Anoppini dementia on vaikeutumassa, eikä enääkauaa pärjää kotona eeds miehensä hoidossa.
Edessä on laitokseen siirtyminen.
Pirteä appiukkoni suree nyt sitä, että suurin ponnistuksin hankittu koti menee alta. Onko näin?
Meille on väitetty, että kun on omaisuutta, kunta voi viedä pakolla asunnon tai auton tai jotain muuta omaisuutta kattamaan hoitokulut.
Voiko appeni turvallisesti jatkaa asumista heidän yhteisessä kodissaan pelkäämättä sen lunastamista, vai onko aiheellista tehdä jotain?
Esimerkiksi antaa talo enankkoperintönä ja pistää siihen ehdoksi elinikäinen käyttöoikeus yms?
Edessä on laitokseen siirtyminen.
Pirteä appiukkoni suree nyt sitä, että suurin ponnistuksin hankittu koti menee alta. Onko näin?
Meille on väitetty, että kun on omaisuutta, kunta voi viedä pakolla asunnon tai auton tai jotain muuta omaisuutta kattamaan hoitokulut.
Voiko appeni turvallisesti jatkaa asumista heidän yhteisessä kodissaan pelkäämättä sen lunastamista, vai onko aiheellista tehdä jotain?
Esimerkiksi antaa talo enankkoperintönä ja pistää siihen ehdoksi elinikäinen käyttöoikeus yms?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuukausittain maksettava hoitomaksu lasketaan tuloista, ei varallisuudesta, esim. eläke + vuokratulo + pääomatulot. Yhteenlasketuista henkilökohtaisista tuloista hoitomaksun suuruus on aina 80 %/kk. Omaan käyttöön jää potilaalle näin ollen 20 %. Varallisuutta ei siis oteta huomioon hoitomaksuja laskettaessa, sitä voi olla vaikka kuinka paljon. Toisaalta jos varallisuutta on runsaasti pankkitalletuksina ym., korot lasketaan pääomatuloiksi joten sitä kautta varallisuus ehkä hiukan vaikuttaa. Eli asuntoa ei todellakaan tarvitse myydä.
Toinen juttu on sitten se että jos esim. dementoituneelle hankitaan kunnallinen edunvalvoja, niin täällä on harkintansa mukaan oikeus päättää valvottavan omaisuudesta miten haluaa. Suosittelenkin että joku omaisista hakee edunvalvojaksi, jos vain sopua perheessä riittää.
päämiehensä etua. Vaikkapa perheessä, jossa edunvalvonnassa oleva äiti ei saa käyttää eläkepennosiaan ammattitaitoiseen hoitoon oman paikkakunnan terveyskeskuksessa (hoitopaikka oli ollut jo jonkin aikaa, ja äiti viihtyi siellä), vaan yhden lapsista annetaan räpeltää oikkujensa mukaan, ja viedä äiti vieraalle paikkakunnalle, jossa hänellä ei ole mitään jatkuvaa ammattitaitoista hoitoa, ja jossa hän joutuu olemaan yksin useita tunteja joka päivä.
Kunnan edunvalvoja ei viitsi tehdä asiassa mitään. On miellyttävämpää vain istua persuuksillaan kunnan toimistossa ja pyöritellä papereita ja peukaloitaan.
Äidin eläkerahat menevät siis tyttären taskuun, ja mitä saa äiti vastineeksi? Luultavasti pian sairauskohtauksen yksin ollessaan, ja hautajaiset. Hän en kun ei sallita ottaa lääkärin määräämiä lääkkeitään. Tytär on googlannut ja päätynyt siihen mielipiteeseen, ilman mitään lääketieteen koulutusta, että lääke on vahingollista äidin kävelykyvylle. Elämästä siis viis.
jos tytär olisi hankkiutunut itse edunvalvojaksi. Silloin ei olisi edes sitä mahdollisuutta, että kunnan edunvalvoja ehkä lopulta saa konseptinsa kasaan, ja tekee asialle jotain.
Eli näin:
Eläke: 500/kk
Vuokratulo 200/kk
Pääomatulot 50/kk
Yhteensä: 750, josta 80 % hoitomaksuna 600.