[ kirj. 06.06.07 noin 00:29 - 00:59 ]
Keinutuolissa istuva poika lukee kirjaa
ja sanoo.
Istun parvekkeella, ja kuuntelen yön ääniä.
Väsymyksen pehmentämää kohinaa
autoja ja kaukaisen tehtaan
kumua.
Juon sitruunahunajalla maustettua sitruunateetä.
Poika tulee parvekkeelta tupakalta,
ja minä näyttöpäätteen ääreltä työhuoneestani
- jossain olohuoneen ja keittiön välimailla kohtaamme -
Juttelemme kait jotain.
Minä muistan nyt kaukaisen yön
kaukaisessa kaupungissa
kun hän nukkui makuupussissa
yö kohisi autoja teltan kankaassa humahtavine
valokiiloineen,
muistinko silloinkin
vielä kaukaisempia öitä?
Keinutuolissa istuva poikani
nukkui kanssani samassa makuupussissa,
kiersimme tuolloin Tukholmaa ja sen ympäristöä,
ja heitin makuupussin milloin puistoon,
milloin metsänreunaan,
hän oli kaksivuotias silloin.
Keinutuolissa istuva kaksivuotias poikani
ei enää lue kirjaa eikä sano.
Sinä kesänä hän oppi paljon uusia sanoja.
Vietimme viikon eräässä saaressa lähellä Tukholmaa.
Oli lämmintä.
Minulla ei ollut mukana edes telttaa, vain
makuupussi.
Ulkoa tulee tupakansavua, naapurin parvekkeelta.
Taas yö.
Poika on lähtenyt kotiinsa, viereiseen
kaupunginosaan,
asuntoon minkä hän nyt, täysikäiseksi tultuaan, on itselleen
vuokrannut.
Ja minä muistan kaukaisen yön
katsellessani hänen nukkuvaa lapsenruumistaan,
hän oli ehkä puolivuotias silloin,
ajattelin: vain hetki - -
Vain hetki, ja tulee eräs päivä
että minä muistelen
kuinka nyt katson hänen nukkuvaa lapsenruumistaan ja
ajattelen
kuinka nopeasti kaikki nämä päivät ovat menneet pois,
hän varttui.
Katselen keinutuolissa istuvaa poikaani,
hän tulee parvekkeelta tupakalta,
puhumme.
Jotain, en enää muista mitä.
Edellisenä yönä istuin parvekkeella
ja join sitruunahunajalla maustettua sitruunateetä.
Tahtoisin olla läsnä.
Tahtoisin katsoa silmiin ja kuunnella
kokonaisella sydämellä.
Kohdata hänet niin kuin hän
tänään on, tämä
yhdeksäntoistavuotias poikani.
Mutta minulla on kirjoitus kesken työhuoneessani -
hän istuu keinutuolissa ja lukee, minä
katselen häntä ja sanon.
Juttelimme kait jotain?
Kait jotain...
Keinutuolissa istuva poika lukee kirjaa
ja sanoo.
Istun parvekkeella, ja kuuntelen yön ääniä.
Väsymyksen pehmentämää kohinaa
autoja ja kaukaisen tehtaan
kumua.
Juon sitruunahunajalla maustettua sitruunateetä.
Poika tulee parvekkeelta tupakalta,
ja minä näyttöpäätteen ääreltä työhuoneestani
- jossain olohuoneen ja keittiön välimailla kohtaamme -
Juttelemme kait jotain.
Minä muistan nyt kaukaisen yön
kaukaisessa kaupungissa
kun hän nukkui makuupussissa
yö kohisi autoja teltan kankaassa humahtavine
valokiiloineen,
muistinko silloinkin
vielä kaukaisempia öitä?
Keinutuolissa istuva poikani
nukkui kanssani samassa makuupussissa,
kiersimme tuolloin Tukholmaa ja sen ympäristöä,
ja heitin makuupussin milloin puistoon,
milloin metsänreunaan,
hän oli kaksivuotias silloin.
Keinutuolissa istuva kaksivuotias poikani
ei enää lue kirjaa eikä sano.
Sinä kesänä hän oppi paljon uusia sanoja.
Vietimme viikon eräässä saaressa lähellä Tukholmaa.
Oli lämmintä.
Minulla ei ollut mukana edes telttaa, vain
makuupussi.
Ulkoa tulee tupakansavua, naapurin parvekkeelta.
Taas yö.
Poika on lähtenyt kotiinsa, viereiseen
kaupunginosaan,
asuntoon minkä hän nyt, täysikäiseksi tultuaan, on itselleen
vuokrannut.
Ja minä muistan kaukaisen yön
katsellessani hänen nukkuvaa lapsenruumistaan,
hän oli ehkä puolivuotias silloin,
ajattelin: vain hetki - -
Vain hetki, ja tulee eräs päivä
että minä muistelen
kuinka nyt katson hänen nukkuvaa lapsenruumistaan ja
ajattelen
kuinka nopeasti kaikki nämä päivät ovat menneet pois,
hän varttui.
Katselen keinutuolissa istuvaa poikaani,
hän tulee parvekkeelta tupakalta,
puhumme.
Jotain, en enää muista mitä.
Edellisenä yönä istuin parvekkeella
ja join sitruunahunajalla maustettua sitruunateetä.
Tahtoisin olla läsnä.
Tahtoisin katsoa silmiin ja kuunnella
kokonaisella sydämellä.
Kohdata hänet niin kuin hän
tänään on, tämä
yhdeksäntoistavuotias poikani.
Mutta minulla on kirjoitus kesken työhuoneessani -
hän istuu keinutuolissa ja lukee, minä
katselen häntä ja sanon.
Juttelimme kait jotain?
Kait jotain...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.