Ikävä.

Tutun kuuloisia fiiliksiä. Kyllä se nukkuminen niihin auttaa, itku myös, mutta aina ei saa itkun päästä kiinni, tai ei edes jaksa itkeä.

Se on ärsyttävää, jos ole ketään, kenelle voisi puhua. Mutta kenelle voisi puhua, jos kukaan ei tajua... Jonkun pitäisi vaan olla pitelemässä kädestä kiinni ja kuuntelemassa toisen ajatuksia.

Ja väsyneenä yleensä kaikki ajatukset muuttuu ihan epäselviksi, mikä on usein ahdistavaa, kun haluaisi pysyä omien ajatuksiensa perässä, mutta ei pysy.

Mutta niin.... Kyllä kaikki kurjat fiilikset menee kuitenkin lopulta ohi, ne kuuluu elämään, ja uskoisin että myös menneisyyden kaipaaminen kuuluu elämään. Menneisyydessä olisi voinut tehdä niin paljon toisin, ja ahdistaa sellaiset asiat, jotka tuntuu ei-niin-onnistuneilta.
Mutta kun kaikki on jo takanapäin, pitää parhaansa mukaan keskittyä rakentamaan tulevaisuutta. Menneisyyteen ei voi enää vaikuttaa, tulevaisuuteen voi. Ja kaikki koettu kuitenkin kasvattaa meitä ihmisinä. Vaikeiden aikojen läpi on mentävä yksi asia ja yksi hengenveto kerrallaan, ja välillä vain pitää sulkeutua pimeyteen ja hiljaisuuteen keräämään voimia.

Juu. Hyviä kesäpäiviä sinulle, maistele kesää, ja pura ajatuksia kirjoittamalla niistä, jos tuntuu siltä ettei ole ketään kenelle puhua.
Jos takataskuun on lisäksi päätynyt muutamia kukansiemeniä, niin sadepisarat tekevät ihmeitä :)

Musta tuntuu välillä siltä että ei jaksa mitään.. Kaikki kaverit menee jossain eikä enää oo niin hirveen hyviä ystäviä jolle vois kertoo kaiken.. ei kukaan enää kuuntele niin mua.. :/ Kaikki luulee vaan että mulla on hyvä olo ja että mulla menee hyvin kun on paljon kavereita ja "ihana" poikakaveri..No joopa joo.. ennen se oli.. Mutta nykyjään tuntuu et se ei välitä musta yhtään.. välillä tuntuu hyvältä ja välillä taas pahalta. se ei vaan rakasta mua ja mä roikun siinöä.. Mut minkäs teet kun rakastat. :/ Löytäs vaan uuden rakkauden niin olis helpompaa päästää irti..