en enää jaksa.. tiedän että näitä viestejä on tällä palstalla kymmenittäin.. mutta kun on pakko kirjoittaa johonkin.. asia on näin:
olen ihan helvetin ruma, ja siksi kukaan poika ei kiinnostu minusta.. minulla on kamalat silmälasit, ei ole varaa uusiin, piilolinsseistä tai silmäleikkauksesta puhumattakaan. perheeni on erittäin köyhä. olen kurja penska, jolla on kurjia kavereita, jotka eivät koskaan kuuntele minua. aina kun niille sanoo jotain, niin lohduttavia kommentteja on turha odottaa.. vastauksena on korkeintaan "voi voi, mitähän sun pitäis tehdä.."ja kaupungille en kehtaa mennä koska pelkään että ihmiset katsoo pitkään silmälasieni ja kamalien hiuksieni takia. Poikiin en uskalla tutustua, ties mitä kamalaa joutuisin kuulemaan heidän suustaan ulkonäöstäni.. oon niin masentunut, etten enää varmasti ikinä uskalla poistua talostani, ja syksyllä en uskalla mennä kouluun enää.. Minut nyljettäisiin katukivetykseen, tai pää tungettaisiin vessanpönttöön.. olen luonteeltani erittäin herkkä. masennun hyvin herkästi arvostelusta. tunnen olevani erilainen kuin muut. kuuntelen metallia, ja kaikkea masentavaa raskasta hevimusiikkia. pukeutumistyylini on erikoinen, sitä ei voi luokitella mihinkään tiettyyn tyyliin. pukeudun aina mustaan. itken usein. jos minua pitäisi verata johonkin kukkaan, olisin ehkä nuokkuva musta ruusu. Puolet terälehdistä puuttuu, ja lakastun kai pian. olen ollut tällainen masentunut jo ainakin 2 vuotta. en viiltele, tai ota huumeita. vastustan alkoholia, ja tupakkaa. en esitä, en makeile, en edes uskaltaisi. nauraa en uskalla julkisilla paikoilla, hymynikin on jo niin ruma.
en ole pissis, enkä kiroile usein. miten saan tämän pahan olon pois?? kaipaan nyt OIKEITA vastauksia, en mitään ohimennen heitettyjä kommentteja. voisiko joku oikeasti antaa apua, ja miettiä tilannettani. provoja ja typeria nalkutuksia en sitten kaipaa. olenhan sentään saman arvoinen kuin muut ihmiset, joten ei typeriä vastauksia, kiitos.
olen ihan helvetin ruma, ja siksi kukaan poika ei kiinnostu minusta.. minulla on kamalat silmälasit, ei ole varaa uusiin, piilolinsseistä tai silmäleikkauksesta puhumattakaan. perheeni on erittäin köyhä. olen kurja penska, jolla on kurjia kavereita, jotka eivät koskaan kuuntele minua. aina kun niille sanoo jotain, niin lohduttavia kommentteja on turha odottaa.. vastauksena on korkeintaan "voi voi, mitähän sun pitäis tehdä.."ja kaupungille en kehtaa mennä koska pelkään että ihmiset katsoo pitkään silmälasieni ja kamalien hiuksieni takia. Poikiin en uskalla tutustua, ties mitä kamalaa joutuisin kuulemaan heidän suustaan ulkonäöstäni.. oon niin masentunut, etten enää varmasti ikinä uskalla poistua talostani, ja syksyllä en uskalla mennä kouluun enää.. Minut nyljettäisiin katukivetykseen, tai pää tungettaisiin vessanpönttöön.. olen luonteeltani erittäin herkkä. masennun hyvin herkästi arvostelusta. tunnen olevani erilainen kuin muut. kuuntelen metallia, ja kaikkea masentavaa raskasta hevimusiikkia. pukeutumistyylini on erikoinen, sitä ei voi luokitella mihinkään tiettyyn tyyliin. pukeudun aina mustaan. itken usein. jos minua pitäisi verata johonkin kukkaan, olisin ehkä nuokkuva musta ruusu. Puolet terälehdistä puuttuu, ja lakastun kai pian. olen ollut tällainen masentunut jo ainakin 2 vuotta. en viiltele, tai ota huumeita. vastustan alkoholia, ja tupakkaa. en esitä, en makeile, en edes uskaltaisi. nauraa en uskalla julkisilla paikoilla, hymynikin on jo niin ruma.
en ole pissis, enkä kiroile usein. miten saan tämän pahan olon pois?? kaipaan nyt OIKEITA vastauksia, en mitään ohimennen heitettyjä kommentteja. voisiko joku oikeasti antaa apua, ja miettiä tilannettani. provoja ja typeria nalkutuksia en sitten kaipaa. olenhan sentään saman arvoinen kuin muut ihmiset, joten ei typeriä vastauksia, kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensimmäinen askel masennuksesta pois on itsensä hyväksyminen. Jos et itse pidä itsestäsi, ei kukaan poikakaan sinusta kiinnostu. Varpaisiin tuojottelevaa, hiukset silmillä roikkuvaan myrtsinaamaan ei kukaan uskalla edes lähestyä, hänet jätetään suosiolla omaan rauhaansa, jonka usein luullaan olevan ihan haluttua.Itsensä hyväksyminen lähtee siitä, että päätät niin. :) Hymyilevä ihminen on kaunis
kiitos. koitan aloittaa noilla sinun antamillasi neuvoilla. ;-)
ei kannata pitää itseään rumana tai mitään muutakaan. Ajattele, että olet kaunis. Mene rohkeasti poikien/ tyttöjen juttusille. Ole rohkea. Ilmaise itseäsi. Näytä se, mihin pystyt.
Ja niin itsekin vihasin minuun kohdistuvaa kommentointia. Jos se oli, tyyliin oot aika idiootti, kun hehkutat aina tosta sun tietokoneesta. Vedin herneen nenääni. Joka kerta niin.
Nyt en enää. Vaan vaikka mitä paskaa joku puhuu minusta en vaan huomioi ja sit se paskanjauhantakin loppui.... :)
Eli siis ole rohkea ja mieti itseäsi positiivisella tavalla.
PS: Tunnen myös erään mielestäni kauniin tytön, joka pitää itseään rumana. Se meikkaa vain sen takia, että pääsisi näkyvistä finneistä eroon.
Katsoo peiliin varmaan monta kertaa päivässä. Vihaa kaikkea mahdollista itsessään.Sille kun menee sanomaan, että olet kaunis, sen mieli on sit hyvin tällainen iloinen. Kiittääkin, jos sitä kehuu. Ite en kyllä ymmärrä miksi niinkin kaunis tyttö pitää itseään rumana. Voi se toki tolla hakea huomiota, mutta en usko.
Sanoinkin sille kerran: oot aika kaunis, hän vastasi no en ole, olen helvetin ruma. No vastasin et ole ruma, oot kaunis! no sepä vastasi kiitti.
On noita muitakin. Mutta siis pidä itseäsi hyvänä, mahtavana ihmisenä. Kyllä se siitä.
Suopursulla oli ihan asiaa.
Itsetuntohan rakentuu itsensä sisäisestä hyväksymisestä ja ulkoisesta positiivisesta palautteesta. Toki voi vaikkapa kuusi viikkoa toistella fraaseja, joissa kehuu itseään, mutta eipä sillä kovin vahvaa itsetuntoa rakenneta, jos ulkopuolelta tulee jatkuvasti kiusaamista yms.
Masennuksessahan on tietty paradoksi. Silloin kun on ihan maassa ja tarvitsisi uusia ystäviä, ei heitä saa kun masentunutta on niin vaikea lähestyä.
Masennuskin voi johtua aivojen välittäjäaineiden häiriötilasta, joten lääkärillä käyntikin voisi olla paikallaan.
Joo... Tota mul o määritelty vaikea masennus. Sitä hoidettii viiden kuukauden osasto jaksolla... Oon viillelly ja oon tehny kaikkea tyhmää... En viitti edes mainita et mitä. Mä sain apua sen takii ku kotiväki huolestu mun voinnista. Mä kerron ny mite mulle kävi:
Tammikuussa en jaksanu enää mennä kouluun. En halunnut kun mua kiusattiin siellä niin helvetisti. Meni muutama viikko, mua ei koulussa näkyny. Sitte koululla oli kokous jossa mietittiin mitä asialle tehdään. Siellä psykologi huomas mulla olevan masennusta. Asia jatku niin että mulle varattiin aika psykologille. Mut siitä tädistä ei ollu apua. Se vaa puhu siellä koirastaan ja kun yritti sanoa jotain omista ongelmistansa niin se rupes kikattamaan ku eihä kenelläkään noin huonosti voi mennä. Seuraavalla viikolla en halunnut mennä sinne mutta mutsi pakotti mut lähtemään kutistajalle. Rupesin itkemään ja en halunnut lähteä. Se soitti päivystävälle ja saatiin aika samalle päivälle kello 10.00. Se laitto mulle sairaalaan lähetteen.
Vaikka sairaalassa oli joskus vittumaista niin se autto... Itseluottamus nousi ja sain paljon uusia kavereita. Tai no ne oli enemmänkin ystäviä. Paljon läheisempiä ja ne piti musta sellasena ku oon. Sieltä löysin nykyisen poikaystäväni joka ei välittäny mun ulkonäöstä. Mä luulen et sun kannattas puhua kotiväelle, niin mäki tein, vaikka se vaikeeta olikin. Jos et niille voi puhua ni sitte o kriisi puhelimet. En tiä missä asut mut esim. seinäjoella on kriisi keskus joka on auki 24/7 , jos oikeen rupee tulemaan itsetuhoisia ajatuksia. Kaverit ei aina oo tos asias oikees. Ei ne muakaa saanu autettua vaik yrittivätki. Sit terkkari on kas aika hyvä apu... Toivottavasti sait ees jotain apua täst mun kirjotuksesta (:
kun jo sanoit niin kaikki ihmiset on samanarvosia, mä en ite ymmärrä miks toisten täytyy alkaa arvosteleen ulkonäön perusteella, itteeniki haukutaan rumaks, masentavaa mut se pitää vaan kestää. Kaikissa ihmisissä on jotain kaunista, kaikki ei vaa jaksa kattoo tarkkaa.
Mun mielestä sillä ei oo mitään väliä onko silmälasit vai ei saatika sitten minkä laiset ne on. Kuka tyhmä sen takia alkaa haukkumaan.
Oikeesti pitäis varmaa tunkee kadut täyteen lappuja joissa lukee et "ihmiset on erilaisia".
Tsemppii sulle! mä en tiiä miten mä voisin sua "auttaa" ku en tunne sua mutta kuitenkin, pärjäile :)
Muista, että suurin osa meistä ihmisistä pitää itseään niin helekutin rumana ja kaikki muut ovat niin kauniita.
Mene peilin eteeen, tuijota silmiisi niin huomaat että päihität useita ihmisiä kauneudessa!
Hmmm...kirjoitat ettet ole mikään pissis ja ettet kiroile paljon...No sittenhän vasta voit olla ylpeä itsesäsi!
Voit mennä puhumaan psykologille ja siellä miettiä miten tilannetta saisi paremmaksi ja miksi tähään ollaan tultu. Minä menin ja se auttoi.