Joutuuko madon pujottamaan koukkuun?
Mitä kuuluu
Mökkikesään?
231112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Voihan joskus mato-ongintaakin harjoittaa. Toistaiseksi uivat katiskaan ja siellä pysyvät syöttinä pienetkin sintit. Niitä ei tarvitse kompostiin viedä, sillä naapurin kiiltävät koirat, Leonberg ja Italian vesikoira syövät kalat raakana, etenkin ahvenet.
Katiskasta haukea, lahnaa, ahventa ja särkiä. Yksi rapu. Onneksi biisami ui ohi.
Tontilla on kaksi hautovaa telkkää, yksi käpytikka ja lukematon määrä pesiviä kirjosieppoja.
Varoen tässä on terassilla täytynyt liikuskella. Isokoskeko pesii tänä vuonna saunamökin alla ja västäräkki-raasut joutuivat muuttamaan entisiltä paikoiltaan pation alle. Kuikkapariskunta, joka viime vuonna häiriintyi ja poistui pesimäpaikaltaan uteliaiden ihmisten takia, on palannut ja seurattavanani. Upea pari. Kirjosieppoja, peipposia! Käen kukuntaa! Ja käväisipä komea urosmetsokin pihamännyssä. Pyrähti, kun keinu liikahti. Viime vuonna teeri tepasteli poikasensa kanssa mustikoita popsimassa... Lieneekö pesä nyt lähistöllä. Kurnutuksia ja suhinoita on kuulunut ilta- ja aamuyössä.
Ylihuomenna palaan takaisin luontoon, saarielämään. Mietityttää, miten istutukseni siellä nyt voivatkaan poissa ollessani, tällaisella paahteella kastelematta...
Hyvää kesän jatkoa kaikille! Toivottelee Helena
sitten nautin mökkielämästä kun sen aika tulee. Menevät meilläkin miehet mökille mutta minäpäs jään hoitamaan vauvaa kaupunkiin.
Koetan olla tyytyväinen tähän onhan syntynyt terve lapsi.
Kylmä vesi ja tuulee koetan ajatella.Enkä halua muualle kun oman kodin metsään .En eteläsuomen mökille ollenkaan. Vieraan tuntuista en ymmärrä mikä siinä oikein kiinnostaa. Mukavuudet ja ystävät ja puutarhanhoito ovat pois metsämökistä.
On se madon koukkuun pujottaminen niin raakaa puuhaa, että onkimiset saavat jäädä muille. Katiska nyt on helpoin tapa, mutta verkoilla kalastelu mielestäni on mielenkiintoisinta, tulee kalaa sitten tai ei, mutta se tekee mökkiläiselle mukavan päivärytmin. Illalla viet verkot, aamulla haet, selvität verkot ja perkaat kalat, mikäli Ahti antaa. Pientä puuhaa kaiken aamupäivän.
Eräs miehenpuoli lahjoitti kerran liian tiheät verkot. Pitäisköhän viedä ne poukamaan, jossa roskakala liikkuu...
Olispa se kalavesien hoitoa, osa kompostiin, osa naapureiden kissoille ja koirille. Irrottelu vie aikaa, mutta kehittää kärsivällisyyttä.
Kyllä kyllä. Mutta saattaapa sinne poukamaan eksyä jokunen hauenvonkalekin pikkukaloja naaraamaan ja hölmöyksissään juuttua pienempisilmäisiinkin verkkoihin... Meinaan, että kokemusta on. Tosin olen vihdoin uskonut neuvojiani siirtymällä suurempisilmäisiin.
Vaan kun enää ei tahdo mistään saada tummia verkkoja, uskon näet niihin paremmin kuin nykyisiin vaaleanharmaisiin. Meilläpäin tummilla on aina saanut paremman saaliin.
Aikaa tuhraantuu verkkojen laskuun, mutta mikäs siinä, kun on tyyni lempeä sää. Kukkapenkin tarkasteluunkin menee kumma kyllä joka päivä oma aikansa. Kuuluu niihin elämän pieniin nautintoihin.
Ja pitäisi uudelleen vaatettaa se paikalle tökättävä tienviitta, kun on tulossa kesän vakiovieraat, 60-luvun tytöt miehineen. Tienviitalle on puettava emäntänsä kirkas mekko ja huivi uudempaa kuosia. Hajamielisetkin muistavat, mistä käännytään.
Nyt niitä päällisiä tuvan istuinmattoihin ompelemaan... Puuha ei lopu.
Kuuma kausi vaikuttaa kukkapenkkiin, vallankin paisteiseen paikkaan.Pitäispä saada jonkunmoinen tuntoelin ja automatiikka korvaamaan kastelijaa, joka juuri huitelee muissa maisemissa viikkotolkulla. Miten ratkaiset pulman ?
Ei enää veden pulaa, kun aikansa jälleen syöksee.
Niin se on edelleen kevätkesän vihreätä huomasin ajellessani Suomea.
Ei voi sormiaan matosiin tuhria, sillä on ommeltava mintunvihreät päälliset istuinten tyynyihin. Virkistystä vanhaan tuoliin. Aikani pällistelin kankaita ja funtsin väriä. Sitten valkeni herttainen yksivärinen. Kyllä niitä aikansa katselee.
Ompelun jälkeen katiskat syvälle. Myöhemmin kesällä uistelemaan niitä Vännisen saamien ahvenien kokoisia kyrmyniskoja. Harmi, etten pysty Vännisen tavoin musiikkia kaloille soittelemaan.
Toivottavasti mahdollisimman monet meistä näkivät sunnuntai-iltana toiveuusintana dokumentit: 'Johan on Venninen' ja 'Vesille Vennisen mieli'.
Kyllä sai lisää ajattelemisen aihetta jos näki ohjelmat. Aivan uskomaton kuvaus sokean 90v elämästä , yksinasumisesta ja kaikista niistä keksinnöistä joita hän on kehitellyt selviytyäkseen, eikä pelkästään selviytäkseen ,vaan harrastuksena kalliopuutarhaa, kalastusta, luolanrakennusta ym.ym
Kunnioitettavaa!
luepa googlesta : Johan Venninen
Kaksi vuotta sitten maksoimme oletetusta priimaveneestä priimahinnan.
Lähdimme koeajolle. RAPS - veneeseen astuessa lasikuitu pohjanrajassa rapsahti pitkään halki. Otimme digikuvan siitä valmistajalle. Toivat uuden veneen.
Luotimme sen olevan priimatuote, jota kaikki lukemamme tekstit ja testit ylistivät. Katselimme tulevina viikkoina jo kriittisemmin venettämme.
Erään aamun aurinko näytti tehostetusti pitkien sivujen säilytystason 'kiharat'. Jälleen otimme digikuvat valmistajalle kysyäksemme veneen uppoavuudesta kiharaisuuden vuoksi. Valmistaja ehdotti veneen vaihtamista uuteen malliin. Tänään se toivomamme priimavene alkuperäiseen priimahintaan tuodaan. Saas nähdä...voittaako ahkeruus kovankin onnen.
Tänä vuonna ampiaiset.
Teeveessäkin sanottiin, että itärajan takaa tulee uusi lajia, pensasampiaiset, joiden kuningattaret ovat jo maassa tuhansien yksilöiden parvina. Koirakset ne vielä viipyilevät rajan takana.
Siellä päin on ollut liian kuivat säät, joten pensasampiaiset ovat lähteneet maahanmuuttajiksi.
Ovat tavallista ampiaista 1½ kertaa isompia.
Itärajan takaa ne hirvikärpäsetkin tulivat. Siellähän niitä eniten on, Kesälahdella ja Uukunniemellä. Leviävät muutaman kymmenen kilometrin vauhdilla kohti Keski-Suomea.
Jos tekevät pesänsä kovin epäsuotavaan paikkaan, annetaanpa ampiaisille ajateltavaa. Pannaan avattu koigeeli pesäaukon alapuolelle. Kuvittelen, että ne siksi poistuivat näkysältä. Pitääkö paikkansa ?
Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Vettä sataa kovan helteen jälkeen hyöty- ja koristekasveille.
Oikein hyvä apu.
ja olis vene, niin veneessä istuisin auringon noustessa. Mato-ongella vaan kaloja koettaisin narrailla. Ei niin väliä vaikkei tuliskaan.
Tietysti lintujen laujuja kuuntelisin, tuulen suhinaa, sateen ropinaa. Mutta mielelläni myös puita pilkkoisin, saunaa lämmittäsin.
Luettelo tulee liian pitkäksi.
Paljon muuta tein mökillä , silloin kun se oli.
Veitpä sanat suustani, onkkelis! Koetetaan kuitenkin nauttia kesästä me mökittömätkin. Minä osaan iloita hullunlailla parvekkeestani, kun sitäkään ei ollut siellä Helsingissä. Täällä pohjoisessa kaikki on toisin.
Hyvää mökkikesää kuitenkin kaikille mökkiläisille! En halua sairastua kateuden kamalaan tautiin...
Kirjoittamalla eläytyminen lienee pääasia, ei se mökin olemassaolo eikä omistaminen.
Hauska lukea, mitä mökkiin liittyvää kukin raapustaa. Silloinhan ollaan vapaalla, ajatuksetkin. Eletään ja on eletty monia kausia.
Aloitettuamme mökkeilyn kauan sitten melko tasakattoisessa mökissä heräsimme erään kaatosateen aikana, kun vesi tippui iloisesti sänkyyn ja vähän muuallekin.
Nopeasti astiat tippuvien kohtien alle ja nauruksi se tip tip meni. Ei ollut mökin myyjä vuotavasta katosta kertonut.
Niihin aikoihin oli vitsejä piirroksineen juuri sellaisesta tilanteesta. Ei ole vuosiin enää niitä lehdissä näkynyt.
Paavon tavoin uskoen lähden istuttamaan tomaatit, kurkut ja kurpitsat vain 10 C:n lämpötilassa pilvisellä säällä.
Tuleekohan tästä oikea kesä. Marjat ainakin kukkivat.
Kaikki kalat kadonneet laiturilta katiskan heittäjältä. Mihin ne ovat lähteneet, kun 1½ viikkoa aikaisemmin tuli iso lahnakin ?
Olisi kait pitänyt veneellä viedä pyydykset syvälle, mutta kun oli istuttamisia ym pihatöitä.
Jäi mieleen: Särkynyt sydän kukkii mahtavana, samoin vaikuttava Lumipalloheisi.