Hei!
Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo melkein vuoden ajan ja yrityksen puutteesta ei ainakaan voi olla kyse. Mitään ei kuulu. En ole koskaan käyttänyt ehkäisypillereitä, ja miehelläni on lapsi edellisestä liitosta- vieläpä "vahinkona" lyhyen yrittämisen jälkeen. Olen itse vielä nuori, vähän alle 20v, mutta haluan lapsen kovasti. En halua sitä "leluksi", sellainen ei ole edes mielessä. Kyse ei ole myöskään mistää vauvakuumeesta joka haihtuisi hetkessä, vaan haluan lasta todella. Aina kun kuukautiset alkaa, vaikka kuinka rukoilisi, ettei ne alkaisi, tulee tippa linssiin. Olen koko kuukautisajan masentunut- jokainen vessassa käynti muistuttaa minua kaatuneesta unelmastani. Olen käynyt tarkistamassa sukupuolitaudit, niitä ei ole. Ei myöskään miehelläni.Mies haluaa lasta yhtä paljon kuin minäkin, eli kyseessä ei voi olla myöskään se että mieheni ei tarkoituksella laukeaisi sisääni. Huomaan sen kyllä muutenkin mahdottomaksi. Mielessäni mietin kaikkia mahdollisuuksia "enkö koskaan saa lasta", "olenko mieheni silmissä nyt arvottomampi, kun olen tälläinen hedelmätön, masentunut äiti-halukas"..
Pyytäisin teiltä tietoa, tukea ja kokemuksia, kuinka pitkään olette yrittäneet lasta? Entä onko kukaan samassa tilanteessa kuin minä? Onko myöskään keinoja kuinka raskaaksi tulemista voi varmentaa?
En halua mitään pilkka- tai häirikkövastauksia, sillä olen oikeasti henkisesti loppu tilanteeni takia. Ymmärrän, että on ihmisiä jotka ovat yrittäneet pidempään, mutta pessimistisenä luonteena tulevaisuuteni näyttää lapsettomalla- kaikkeni olen tähänkin asti yrittänyt ilman tulosta.
Kiitos!
Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo melkein vuoden ajan ja yrityksen puutteesta ei ainakaan voi olla kyse. Mitään ei kuulu. En ole koskaan käyttänyt ehkäisypillereitä, ja miehelläni on lapsi edellisestä liitosta- vieläpä "vahinkona" lyhyen yrittämisen jälkeen. Olen itse vielä nuori, vähän alle 20v, mutta haluan lapsen kovasti. En halua sitä "leluksi", sellainen ei ole edes mielessä. Kyse ei ole myöskään mistää vauvakuumeesta joka haihtuisi hetkessä, vaan haluan lasta todella. Aina kun kuukautiset alkaa, vaikka kuinka rukoilisi, ettei ne alkaisi, tulee tippa linssiin. Olen koko kuukautisajan masentunut- jokainen vessassa käynti muistuttaa minua kaatuneesta unelmastani. Olen käynyt tarkistamassa sukupuolitaudit, niitä ei ole. Ei myöskään miehelläni.Mies haluaa lasta yhtä paljon kuin minäkin, eli kyseessä ei voi olla myöskään se että mieheni ei tarkoituksella laukeaisi sisääni. Huomaan sen kyllä muutenkin mahdottomaksi. Mielessäni mietin kaikkia mahdollisuuksia "enkö koskaan saa lasta", "olenko mieheni silmissä nyt arvottomampi, kun olen tälläinen hedelmätön, masentunut äiti-halukas"..
Pyytäisin teiltä tietoa, tukea ja kokemuksia, kuinka pitkään olette yrittäneet lasta? Entä onko kukaan samassa tilanteessa kuin minä? Onko myöskään keinoja kuinka raskaaksi tulemista voi varmentaa?
En halua mitään pilkka- tai häirikkövastauksia, sillä olen oikeasti henkisesti loppu tilanteeni takia. Ymmärrän, että on ihmisiä jotka ovat yrittäneet pidempään, mutta pessimistisenä luonteena tulevaisuuteni näyttää lapsettomalla- kaikkeni olen tähänkin asti yrittänyt ilman tulosta.
Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=694&posting=22000000026642614&view_mode=flat_threaded
Jos vaan stressaat asiaa liikaa..? Ovuloimattomuus kun voi joskus johtua ihan stressistäkin! Samoin masennus voi heikentää raskautumista.
Oot vielä tosi nuori, joten koita ottaa asia hetken aikaa rennommin. Ei teillä ole mihinkään kiire! Nauttikaa elämästänne ja toisistanne ja miettikää vaikka niin, että jos ei ole puolen vuoden aikana mitään tapahtunut, niin sitten käytte juttelemassa lääkärille.
Tiedän, että asia voi jäytää mieltä! Meilläkin on kolme vuotta turhia toiveita takana, mutta tässä porskutellaan silti vaan eteenpäin. Koitan nauttia siitä mitä on ja ottaa elämän vastaan sellaisena, kuin se on tullakseen... Tsemppiä! :)
Sinä voisit olla mun lapsi joten sulla on vuosia aikaa vielä yrittää ja myöhemmin hoitoihin ettet vie hoitopaikkoja meiltä vanhemmilta jotka olemme avioituneet vähän vanhempina ja haluamme lapsia eikä lapsettomuuteen ole syitä löytynyt. Sinulla on aikaa ja ymmärrän että pahalta se tuntuu mutta rentoutukaa ja yrittäkää ja etupäässä eläkää se nuoruus. Mekin olemme eläneet nuoruutemme ja en kadu päivääkään!
Samaa mieltä olen, että olet vielä nuori ja sinulla/teillä on aikaa. Oman mielenrauhasi vuoksi hanki ovulaatiotestejä ja kokeile muutama kierto niiden kanssa. Voisit myös käydä perustutkimuksessa gynen vastaanotolla ja kertoa toiveestasi. Jos raskaus ei ala puolen vuoden-vuoden jälkeen, niin sitten hakeudutte hoitoon. Turha sitä on enempää odotella vaikka olisi minkäikäinen, ei se tilanne odottelulla miksikään muutu. Tsemppiä!