rakkautta?
Onko sääli
..........
391983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
ei.
Sääli on sääliä mutta rakkaus,,no aivan eri asia.
se voi muuttua sääliksi. Mutta ei se tietenkään enää ole rakkautta.
Vaikeaksi kysymyksen tekee se, etten ole nähnyt rakkaudesta yhtään selkeää määritelmää. Onko rakkautta ilman seksuaalisuutta? Onko nk. platoninen rakkaus rakkautta vai kiintymystä tai jotakin muuta? Jos ihmisestä poistetaan kiima, poistuuko myös kyky (tai halu) rakastaa? Onko rakkaus vain halua omistaa?
Sääli on helpompi määritellä, eikä sitä yleensä liitetä rakkauteen.
rakkaudelle kemiallista merkkiä, tunnetta on vaikea kongretisoida muuta kuin tekojen ja tunteen vaatiman toiminnan kautta; lisäännytään ja rakennetaan pesää, hellitään ja hyväillään - niin nuorena.
Tässä iässä onkin tosi kyseessä, kun pitäisi alkaa- tai voida rakastaa ilman sitä lisääntymisviettiä, - ainakin kohtapuoliin pitäisi yläpää olla yhä suuremmassa roolissa, - kiintymystä kai se kypsän iän rakkaus on.
Voihan ihminen rakentaa rakkauden ja "vain" pelkästään rakkauden kaipuustaan..ihmisen tarve rakastaa, on kai myös tarvetta tulla rakastetuksi - luulen, ainakin joillain ihmisillä.
Minusta rakkaus on myös toveruutta, sitä että tykkää vain olla toisen kanssa samassa, huushollissa..omistushalu ei ole rakkautta.
Jos olet ollut esim. 30 vuotta aviossa niin todennäköisesti rakkaus on erilaista kuin naimisiin mennessä. Ei se silti ole yhtään sen vähempiarvoista. Siihen kuuluu niin fyysinen kuin psyykkinenkin harmonia. TOIVOTTAVASTI.
Ei kumpaakaan ?
Eikä säälistä kannata edes -piip-,
vaan bonuksista....
Se on tunne-älyä se.
asialline ja järkevä kysymys.
koska asia on hyvin lähelt liippaava,vanhempana valtiomiehenä sanoisin että,asiast vois venkoilla pitkäänkin.
Itse sanoisin että on.
esimerkiksi naimisiin mennään??
Tai onkos...itse välillä rakastan todella paljonkin puolisoa, etten vaihtas häntä kehenkään, vaikka ei olekkaan sitä seksiä, mutta kai sekin on jo kiintymystä näin yli 30v jälkeen, mutta jospa vielä rakastuukin ja löytää seksiäkin...hmmm...luulen, että se olis menoa...se pistäs miettimään..ketä rakastaa,´toivon, että miun ei tarvii sellaista miettiä.heh
harmittaisi, sitten kun heräisi; oisi jättänyt seksin, ja (muka) rakkauden (mitä se on?) takia sen vanhan tutun elämänsä.
paljo löyty vaihtoehtoi,itte tarkotin lähinnä vanhempie suhdet lapseensa.
mitä tarkoitat säälillä rakkauden yhteydessä; vammaista lastaan varmasti säälii ja rakastaa - on se varmasti rankkaa, - ainakin jos lapsi on vaikeasti vammainen :/
Sääliksi käy myös vakavasti sairasta lasta,vaikka ei pysyvästi vammainen olisikaan.
Siihen rakkauteen,niin kuin vammaiseenkin lapseen kuuluu tai syntyy sääli.Ainakin ajoittain.
oisi hoitajaksi vakavasti sairaiden lasten osastolle, en pystyisi varmaan pitämään säälintunteitani kurissa - ei miusta oisi ei :(
Rakkauden määrittelemisen helpottamiseksi tulisi erottaa vanhempien ja lasten välinen rakkaus miehen ja naisen rakkaudesta. Ne ovat täysin eri asioita, vaikka molempiin liittyy kiintymystä. Tässä suhteessa kielemme on köyhä.
Mielestäni vanhempien rakkaus lapsiinsa on pyyteettömin rakkauden muoto, ja kaikki muu rakkaus on enemmän tai vähemmän ehdollista.
selvä ero, mitä säälillä voi tarkoittaa.
Kun mietin vanhempien eron yhteydessä pienten lasten selviytymisyrityksiä, kukkien vientiä kummallekin vanhemmalle tuolta pihalta aina mennessään. Kieltäytymistä kuulemasta aiheesta...minulle tulee tavaton sääli heitä. Ihan itkettää. Tunne on, että haluaisin auttaa miten vain voisin.
Sen sijaan säälinkö tämän aiheuttaneita vanhempia? Jos sanon, että toimivat säälittävästi, niin siinä on vahva kielteinen lataus.
Sanoilla on eri sävyjä tilanteesta riippuen.
Rakkaus on sana, jonka kaikki tajuavat eri lailla. Siihen liittyy koko siihenastinen elämänhistoria.
mulla meni niin päin, että lasten rakkaus vanhempiinsa on ehdotonta, muuta heillä ei ole. Vanhemmat ovat heille elintärkeitä, heidän koko turvansa.
Mutta toki myös vanhempien rakkaus lapsiinsa on parhaimmillaan ehdotonta - ei aina kuitenkaan.
Lapset voivat rakastaa vanhempiaan myös siksi, että toivovat heiltä jotakin saavansa. Vanhempien rakkaus sen sijaan on ehdotonta, sillä vanhemmat rakastavat lapsiaan, vaikka heistä olisi pelkkää taloudellista ja muuta harmia loputtomasti. Ja usein vielä eniten sitä lasta, joka eniten tuskaa tuottaa.
Kaikkiin määritelmiin on poikkeuksia, ja luonnollisesti myös kuvaamiasi tapauksia.
ainakaan eläisi säälistä kenenkään kanssa, enkä säälistä menisi naimisiin kyllä siinä muuta pitäisi olla.
En kyllä eroaisikaan kumppanista jos hän vaikka vakavasti sairastuisi,kai sitten olisi säälistä olemista,mene ja tiedä kun ei ole kokemusta.
Sääli viettää ilta yksinäinen, tytön kauniin niinkuin sä oot....lauloi Johnny. Sääli, minun mielestä sekin on suhteellista. Joihinkin tilanteisiin sopii, toisiin ei.
ilman muuta
mutta,,,sitten toiminta sen tunteen johdattamana
on tietenkin sitten eri asia
jos se johtaa säälittävän aseman-tilanteen tms
ymmärtämisen kautta yritykseen autaa,,niin johan siinä rakkautta esiintyy
mutta voihan sitä olla vahingoniloista sääliäkin,
joka ei tietenkään johda säälittävän kannalta mihinkään rakentavaan toimintaan
vaan säälittävä pitää sääliteltävän tilanteensa säälijän sääliteltävänä
Joka sanoo muuta on säälitävä olento.
saivarrellaan vaan. Suomen kieli köyhä tässä mielessä.
Joka kieliä tajuaa, ymmärtää eron. Sääli merkityksessä 'pity' voi olla säälittävää. Mutta käännettynä sanlla 'sorry' ihan toista. Puhumattakaan sanasta 'compassion' joka tarkoittaa 'voimakas sympatiantunne jotakuta kohtaan, joka kärsii ja halu auttaa häntä'.
Näinhän se on, jokainen tajuaa sanat tavallansa ja siitähän ne riidat ja erimielisyydet poikivat.
mieheni on käyttänyt usein tuota sananpartta, ja se saa minun sisukseni kiehumaan; en ymmärrä mistä tuollainen ajatus on yleensä voinut kieleemme ja mieleemme kummuta, - vai onko se vain joskus ajattelemattomasti heitetty esim. jossain sotatilanteessa, siinä tilanteessa tosin pakonkin edessä.
Säälistä on paha jatkaa elämää toisen kanssa.
T:Nainen, takana 29 v yhteisiä vuosian ja nyt eronnut
silloin joskus:) opetti hyvin painokkaasti, että "sääli" on negatiivinen tunne, jossa sääliä tunteva ihminen asettaa itsensä heikomman yläpuolelle, "paremmaksi ihmiseksi" - jopa vallankäyttäjäksi. Minulle sääli ei ole rakkautta, vaan "säälittävä ihminen" on melkein synonyymi "halveksittavan" kanssa. Heikompaa ihmistä autetaan, koska hän tarvitsee apua - ei säälistä.
Rakkaudesta, velvollisuudestakin (esim. hoitohenkilökuntaa ajatellen) tehdyt teot eivät nosta auttajaa autettavan yläpuolelle.
enemmänkin minusta säälittely on halveksunnan kanssa samaa
mutta TUNTEA sääliä... hmm..hmm
?
Minä TUNNEN myötätuntoa ja auttamisen halua. Lapsieni, äitini sekä joidenkin muiden läheisteni elämää haluan tarvittaessa helpottaa siksi että rakastan heitä, he ovat osa minua.
opetti tunteita?? No, ohhoh!
Minulle opetti vain kirjoittamaan erinomaisia aineita.
Näin jälkikäteen ajatellen arvelen, että silloiselle äidinkielenopettajalleni oli tärkeämpää opettaa oppilailleen elämää - ja tunteitakin, sillä niin monta hänen neuvoistaan olen erinomaisen viisaiksi todennut. Ehti hän kielioppia ja kirjoittamistakin opettaa :)
ei niitä opeteta. Opettaja käyttää työssään aina koko persoonaansa. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä tuntee ovat aina mukana. Opettaja voi toki opettaa tunteista puhumista, jolla saralla varsinkin miespuolisilla riittää paljon töitä vielä, todella.
Opettaja joka opettaa vain aineensa teoriaa ei ole mielestäni hyvä opettaja :)
Tunteita tunnetaan eikä kukaan voi opettaa tai sanoa, mitä tunteita missäkin tilanteessa PITÄÄ tuntea. Tunteiden tunnistamista ja niihin liittyviä tekoja voi kuitenkin opettaa ja esimerkiksi juuri sana "sääli" antoi aikaan oivallisen tilaisuuden tähän.
Sodan jälkeisenä aikana oli paljon apua tarvitsevia, ja arvelen iäkkään opettajani useammankin kerran miettineen, kuinka auttaa toista ihmistä ilman vallankäyttöä ja alistamista ja myös ilman vastaanottajan raskasta kiitollisuudenvelkaa.
Lämmöllä muistelen opettajaani, jonka viisaista ja lempeän opettavaisista sanoista ei halunnut hukata yhtäkään.
Sanana "sääli" pitää varmaan sisällään ihmisestä riippuen eri merkityksiä eikä yhtä ainoaa oikeaa pidä missään tapauksessa ollakaan - lakitekstistä kun ei ole kyse:) Tässä kerroin oman käsitykseni ja mielipiteeni, koska juuri tuo sana aikanaan herätti antoisan keskustelun opettajan ja oppilaiden välillä.
kukaan tuntisi sääliä; kaikki ihmiset olisivat säälimättömiä - olisivat he kuin Hitler aikoinaan?
Yhdellä tapaa voi kuitenkin yleistää tätä rakkaus-sanaa olipa mistä "lajista" hyvänsä kyse:
Rakkaus ja kunnioitus kulkevat käsi kädessä ja vastakohtana on halveksunta ja paljon on varmaan siinä välilläkin.
Mistäs sitä tyhmä tällaista tietäisi, jos joku ei kertoisi.
Mulle tuo kyllä selittää sen, miksi ylenpalttisesti toisia säälittelevät ihmiset ärsyttävät ja ei oikein itsekään käsitä miksi, kun niillä on "hyvä tarkoitus". Sitä ei olekaan "huono ihminen", kun ei kykene menemään moiseen mukaan.
Kaikki tämäntapaiset keskustelut ovat vailla perustaa niin kauan, kunnes tiedetään, mitä sanat "rakkaus" ja "sääli" tarkoittavat. Kukin ymmärtää sanat tavallaan, ja siksi voidaan keskustella aivan eri asioista. Luullaan, että ollaan eri mieltä asioista, vaikka ollaan eri mieltä vain asioiden nimistä, sanojen tarkoitteista.
Rakkaus on problemaattisempi sana kuin sääli. Säälin voi korvata eri yhteyksissä esim sanoilla harmi, vahinko, myötätunto jne., eikä suomi ole tässä suhteessa yhtään köyhempi kieli kuin muutkaan.
Sen sijaan tulisi ehdottomasti olla eri sanat eroottiselle rakkaudelle ja vanhempien ja lasten väliselle rakkaudelle. Tarkoitteet ovat liian kaukana toisistaan - mutta sama ongelmapa taitaa olla yleinen muissakin kielissä.
Totta puhut. Ensin pitäisi määritellä käsitteet. Näissä keskusteluissa se tuskin on mahdollista, vaatisi ehkä pienemmän, henkilökontaisemman piirin.
Näissä keskusteluissa on kyllä puolensa, sillä täällä on hyvin erilaisia ihmisiä, eripuolilta Suomea ja on mielenkiintoista, kuinka monta tapaa löytyykään ajatella asioita.
Joskus paremmalla ajalla olisi hauska pohtia kanssasi tuota "rakkautta". Uusia sanoja sinne kaivataan:) Nyt pitää kiirehtiä muille asioille... Kaunista kesäpäivää sinulle!
Näinhän se voi olla. Silti huvittaa ja joskus ärsyttääkin, kun ihmiset, jotka voisivat olla samaa mieltä asioista, riitelevät vain siksi, että heille sama sana tarkoittaa aivan eria asiaa.
Kaunista tätä päivää sinnekin!
sääliä, ja sääliinkiin rakkautta. Koskaan silti rakkaus ei voi olla pelkkää sääliä, eikä painvastoinkaan.
Lasten ja vanhempien suhteet taas koostuvat kaikista mahdollisista tunteista, yhtäaikaa, tai erikseen.
vai pelko veren vähyyttä ?
Terve sääli ja pelko, on tervettä itsetuntoa.
Toiselleki on annettava arvoa ?