Miksi ajatellaan niin alkeellisesti, jotta keskitytään perheiden musertamiseen huostaanoton jälkeen?
Missä on asiain etenemisen työjärjestys-suunnitelma, joka on perheen "ohjuri", joka jälleen eheyttää perheen ja tekee yhdentymisen jälleen mahdolliseksi. Miksi puhutaan asiakaspalvelulaista, lastensuojelulaista, jotka alkuperäisen tarkoituksen mukaan olisi tarkoitettu turvaammaan asioiden tasapuolista käsittelyä ja etenemistä.Mutta sitä ei sosiaalipuolella käytetä ja lueta sillä tavalla.
Houkutus alkaa kiusata, leimata, käyttää mielivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta, halu tähän on niin suuri ja loppujen lopuksi tehty muka lapsen etu sanalla helpoksi toteuttaa biovanhempien kiusaaminen, sijaisvanhemmat eivät saa tarpeeksi oppia ja neuvoa katsoa lapsen eduksi hyvää yhteistyötä vanhempiin, jos he todella ovat sydämellään parannuksia kotioloihinsa tehneet.
Kaiken karvainen toiminta on herättänyt biovanhemmissa tunteen, jotta kukaan ei halua toimia lain edellyttämällä tavalla, jos sosiaalitkan eivät tiedä, miten perhettä viedään eteenpäin, jotta saavutetaan tulos joka mahdollistaa lapsen palautumisen kotiinsa.
Kaikissa töissähän pitää olla pyrkimykset, mitkä ovat sijoituksen pyrkimykset, koko ajatus, rahat, työnteko asian piirissä jää silloin turhaksi, jos SE EI JOHDA PERHEEN YHDISTYMISEEN.Ja jotta lapsi voisi palautua hänelle luontaiseen ympäristöön,, ja jossa rakastetaan muustakin syystä kuin rahasta.
JOS joku ajattelee nyt, että en halua ymmärtää sijaisperheen hyvää työskentelyä ja heidän uhrauksiaan vieraaseen lapseen. Hänelle se tieto, jotta me saimme sellaisen sijaisperheen, jonka ainut tavoite oli saada sosiaalilautakunnan päättämään lapsen sijoituksesta heille kun lapsi täyttää 18-vuotta. Kun he eivät sitä saaneet, jäi kuitenkin papereihin runsas merkintä rivistö, jotka eivät ole eduksi bioperheelle, sillä tähän sijaisperheen toimintaan liittyi "kaikenlaista", jolla he yrittivät tuhota äiti - poika suhdetta. Eli sijaisäidin toiminnan todellinen karmeus tuli vasta julki. Kun sijaisäiti ei kaikista kiristelyistä huolimatta saanut sellaista paperia. Miksi sijaisäidin toimintaa ei tuomita, eikö se ole petosta, petosta lapselle, petosta ydinperheelle, petosta sosiaaleille, petosta sairaalaan. Eli se on ollut julkeaa leikkimistä 9-vuotiaan pojan elämällä, joka toivoi jo pääsevänsä kesälomaksi kotiinsa. Mutta "pääsikin" sairaalan,pitkulaisen muotoiseen huoneeseen, jossa on sänky, kirjoituspöytä, yksi hylly. Ja kuumuutta hohkaava ikkuna. Tämäkö on lapsen "kesäloma", eikö kenekään sydämessä liikahda, kun lukee tämän. Voin kertoa, että ei "liikahda" ainakaan meidän pikkukunnan sosiaalijohtajan sydän, joka minullekin painotti puhelimessa, jotta vanhustyö odottaa, ja kaikki muutkin työt on tekemättä, eikö lapsen etu sanonut hänelle mitään kun lääkäri sanoi, jotta poika on täysin terve. Sitten äidin ei saisi reagoida, ei saisi huokaista lapsen edessä, SILLÄ MINÄ SANON KAIKILLE TEILLE, ETTÄ PAPEREIHIN TULI MERKINTÄ, JOTTA ÄITI PROVOSOI LASTA SIJOITUSTA VASTAAN. Voin taata kaikille teille, jotta olen täysin terve järjellisesti ja tunteellisesti reagoimaan, kun on ollut vuosi sellaista sijaishoitoa lapselle, jonka sijaisäiti on yrittänyt saada ainoana periaatteenaan, tarkoituksenaan, keinoja kaihtamatta saada yksi ainoa paperi, jossa lukee sijaisuuden kesto 18-vuotiaaksi. Minä kaikella sielun toiminnalla reagoin tähän ja säälin lastani, kun olen kerran tehnyt kaikkeni, jotta kaikki olisi parasta mahdollista lapselle, ja aikakin olisi ollut mielestäni riittävä 1vuosi ja 3kuukautta.
Pitäisihän katsoa tilannetta, eikä aikaa, jos tilanne on sellainen, että pojalla olisi nyt 3:s sijoituspaikka, vaikka aikaa ei ole kulunut kuin vähän yli vuosi. Kaksi sairaalareissua tästä sairaasta sijaisperheestä sairaalaan. Kaksi kuulemaansa ulosheittoa sijaisperheestä. Kun ei tehty sijaisäidin tahdon ja käskyn mukaan. Sanon käskyn, koska se hänen toiminta johti uhkakirjeisiin sosiaalilautakunnalle.
Miksi sosiaalijohtaja ei tehnyt mitään heti kun huomasi, jotta sijaisäiti on täydellisesti väärillä linjolla. Oliko oikeutettua sos.johtajan kirjoittaa eduskunnanoikeusasiamiehelle, jotta hänellä siis sos.johtajalle ei ole tarpeeksi kokemusta huostaanotoista. Eikö hän ole sitten väärässä ammatissa, ja ammattitaidoton jos sen julkisestikin kirjoittaa, annetaanko hänen jatkaa tätä epäkypsää, taidotonta työskentelyä. Ja hän meni vielä niin pitkälle JOTTA KEHOITTI MINUA OLLA JULKITUOMATTA TÄTÄ HÄNEN TYÖSKENTELYÄÄN. Sillä se kuulemma on haitaksi minulle ja minun asioissa. JOS JOKU ON UHKAUS, EIKÖ TÄMÄ TÄYTÄ UHKAUKSEN PIIRTEET.
Jotta julki tulisi miten sosiaali hoitaa työtään lukekaa tämä ja rapsitlkaa päätänne. Minua ja perhettäni tämä ei auta, eikä enää mikään, koska sos.johtaja hakemalla hakee ostopalveluin ja vaikka millä jotta sisi jostain todistuksen ja SUOSITUKSEN, joka mitätöisi minun ihmisarvoni, äitiyteni, ja kaiken minkä Jumala on minussa luonut. Sillä huostaanoton jälkeen lait antavat mahdollisuuden sosiaalin keinotteluun. Alallekin hakeutuu ihmisiä, jotka ovat perhesadismin uhreja itsekin ja saavat antaa jo leimatuille vanhemmille takaisin. Tätä sadistisuutta ja väärintekoa katsokaas on vaikea todistaa heidän mielestään. Mutta minä takaan teille sosiaalityöntekijät, jotta minun tapauksessani silmukka kiristyy ja ympyrä pienenee ja teitä ahdistaa kohta, koska sorrutte omaan mahdottomuutenne.Vanha sananlasku pitää paikkansa : valheella on lyhyet jäljet. t:Piilipuu.
Missä on asiain etenemisen työjärjestys-suunnitelma, joka on perheen "ohjuri", joka jälleen eheyttää perheen ja tekee yhdentymisen jälleen mahdolliseksi. Miksi puhutaan asiakaspalvelulaista, lastensuojelulaista, jotka alkuperäisen tarkoituksen mukaan olisi tarkoitettu turvaammaan asioiden tasapuolista käsittelyä ja etenemistä.Mutta sitä ei sosiaalipuolella käytetä ja lueta sillä tavalla.
Houkutus alkaa kiusata, leimata, käyttää mielivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta, halu tähän on niin suuri ja loppujen lopuksi tehty muka lapsen etu sanalla helpoksi toteuttaa biovanhempien kiusaaminen, sijaisvanhemmat eivät saa tarpeeksi oppia ja neuvoa katsoa lapsen eduksi hyvää yhteistyötä vanhempiin, jos he todella ovat sydämellään parannuksia kotioloihinsa tehneet.
Kaiken karvainen toiminta on herättänyt biovanhemmissa tunteen, jotta kukaan ei halua toimia lain edellyttämällä tavalla, jos sosiaalitkan eivät tiedä, miten perhettä viedään eteenpäin, jotta saavutetaan tulos joka mahdollistaa lapsen palautumisen kotiinsa.
Kaikissa töissähän pitää olla pyrkimykset, mitkä ovat sijoituksen pyrkimykset, koko ajatus, rahat, työnteko asian piirissä jää silloin turhaksi, jos SE EI JOHDA PERHEEN YHDISTYMISEEN.Ja jotta lapsi voisi palautua hänelle luontaiseen ympäristöön,, ja jossa rakastetaan muustakin syystä kuin rahasta.
JOS joku ajattelee nyt, että en halua ymmärtää sijaisperheen hyvää työskentelyä ja heidän uhrauksiaan vieraaseen lapseen. Hänelle se tieto, jotta me saimme sellaisen sijaisperheen, jonka ainut tavoite oli saada sosiaalilautakunnan päättämään lapsen sijoituksesta heille kun lapsi täyttää 18-vuotta. Kun he eivät sitä saaneet, jäi kuitenkin papereihin runsas merkintä rivistö, jotka eivät ole eduksi bioperheelle, sillä tähän sijaisperheen toimintaan liittyi "kaikenlaista", jolla he yrittivät tuhota äiti - poika suhdetta. Eli sijaisäidin toiminnan todellinen karmeus tuli vasta julki. Kun sijaisäiti ei kaikista kiristelyistä huolimatta saanut sellaista paperia. Miksi sijaisäidin toimintaa ei tuomita, eikö se ole petosta, petosta lapselle, petosta ydinperheelle, petosta sosiaaleille, petosta sairaalaan. Eli se on ollut julkeaa leikkimistä 9-vuotiaan pojan elämällä, joka toivoi jo pääsevänsä kesälomaksi kotiinsa. Mutta "pääsikin" sairaalan,pitkulaisen muotoiseen huoneeseen, jossa on sänky, kirjoituspöytä, yksi hylly. Ja kuumuutta hohkaava ikkuna. Tämäkö on lapsen "kesäloma", eikö kenekään sydämessä liikahda, kun lukee tämän. Voin kertoa, että ei "liikahda" ainakaan meidän pikkukunnan sosiaalijohtajan sydän, joka minullekin painotti puhelimessa, jotta vanhustyö odottaa, ja kaikki muutkin työt on tekemättä, eikö lapsen etu sanonut hänelle mitään kun lääkäri sanoi, jotta poika on täysin terve. Sitten äidin ei saisi reagoida, ei saisi huokaista lapsen edessä, SILLÄ MINÄ SANON KAIKILLE TEILLE, ETTÄ PAPEREIHIN TULI MERKINTÄ, JOTTA ÄITI PROVOSOI LASTA SIJOITUSTA VASTAAN. Voin taata kaikille teille, jotta olen täysin terve järjellisesti ja tunteellisesti reagoimaan, kun on ollut vuosi sellaista sijaishoitoa lapselle, jonka sijaisäiti on yrittänyt saada ainoana periaatteenaan, tarkoituksenaan, keinoja kaihtamatta saada yksi ainoa paperi, jossa lukee sijaisuuden kesto 18-vuotiaaksi. Minä kaikella sielun toiminnalla reagoin tähän ja säälin lastani, kun olen kerran tehnyt kaikkeni, jotta kaikki olisi parasta mahdollista lapselle, ja aikakin olisi ollut mielestäni riittävä 1vuosi ja 3kuukautta.
Pitäisihän katsoa tilannetta, eikä aikaa, jos tilanne on sellainen, että pojalla olisi nyt 3:s sijoituspaikka, vaikka aikaa ei ole kulunut kuin vähän yli vuosi. Kaksi sairaalareissua tästä sairaasta sijaisperheestä sairaalaan. Kaksi kuulemaansa ulosheittoa sijaisperheestä. Kun ei tehty sijaisäidin tahdon ja käskyn mukaan. Sanon käskyn, koska se hänen toiminta johti uhkakirjeisiin sosiaalilautakunnalle.
Miksi sosiaalijohtaja ei tehnyt mitään heti kun huomasi, jotta sijaisäiti on täydellisesti väärillä linjolla. Oliko oikeutettua sos.johtajan kirjoittaa eduskunnanoikeusasiamiehelle, jotta hänellä siis sos.johtajalle ei ole tarpeeksi kokemusta huostaanotoista. Eikö hän ole sitten väärässä ammatissa, ja ammattitaidoton jos sen julkisestikin kirjoittaa, annetaanko hänen jatkaa tätä epäkypsää, taidotonta työskentelyä. Ja hän meni vielä niin pitkälle JOTTA KEHOITTI MINUA OLLA JULKITUOMATTA TÄTÄ HÄNEN TYÖSKENTELYÄÄN. Sillä se kuulemma on haitaksi minulle ja minun asioissa. JOS JOKU ON UHKAUS, EIKÖ TÄMÄ TÄYTÄ UHKAUKSEN PIIRTEET.
Jotta julki tulisi miten sosiaali hoitaa työtään lukekaa tämä ja rapsitlkaa päätänne. Minua ja perhettäni tämä ei auta, eikä enää mikään, koska sos.johtaja hakemalla hakee ostopalveluin ja vaikka millä jotta sisi jostain todistuksen ja SUOSITUKSEN, joka mitätöisi minun ihmisarvoni, äitiyteni, ja kaiken minkä Jumala on minussa luonut. Sillä huostaanoton jälkeen lait antavat mahdollisuuden sosiaalin keinotteluun. Alallekin hakeutuu ihmisiä, jotka ovat perhesadismin uhreja itsekin ja saavat antaa jo leimatuille vanhemmille takaisin. Tätä sadistisuutta ja väärintekoa katsokaas on vaikea todistaa heidän mielestään. Mutta minä takaan teille sosiaalityöntekijät, jotta minun tapauksessani silmukka kiristyy ja ympyrä pienenee ja teitä ahdistaa kohta, koska sorrutte omaan mahdottomuutenne.Vanha sananlasku pitää paikkansa : valheella on lyhyet jäljet. t:Piilipuu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mitäa enempi pyytelin että lapsi saisi olla paljon ulkona ja ettei tarvitsisi katsoa tv:tä joka hermostuttaa häntä sitä enempi hänet pakotettiin istumaan sisällä tuijottamassa teletappivideoita. Äidin sydäntä särki kun lasta kohdeltiin vääryyellä, en voinut vaikuttaa, valitin eräille kansanedustsjillekin jotka ei edes vastanneet!!!!
sijareille? Täällä niitä lukevat nekin rikolliset, joiden ainoa päämäärä on pitää lapsesi 18-vuotiaaksi asti. Jotka tekevät kaikkensa, että lapsesi ei pääsisi kotiutumaan, estävät tapaamiset ja kotiutuksen. Sitten päästään kirjoittamaan, että pitää olla kiitollinen kun joku viitsii hoitaa lastasi.
Miksi terve lapsi vaaditaan sairaalaan?
Sairaita ne, jotka tuollaista tekevät ja estävät lapselta kesäloman!
Huostaanotossa rikotaan monesti niin paljon lasta vastaan, että pitäisi pistää linnaan joka ikinen, joka huostaanottoprosessiin on millään tavalla osallistunut.
Niin Ranskassa tehtiin kun paljastui tapaus, jonka yhteydessä oli lapsia otettu aiheetta huostaan väärin perustein, aiheettomien ilmoitusten perusteella. Juttuun liittyi muistaakseni 20-30 perhettä, joten ihan vähästä määrästä ihmisiä ei ollut kyse. Valtio maksoi perheille suuria korvauksia ja julkinen anteeksi pyyntö esitettiin hallitusta ja presidenttiä myöten. Vähän toista kuin meillä.