Olemme avopari,menossa naimisiin.
Ostimme juuri asunnon,ensiasunnon,koko hinta lainana pankista.
Yhteisiä lapsia ei ole vaan minulla 2 alaikäistä jotka asuvat kanssamme ja miehelläni 3 alaikäistä,jotka asuvat muualla.
Miten jos mieheni tai minä kuolee,miten käy asunnon?
Haluaisimme niin molemmat että toinen saisi asua vaikka elämänsä loppuun tässä,mutta miten toimia ettei jomman kumman exät rupea puolustamaan lapsiaan ja vaatimaan asunnon myyntiä?
Mikä on järkevin ratkaisu?
Kiitos ja kumarrus =)
Ostimme juuri asunnon,ensiasunnon,koko hinta lainana pankista.
Yhteisiä lapsia ei ole vaan minulla 2 alaikäistä jotka asuvat kanssamme ja miehelläni 3 alaikäistä,jotka asuvat muualla.
Miten jos mieheni tai minä kuolee,miten käy asunnon?
Haluaisimme niin molemmat että toinen saisi asua vaikka elämänsä loppuun tässä,mutta miten toimia ettei jomman kumman exät rupea puolustamaan lapsiaan ja vaatimaan asunnon myyntiä?
Mikä on järkevin ratkaisu?
Kiitos ja kumarrus =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tehkää testamentti,sil on joku fiksu nimi mut en nyt muista sitä... joku keskinäinen tai vastaava. Jos puolisi kuolee niin omaisuus jaetaan perillisille suoraan,mutta puolisolle jää elinikäinen hallintaoikeus omaisuuteen. Siis lapsista tulee omistajia mutta saat asua asunnossa elämäsi loppuun asti eikä sinua voida ajaa asunnosta tai periä vuokraa. Ja etuina on että perintövero on pienempi koska "olet asunnossa rasitteena" ja verot tulevat vain kerran maksettaviksi. Kun muuten sinä maksasit verot puolisosi osuudesta ja sitten aikanaan kun sinusta aika jättää ni lapsenne maksaisi taas verot samasta asunnosta.
On ottaa hyvään lakimieheen yhteyttä ja tehdä hyvä testamentti, johon tulee myös tarvittavia toissijaismääräyksiä eli jos perijä onkin vaikka jo kuollut...
Lisäksi katsoisin perheen vakuutukset kuntoon ja niiden edunsaajat.
Ensin on vaan tärkeää tietää, että mitä TE haluatte ja miten sitten on sen käytännössä kirjaaminen laillisesti paperille mahdollista. Kannattaa tutustua mm. perimysjärjestykseen huolella.
Jos otetaan sellainen riski, että ennätätte maksaa asunnon velattomaksi, niin sen toteutuessa ei tarvitse tehdä mitään.
Leski ei peri, mutta jos asunto oli yhteinen, niin puolet siitä kuuluu hänelle. Loput eli toinen puoli kuolleen perillisille. Leski saa kuitenkin asua asunnossa elämänsä loppuun saakka.
Kuvitellaanpa että alkuperäisen mies vaikka kuolee ensin ja periyttää siten puolikkaan asunnon lapsilleen (olikos niitä kolme?). No joka tapauksessa mitäs käykään, jos yksi näistä lapsista kuoleekin sitten lapsettomana ja ennen tätä äitipuolta? Sehän menee perintökaaren mukaan niin, että miehen exä omistaa (kuudes) osan asunnosta.
Lisäksi kannattaa muistaa, että jos talo on vaikka miten iso ja siitä tulevat kuukausikustannukset ovat suuret ja vanhat jalat eivät enää vaikka rappusia kestäkään, niin myyntiinhän se talo menee ja sinne häviää siis silloin viimeistään rahat. Tuskin miehen lapset haluavat että äitipuoli pitää rahat ja heille jää vaan maksettavaksi perintöverot ja tuskinpa miehen exäkään haluaa omaisuuttaan pitää ex-miehen leskellä...
Toivottavasti kirjoitin tarpeeksi huolellisesti, kun aika vauhdikkaasti kirjoitin, mutta pointtini on se, että uusperheissä on ihan parasta kyllä kääntyä lakimiehen juttusille.
>Sehän menee perintökaaren mukaan niin,
Omia lapsia ei voi tehdä perinnöttömiksi. Lakiosa kuuluu joka tapauksessa heille.
>että miehen exä omistaa (kuudes) osan asunnosta.
Niin se oikein menee. Lapsi perii isänsä. Äiti perii lapsensa. Yhteisomistus on vähän hankala, mutta osuuden voi hoitaa rahalla, jos sattuu olemaan muuta omaisuutta kuin se asunto.
>myyntiinhän se talo menee ja sinne häviää siis silloin viimeistään rahat
Häviää rahat? Siis ensiksi kuolleen puolison perillisten rahoista on kysymys. Miten ne leskelle kuuluisivatkaan?
lakimies, vaan pappi tai muu vihkija eli menkää naimisiin, jolloin leskella on asumisturva vainajan perillisiä kohtaan. Hallintatestamentinkin kohdalla avopuolison täytyy maksaa vainajan lapsille näiden lakiosa, ja jos lapset ovat alaikäisiä, heidän puolestaan ei edes voi luopua vaatimasta lakiosaa. Avioliittokaan ei tietenkään takaa lesken asumista, ellei lainoja saada hoidetuksi.
Ei kyse ole lasten tekemisestä perinnöttömiksi vaan että on vaikka toissijaismääräys, että jos lapsi kuolee ilman omia jälkeläisiä, niin omaisuus palautuu vaikka lapsen toisille sisaruksille tai vaikka leskelle.
Lisäksi millä logiikalla katsot, että omaisuus menee "oikein", että kuolleen rahat menevät exälle? Eikö olisi ennemminkin oikein, että rahat jaettaisiin vaikka toisten sisarusten kesken suoraan? Mitä se exä on tehnyt niiden rahojen eteen? Yhtä vähän varmaan kuin se leskikin?