Saimme yhteisen lapsen mieheni kanssa kuukausi sitten,isyys tunnustettu mutta yhteishuoltajuus sopimusta emme ole vielä ainakaan tehneet.Mitä mieltä,kannattaako tehdä,jos suhde mennyt raskauden aikana "kriisiin" eikä varmuutta ole jakuuko meidän yhteiselo?Jos ero tulisi niin uskon että meidän olisi vaikea päättää yhdessä asioista,kuten se on jo nyt aika hankalaa joskus..:)Tuntuu vain että olisi helpompaa pitää vain itselläni huoltajuus..
Isyyden tunnustamis tilaisuudessa sain sen kuvan että teen väärin jos pidän itselläni vain huoltajuuden.Ainakin minä koin painostusta.
Isyyden tunnustamis tilaisuudessa sain sen kuvan että teen väärin jos pidän itselläni vain huoltajuuden.Ainakin minä koin painostusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yhteishuollossa on puolensa kuten yksinhuollossakin, mutta suurta eroa niissä ei todellakaan ole. Toki jos toinen haluaa tehdä kiusaa, hän voi vaikeuttaa asioita, mutta ei estää yhtään mitään - varsinkaan jos ilmenee, että tahallista kiusaamisen nimissä. Tällä palstalla toki enemmän kerrotaan niistä karmeista kokemuksista, mutta näissäkin kertomuksissa toki on vain toinen totuus.
Toinen puoli asiasta on se, että voitko ajatella "pitäväsi itselläsi huoltajuuden yksin". Tai siis tietysti voit, mutta lapsella on oikeus yhtä lailla isäänkin eikä äiti kuitenkaan missään nimessä omista lastaan yksin. Onneksi. (Vanhoja tuttuja kliseitä :) ) Yleensä kriiseissä ja erossakin asioista sopiminen kuohunta-aikana on vaikeaa, mutta pääsääntöisesti kuitenkin tasaantuu ja asiat alkavat rullaamaan. Tämä vaatii tietysti molemmilta neuvottelutaitoa ja yhteisymmärrystä, sillä ei äiti eikä isäkään voi sanella asioille ehtoja ja rajoja. Yksinhuoltajuus ei koskaan ole helppoa, vaikka olisi millainen yhteishuoltosopimuskin: käytännön arjen vastuu ja taloudelliset asiat kuitenkin "kaatuvat" lähihuoltajan päälle.
Oletteko ajatelleet ja keskustelleet, johtuuko kriisinne raskaudesta, vastuun lisääntymisen pelosta, elämänmuutoksen "stressistä" ja tulevaisuuden epävarmuudesta taikka peräti mustasukkaisuudesta lapsen tuloon liittyen? Raskaus ja lapsensyntymä muuttavat parisuhdetta väistämättä ja "vapauden menetys" on lopullista. Lapsi on teidän lapsi aina, paluuta entiseen huolettomampaan yhdessäoloon ei enää ole. Yritän vain "sanoa", että liian nopeita päätelmiä loppuelämäksi ei kannata tehdä liian hepposin perustein. Ja usein perustelut ratkaisuille tuntuvat jälkikäteen melko pieniltä, vaikka sillä hetkellä tuntuvat kaatuvan päälle.
antamaan yksinhuoltajuuden lapsen isälle ?
Jos vastaat kieltävästi, tiedät mitä sinun pitää tehdä. Eli kirjoitatte sopimuksen yhteishuoltajuudesta.
tuntuu. Se että olet yksinhuoltaja ei ole mitenkään mieheltä pois. Päinvastoin sehän on vain paperi, käytäntö voi olla ihan toinen. Mutta jos koet vähänkään epävarmuutta yhteishuollosta, pidä yksinhuoltajuus. Katso miten asiat sujuvat. Huoltajuuden voi myöhemminkin muuttaa.
Saman neuvon antaisin minäkin. Minä muutin yksinhuoltajuuden yhteishuoltajuudeksi -97 ja olen katunut muutosta erohetkestä -99 alkaen.
Isän tapaamisoikeuteen yksinhuoltajuus ei tuo mitään muutosta, käytännön elämä on helpompaa, jos suksenne menevät ristiin. Sinun ei ole pakko hakea muutamiin papereihin isän nimeä, mutta jos jossain vaiheessa eron jälkeen exäsi päättää haluta lapsen lähihuoltajuuden, yksinhuoltajuusnimike painaa vaa'assa sinun eduksesi.