja sij.äidin selvästi tasapainottomaan käytökseen. Vaadi lapsellesi uudet tutkimukset toisella lääkärillä, äläkä anna palauttaa häntä enää siihen sij.kotiin. Lapsesi ei ole pelinappula. Yritä suostutella sossulta lupa pidempään kotilomaan. Pyydä vaikka päivittäin tai viikottain heitä käymään teillä tarkistamassa, jos eivät luota, mutta lapsesi on nyt pelastettava ja kertomuksesi perusteella paras paikka olisi hänelle oma koti. Olkoon sitten normien mukaan liian aikaista, mutta pyydä, että kokeilisivat edes määräaikaisesti ja jos kaikki menisi hyvin, niin sitten jatkettais, mutta siihen sij.perheeseen ei enää takasin. Vetoa siihen, että tässä on nyt poikkeustilanne ja sun mielestä olette täysin kykeneviä huolehtimaan lapsesta ja pyydä saada mahdollisuus näyttää. En usko, että mitään pahempaa voi lapselle teidän kotona sattua kuin mitä nyt on joutunut kokemaan sij.perheen taholta, joten riskikin on hyvin pieni.
Juttele nätisti ja vetoavasti, jospa sossu heltyisi tekemään poikkeuksen ja päästäisi lapsesi kotiin edes kokeeksi, kun nyt on vielä lomakin.
vastasin koko jutun nyt ikäänkuin Hellulle, tarkoitukseni oli tietenkin vastata sekä Hellulle, että loppuosa onkin jo Piilipuulle. Sorry, että sekoilen.
Kiitos, Teille, Amalia, Helinä-keiju3, tuntuu, tuesta, sitä tarvitaan tässä tilanteessa mielikin on haavainen ja arka, joka ainut hyvä sana on linimenttiä sielulle. Se hyvä uutinen minulla on kun eräästä perhekeskuksesta tekee juuri vanhemmuudenarviointia työpari meillä ja tuntuu olevan aivan ihania ihmisiä, joilla järki pelaa normaalisti, sitä kun ei ole vielä tullut keneltäkään muilta "työntekijältä" vastaan tässä meidän jutussa. Hekin kauhulla kuuntelevat meitä ja sitten vielä saavat teksteistä itsekinlukea jotta totta joka ikinen sana. Hekin suhtautuvat kriittisesti pojan tämänhetkiseen tilanteeseen olla sairaalassa sossun piittaamattomuuden ja asioiden saaton tähän jamaan, poika kärsijänä aikuisten riidoista (sijaisperhe ja sossun siis)Mikä lapsen etu se on? Voi, kun tietäisivät tulla Helsingin tutkijat ja asian korkeasti koulutetut ihmiset kuinka SUOMESSA pelataan ala-arvoisesti ja "likaistapeliä". Lasten ja heidän epäonnisten vanhempien kustannuksella. Jos vanhemmat haluavat todella korjata tilanteensa ja lapsensa takaisin, soisivat ja tekisivät virkamiehet ja jolla sana on sen mahdolliseksi. Tuollaiset lait antavat liian monta porsaanreikää toimia epäjohdon mukaisesti. Nuo sosiaalijohtajatkin ovat varsin "kylmäverisiä" ja turhan piittaamattomia.Se on niin suuri henkinen kärsimys äidille ja isälle, jos ei saa lastaan takaisin, vaikka kuinka yrittäisi ja osoittaakin sen hyvän mitä on saavuttanut. Minäkin kävin terveyskeskuksessa 67 kertaa, säännöllisessä hoitosuhteessa, lab:ssa,´ muissa,ja lääkärin juttusilla, A-neuvola ei huoli minua enää, sillä olen saavuttanut heidän luottamuksensa, enkä tarvitse enää mitään hoitoja heidän mukaan. Mutta kun huoltosuunnitelmakin tulee kunnasta valmiiksi kirjoitettuna vain nimeäni vailla, eli eivät ota mukaan suunnitteluun, ei näy huostaanoton syytä enää, ei pyrittäviä tavoitteita ei mitään siinä lue, mitä pitäisi lukea, kukaan ei ole kiinnostunut mitenkään raittiudestani, vaan huoltosuunnitelma on kirjoitettu sos.lautakunnan pöytäkirjan mukaan, eikä siinä niitä asioita ole mitä pitäisi olla. Sairaalasta ei ole kukaan kehdannut edes mulle soittaa mitään kun antoivat mennä tämän persialaisen kirjoitukset ilman korjauksia läpi, sairaalan perheterapeuttikaan ei tee varsinaista työtään, vaan joutuu keskittymään siihen, jotta saa tämän persialaisen ymmärtämään edes jotain oikein suomenkielestä. Ei siis vanhempien kanssa siellä sairaalassa tee kukaan mitään hoitotyön selvennystä. Mitä hoitoa se on kun lapsi yritetään erottaa vanhemmistaan. Yksinkertaisesti sanoin tälle perheterapeutille puhelimessa, että kuinka kehtaat tehdä jatkossa kanssani yhteistyötä, kun et puutu valheelliseen lääkärin kirjoitukseen, joka on täynnä asiavirheitä,ja päätelmiä, jotka tietenkin on virheiden takia myös virheellisiä. EI OLE KUKAAN KEHDANNUT MINULLE VIELÄ SIELTÄ SOITTAA. Amalia kysyit ja tarkkana tyttönä huomasitkin, jotta tämä sijaisäiti varmaan on vienyt valheellisuutta eteenpäin. Niin hän tekikin, ja sairaala tuki vain häntä, ei minua, kutsui sijaisäitiä salibandyyn, perhekeskusteluun, loppukeskusteluun ja muuhun sairaalaan viimeksi, ei minua. Ja nyt SIJAISPERHE EI ANNETA ENÄÄ TOIMIA, KUN SOSSUN OLI PAKKO HUOMATA SIJAISPERHEEN LAINVASTAINEN TOIMINTA. Ja mahdottomuus asiain, perhetoimintansa jatkamisen. Joten Amalia ja Helinä,kyllä minä olen onnellinen, jotta sijaisperhe sai tässä tapauksessa "potkut" persauksilleen. Toivottavasti Jumala johdattaa meille hyvän uuden sijaisäidin ja perheen, jos poikaa ei vielä anneta tulla kotiin. Taivaan Isän siunausta Teille kaikille. Kyllä rehellisyys kannattaa ja Jumala varmasti auttaa perheitä Suomessa yhdistymään, jos joku "esirukoilija" lukee tämän. Tässä olisi rukousaihetta hyvinkin. Kiittäen ja hyvillä mielillä, kaikkea pahaa vastaan, rauhaa sieluilleni ja vahvuutta. Minulle on taivaanisä näyttänyt nyt jotta valheella on lyhyet jäljet ja lenkki pienenee ja kiristyy väärintekijöille. He sortuvat omaan mahdottomuuteensa. Toivoo:Piilipuu.
pahuudesta huolimatta
tapana voittaa ja taittaa paha!
Jaksamisia. Hyvä kun kirjoitit tällekin palstalle. Moni sijainenkin voi toimia ajattelemattomuuttaan lapsen tai nuoren biovanhempia kohtaan todella rumasti ja epäeettisesti. Ajattelun paikka.
Huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten ja nuorten tilanteeseen kokonaisuudessaan ja kaikkinensa tulee ennen pitkää muutos parempaan suuntaan...... sitä muutosta ei voi enää onneksi pysäyttää.
Kannattaisi vielä kiinnittää huomiota siihen, että täysin erilaisesta kulttuurista Suomeen rantautuneet psykiatrisen puolen lääkärit kokevat normaaliuden eri tavoin, kuin me, sillä käytöstavat voivat olla aivan erilaiset jo ihan pikkujutuissakin. Esimerkiksi Intiassa vilkutetaankin toisin päin kuin meillä täällä Pohjolassa, siellä silleen kauhotaan kädellä kun tarkoitus on kutsua luokse. Jo tämmönen saattaa antaa ihan väärän käsityksen potilaan ja lääkärin välisessä viestinnästä, josta psykiatrisessa tutkinnassa paljolti kanssa on kyse. Jos lääkäri ei vielä oikein osaa meidän kieltä, niin tuskin meidän kulttuurikaan kovin tuttu sitten on. Kieli tuo tullessaan vasta edes vähän syvemmän tuntemuksen maan kulttuurista, eikä aina silloinkaan.
tietäisitpä miten monien nimenomaan uskovaisten lapset on huostaanotettu kautta aikain eri tekosyin....
rikkonut lakia törkeesti. Vaikka lapsesi onkin huost.otettu, niin te vanhemmat olette edelleen hänen huoltajiaan ja teidän mielipidettänne pitää kysyä kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa. Samoin teidän on kutsuttava kaikkiin huoltajille tarkoitettuihin tilaisuuksiin.
Et kai laittanut nimeäsi niihin papereihin, missä ei mielipidettäsi tule esiin?
sossuko kysyisi oikesti mielipidettä! nauraa vai itkeä, siinäpä dilemma!
En laita enää minnekään nimeä, sanon myös, että kun olen näkövammainen minua on kielletty laittamasta ilman avustajaa.
Tuosta Amalialle,ajattele nyt kun tyhmää, kun sos.johtajan pitää kysyä oikein netistä lakimieheltä vanhempien oikeudesta, niin kuin ei muka itse tietäisi. Heidän lakimies oli varoitellut sosiaalijohtajaa vanhempien "vankasta" oikeudesta lapsiinsa.
Miksi sossu ei noudata lakia, olisi heidän helppo toimia, jos sen tekisivät.
Päinvastoin sossujohtaja varoitti minua kertomasta perhetyöntekijöille, jotka ovat nyt kerran käyneet meillä sitä tutkimusta tekemässä.Siis sos.johtaja varoitti, katson sen uhkaukseksi olla kertomatta mitään heistä, sossujoht. vielä lisäsi minulle, JOTTA SE EI TULE OLEMAAN MINUN ETUNI, JOS KERRON NÄISTÄ TAPAHTUMISTA VANHEMMUUDEN TUTKIJOILLE. Nämä henkilöt olivat ihan ihmeissään tämän sossun menettelyistä, sos.johtajan sanoista, ja kaikesta. Sekin kuvastaa sos.johtajan näkemyksien ala-arvoista tasoa, koska hänen piti saada sanoa minulle ikäänkuin salaisuutena, jotta:sos.työntekijä ei ole alunperinkään minusta pitänyt. Siis henk.kohtaiset mielipiteet annetaan vaikuttaa. (Syy taisi olla se kun valitin hänestä eduskunnanoikeusasiamiehelle)Siinä valituksessa oli paljon lainkohtia, mitä sos.työntekijä oli rikkonut. Vastaukseksi sos.johtaja oli antanut Helsinkiin päin, jotta, suoraansanoen syytellyt kokemattomuuttaan näissä asioissa, vaikka jää pian eläkkeelle, (minä en ainakaan uskoisi, pitäähän ammattitaitoa löytyä ja tietoa löytyy joka paikasta, puhumattakaan vielä jos ei ole sen vertaa alastaan kiinnostunut ettei ota selvää)Huh, tuli pitkä lause.
Siitä persialaisesta vielä, LAUSUNNOISSAHAN ei saisi käyttää sanoja, MAHDOLLISESTI,myös ikävää vihjontaa ilman totuudellista näyttöä,puolueellista kirjoitusta, ikäänkuin minulle ei annettaisi mitään mahdollisuutta mihinkään, kun ei ole kutsuttu sairaalan kokouksiin mukaan.
Ja ihmeellistä noiden psykologien sanomiset, kun se psykologi joka on siellä sijaispaikkakunnassa sanoi, jotta EI HALUA ENÄÄ KUULLA POJASTA MITÄÄN.EI HALUA KESKUSTELLA KANSSANI, eikä halua edes nähdä poikaani enää, kuitenkin sairaalan papereissa on merkitty juuri tamä kyseinen psykologi pojalle jatkohenkilöksi (tämän psykologin sanailut johtui siitä, jotta sossu on käyttänyt kirjoitelmissaan hänen sanojaan väärin, ja sellaista mitä hän nyt oikein TODISTEELLISESTI VÄITTÄÄ MINULLE, "TODISTUKSESSA",että ei ole kirjoittanut mitään tapaamisenestoja, eikä ole tarkoittanut mitään sellaista, ja kuitenkin sos.joht.on kirjoittanut 2kertaa hänen nimen, ja väittämiä, jotka nyt on todistettu perättömiksi. Siis tämä on niin sekava juttu. Mutta pahinta on kun kukaan EI KORJAA MITÄÄN. Kaikki vääristelyt on ainavaan olemassa papereissa.
Sairaalakin ikäänkuin kirjoitelmallaan, merkityksellä, odottaa, jotta tulisi selkeä näyttö, jotta poika voisi huonosti MEIDÄN takia, mutta kun sellasta näyttöä EI TULE. Työparinkin, jonka sos.johtaja ostopalvenua osti käymään luonamme 5kertaa, he ovat osoittaneet meille KUMMASTUKSENSA tähän tutkimukseen, koska emme ole edes mitään nuoria ihmisiä enää VANHEMMUUDEN ARVIOON. Vaan minäkin odottelen innolla jo lapsenlapsia tulevaksi, koska vanhin lapseni on 24 ja toinen 22v ja kunnon kansalaisia ovat, veronmaksajia, koulutettuja ihmisiä. JOTTA TÄMÄ VANHEMMUUDEN tutkinta? Emme edes suuttuneet tästä, päinvastoin suhtaudumme sos.johtajan toimintaan VAIN IHMETÝKSELLÄ, ja tämän virkailijan,joka kehtasi epäillä, kun ei muuta keksinyt loutakseen minua, sanoi: Onko lapsillasi kaikilla sama isä. Vaikka näiden kahden isä on ollut haudassa jo 11 vuotta. Eli siis loukkauksien määrä on määrämätön mitä tältä myös ala-arvoisesti työskenneeltä sos.virkailijaltakin olen saanut. Hyi!
Alan kyllä vaatia viimeiseen asti, että alkavat korjata papereihinsa näitä KIEROUTUMIA, joita ovat punoneet:meille huostaanotetulle "huonolle" perheelle, minäkin olen saanut koulutuksen:perhepäivähoitaja, ja sitten minulla on terveyspuolen koulutus ja liikunnanohjau työ takanani. Ehdin olla töissä melkein 28vuotta ennenkuin näkövammauduin, josta masennuin, ja sorruin epäonnekseni lyhyeksi aikaa alkoholiin, jonka seurauksena lapseni tämä 9v huostaanotettiin. Kysyin silloin apua, kun näkövamma tuli kunnalta, jotta olisin saanut kodinhoitajaa lyhyeksi aikaa, silloinen sos.joht.sanoi minulle osta sinä suurennuslasi, soitin seur.pv:nä uudelleen, ja kysyin etkö sinä nyt ymmärrä: Hän sanoi: Mene sinä vain kävelemään, ja näkösikin tulee takaisin. Sitten sanoin, jotta onhan teillä varattu valtion rahaa sitä varten, jotta vähän saisin apua kotiin. Tämä sos.joht.sanoi:Kyllä rahoja on, mutta kaikki menee teihin ja kouluihin. Ja seuraava toimenpide oli huostaanotto. Hallinto-oikeudelle papereissa luki komeasti, jotta äidille on tarjottu avopalvelumuotona erästä instanssia, kun silloisena aikana olin kysynyt tästä instanssista sos.johtaja sanoi minulle, että ei tiedä mitään, mikä paikka se on. Sos.virkailija ei osannut selittää minulle. Ja komeasti se silloin seisoi heidän kirjoittamana Hallinto-oikeuden paperissa, jtta TARJOTTU ON. VAIKKA KUKAAN EI OSANNUT SILLOIN MINULLE SELITTÄÄ MITÄ HE TARJOSIVAT. Joten näin Suomessa pelataan, SANALLA AVOPALVELUNTUKIPALVELU MUOTO. Sillä menettelyllä kuitataan sitten se asia, jolla saadaan huostaanotolle LAINVOIMA. T:Piilipuu.
Mielestän asianajajan kanssa voisi tehdä poliisille tutkintapyyntö tuosta sosiaalijohtajasta, uskon että tutkintakynnys asiakirjaväärennöksistä ja uhkailusta ainakin täyttyisi ja onhan tossa nähtävissä täysin sairas virkamies, joka varmaan rääkkää muitakin kuntansa sosiaalitoimen asiakkaita kuin vain piilipuuta. Järjestä sille tyypille potkut.
on aivan järkyttävä. Se on niin hirveätä henkistä rääkkiä, kun joutuu noiden idioottien kanssa taistelemaan. Koska olen itse saanut eri virkamiehiltä ihan vastaavaa kohtelua, niin tiedän miltä sinusta tuntuu.
Ne käyttäytyy kuin idiootit, mutta yrittävät osottaa sulle, että sinä se tyhmä olet, etkä ymmärrä mitään.
todella ei niiden tarvitse myöntää virheitään koskaan.
Niiden taktiikka on se, että jos ei uhkailut tehoa, niin jäävät odottamaan, että aikaa kuluu ja asiat joka suunnalla unohtuu ja sinä aikana sun tielle laitetaan esteitä minkä keretään, ettet saisi asiallesi oikeutta mitään kautta.
Se on niin kumma, ettei tässä maassa ole yhtään ainutta
suoraselkäistä, rehellistä virkamiestä, joka hoitaisi asiat, kuten pitää, eikä turvaisi kieroilijoiden ammattitaidottomien törppöjen selustaa.
Ne ei toisiaan noki. Siinä on tavis kyllä aivan voimaton ja yksin.
Pelkään puolestasi, jos ei ihmettä tapahdu, luulen, että saat taistella, kunnes lapsesi on täysikäinen.
Luonnollisesti toivon sydämestäni, että edes sinun asiassasi oikeus tapahtuisi ja kaikki korjaantuisi ja saisit lapsesi kotiin tai ainakin parempaan paikkaan
Siis omaan kokemukseeni nojaten pelkään pahinta, mutta toivon sulle parasta. En halua masentaa sinua, mutta ihan itsekin ahdistun, kun luen tota sun tarinaa ja toivon todella, että saat jostain ylimääräisiä voimia, että jaksat taistella. Helppoa se ei ole. Huh,huh.
sinä, Amalia olet varmasti jo aikamoinen asiantuntija näissä asioissa, ja sanot suoraan ja ihan oikein, mitä ihmeen ihmisen alistamista tämä on ja ihan niinkuin´jonkun oikeudella, saa tälläistä hölmöä kohtelua.
Ai, niin sehän se on sitä hyvää asiakaspalvelua, josta kertoo asiakaspalvelulaki.
tässä ehkä yksi syy miksi joissakin sijaisperheissä on useampia sijoituksia.Yhteydenpito asiat toimii,emme "omi" lapsia ja suositukset perheistä kulkee ns.suusta suuhun. VOIMIA.....
Niinhän siinä kävi, jotta lapsemme otettiin tänään sijarilta pois.
Hakijat, joiden kanssa olemme aloittaneet hyvän ja toivottavasti täysin luotettavan ja luontevan yhteistyön. Niin, ne hakijat, kun saivat sossujohtajalta "hakuoikeuden", olivat sanoneet sossujohtajalle,jotta jos sijari ei poikaa suosiolla tai ilman pienintäkään hankaluutta luovuta, he soittavat heti virkavallan paikalle.
Eli tämä meidän tapaus on huipusta huipuin, pitikö sijarin vedättää tämä näin viimeiseen.
No, tänäiltana sijari saa puollestaan katsella tyhjää vuodetta, tyhjiä seiniä, ja me viimein ja vihdoin saamme alkaa rakentaa turvallisesti suhdettamme lapseemme.
Nyt vihdoin asialla on oikea suojelija.Jotta se lainkohta toteutuu, jossa mainitaan sijoituksen tarkoituksen päätetyöstä, eli lapsella on nyt mahdollisuus takaisinpalautua kotiinsa, vanhemmille jotka ovat olosuhteiden korjaantuneena saada lapsi takaisin.
Tiedätkö mitä Piilipuu, varmaan voitokas taistelusi antaa monille huostaanotettujen lasten vanhemmille voimia ja hyvää mieltä taistelussaan lapsensa ja perheen yhdistämisen puolesta.
on nimensä veroinen. Kun on omasta lapsesta kysymys, niin mitkään ponnistelut ei ole liikaa.
Joskus tuntuu, toivon todella, että olen väärässä, mutta sellainen tunne on tullut, kun täällä joidenkin biojen "valituksia" on lukenut, että vaan keskittyvät valittamiseen, eivätkä ryhdy todellisiin toimenpiteisiin.
Pitää todella ottaa yhteyttä ihan jokaiseen mahdolliseen instanssiin, että saa asiansa kuntoon ja tulee yleensä kuulluksi.
Vaikea tietää mitä ovat kaikkea yrittäneet, mutta tuntuu, että monilla asiat vaan junnaa paikallaan, eivät ainakaan ole täällä kertoneet mitä ovat yrittäneet.
Paljon on sellasia ihmisiä, jotka vain tyytyvät valittamaan ja sitten on joitakin "piilipuita", jotka myös jotain saavat aikaan. Helpolla se ei tässäkään tapauksessa käynyt, mutta onnistui lopulta kuitenkin. Onnittelut tästä välietappi voitosta!
kun viranomainen on lapsesi/lapset perheestä vienyt....
Jos tilanne on ollut vielä niin karmaiseva lapsiperheelle/nuorelle
ettei edes tavallisia ja asiaankuuluvia perusavohuollon tukitoimia ole tehtynä,
niin kuinka itse huostaanotto prosessin valmistelu ja prosessi itsessään syö ja vie perheen vanhemmilta voimat.
Kuvittelepa vielä sellainen tilanne että todellakin on ollut näitä kippikuppi/leivänmurujalattialla - juttuja esillä sossulan tekemissä asiakaskirjauksissa
joiden perusteella huostaanotto on tehty.
Eihän siinä ole edes perheellä mitään keinoa näyttää näitä sosiaaliviranomaisen taholta tehtyjä kirjauksia itsessään täysin älyttömiksi ja epäolennaisiksi.
Ja jos huostaanotto tilanteessa on kysymyksessä vielä nuoria lapsiperheitä oikeuksistaan tietämättöminä. Miten nämä nuoret vanhemmat voivat edes ymmärtää että heillä olisi minkäänälaisia oikeuksia tai mahdollisuuksiakaan selvittää perheensä tilannettaan
esimerkiksi lakimiehen avustuksella.
Kertakaikkiaan säälittävää ja surettavaa koko
tämä nykyajan mallinen sosiaalitouhu
kaikkine epämääräisine viranomaistouhuineen.
Biojen puolella on pitkä S.Taskisen Oulussa pitämä esitelmä "Valta ja vastuu lastensuojelussa".
Esitelmässä Taskinen uumoilee että kuntien päättäjät alkavat ennen pitkää laskeskelemaan näitä huostaanottokulujen todellista loppusummaa. Että kunnissa herätään todella pohtimaan mitä kaikkea näillä huostarahoilla tai edes murto-osallakaan niistä voidaan tehdä
oikeilla avohuollon tuilla ja toimilla lapsille, nuorille ja perheille
ennen kuin itse huostaaottoon todella ryhdytään.
Kiitos Teille molemmille kauniista ja kestävistä sanoistanne, tulen aina muistamaan Teidät. Sitten joskus kun tämä kaikki on kohdaltani ohi ja poika on todella kokonaan kotona, en käännä selkääni tälle palstalle, vaan yritän auttaa niitä jotka apua tarvitsevat, neuvon kaikkeni, jos ärsytän niin siinä minulla on pilkesilmäkulmassa, ei noita muuten saa "puhumaan", mutta kun räjäyttää aikapommin, johan alkaa selkäpiit värisemään. Kummallista kyllä kun suomalaisen pitää vähän ensin suuttua ennenkuin puhesuoni puhkeaa. Varmaan minä olisin uskonut ensimmäiseksi lapseni juuri Teille, jos olisin saanut valita ja tietämys olisi ollut tämä. Siksi aikaa kun asiat ovat taas ja lopullisesti kunnossa. Harvoin on niin jotta mikään on korjaantumatonta, niin kuin monet sijaisäidit haluavat täällä antaa ymmärtää. Ensi viikolla saan olla poikani kanssa neljä päivää asuntokodin omistamassa omakotitalossa ja se liittyy poikani tutkimukseen miten häntä voidaan auttaa ylivilkkaudessa ja katsovat varmaan jotta minä näkövammastani huolimatta pystyn ja kykenen olemaan vanhempi pojalleni, ai kun ihanaa, lenkkeilen , saunon, luetaan pojan kanssa, minä eri linsseillä ja poikakin haluaa lukea minulle, jotta nautinto on moleminpuolinen. Otan irti kaikki joka ikisestä tunnista siellä hienossa talossa, vaikka kotonakin on hyvin, mutta siellä on poika. Hyvää Juhannusviikkoa, Teille molemmille ajatelkaa ensiviikolla hieman minua, minä muistan Teitä, ajatuksin: piilipuu.
kauniista sanoistasi. Olet ollut ja tulet olemaan monelle biolle hyvänä esimerkkinä ja varmaan pystyt monia myös ihan konkreettisesti auttamaan. Olet siinäkin mielessä hyvä esimerkki ihan kenelle tahansa, että olet näyttänyt, että ilman taistelua ei kannata periksi antaa ja usein työ tuo myös tulosta.
Muistan sinut varmasti aina. Toivotan sulle ja pojallesi oikein ihanaa yhteistä aikaa ja kaikkea muuta hyvää.
Kerrothan sitten kuulumisia, miten "loma" sujui?
tuosta ylivilkkaudesta. Onko mahdollisesti epäily ADHD:sta tai vast.
Meidän kahdella sijoitetulla on se todettu.
Kaikki oli heidän kanssa aivan päälaellaan. Ei mikään oppi päässä näyttänyt pysyvän. Keskittyminen oli nolla ja mun hermot millin pätkinä, kun luulin, että olen vaan niin kykenemätön sijari, etten saa paria lasta ymmärtämään.
Onneksi saatiin se diagnoosi ja lääkitykset. Nyt on kaikki aivan toisin. Pystyvät tekemään suunnitelmia ja pysymään niissä. Pystyvät keskittymään paremmin kouluunsa, eikä enää niitä impulssiivisuudesta johtuvia älyttömyyksiäkään ole poliisin kanssa tarvinnut selvitellä. Jos todetaan ADHD, niin suosittelen lääkitystä, jos taas ei, niin älä hyväksy mitään mielialalääkitystä.
Meidän toiselle määrättiin ensin jotain masennuslääkettä, joka ei auttanut mihinkään, ainoastaan siihen tuli hirveä riippuvuus ja irtipääseminen oli tuskallista. Pyydä tarkka selvitys mahd.määrättävistä lääkkeistä ja mihin ne on tarkotettu. ADHD-lääkkeistä tiedän, että käytetään joko Conserta vaikutusaika n. 12 tuntia, tai Ritalin, jota pitää ottaa useamman kerran päivässä. Molemmilla saatu tosi hyviä tuloksia.