mukavaa että täällä uudella palstallakin ollaan aktiivisia.
Tässä pari kokemuksen, pohdiskelun ja lukemisen tuomaa ajatusta kommentoinnin avuksi. Auttavat kirjoittamaan myönteiseen sävyyn. Onhan täällä kuitenkin tarkoitus tukea ja rohkaistakin. Ainakin tuoda vähän hyvää mieltä toinen toisillemme.
Siis tässä pari vinkkiä:
- tekeekö mielesi oikaista jonkun kirjoitusta? Kirjoita sitten OMA mielipiteesi. Omaa ei ole se, että alat esittää vastaväitteitä tai nälviä tai haukkua: "no kylläpä kirjoitit tyhmästi" "et näköjään tiedä mitään" jne. Sellainen kirjoittelu ei ole omaasi. Se on kuin kuunvaloa, heijastelua toisen tekstistä vain.
Hyvä jos hänen kirjoitus herätti mielipiteen ja halun kommentoida. Mutta tee se ihan omin sanoin.
- on tarpeetonta kumota mitään toisen kirjoittamaa. Kunnioita hänen milipidettä ja sananvapautta.
Kirjoita toki itse vastine siihen jos siltä tuntuu. Unohda kaikki sellaiset lauseet, missä kerrot toisen olevan tietämätön, väärässä, tyhmä, hävytön, ilkeä. Sano vain asiasi ystävällisesti ja rakentavasti.
Mieti kolme kertaa ennenkuin alat nimimerkiltä mainiten kritisoida jonkun kirjoittajan tekstejä, tai mitä hän on aiemmin kirjoittanut. Monia asioita voi viisaasti jättää sanomattakin, vaikka itse huomaisikin jotain.
"Tyhmä ei huomaa, viisas ei virka mitään". Se on usein rakentavaa ja hyvä ratkaisu.
Tuodaan toisillemme hyvää mieltä, jos vain voidaan. Kaadetaan oma paha mieli, kireys, ahdistus, riitelynhalu jne roskikseen. Tuodaan tänne hyvää tuulta jos voidaan.
Samassa veneessä ollaan, hyvät ihmiset. (Ainakin samalla pikku maapallollamme ison ja tylyn avaruuden keskellä.) Ajatellaan toisillemme rohkaisevia ja rakastavia ajatuksia, siunausta. Se tuo omaankin elämään ainoastaan ja vain hyvää mieltä ja parempaa oloa.
Tässä pari kokemuksen, pohdiskelun ja lukemisen tuomaa ajatusta kommentoinnin avuksi. Auttavat kirjoittamaan myönteiseen sävyyn. Onhan täällä kuitenkin tarkoitus tukea ja rohkaistakin. Ainakin tuoda vähän hyvää mieltä toinen toisillemme.
Siis tässä pari vinkkiä:
- tekeekö mielesi oikaista jonkun kirjoitusta? Kirjoita sitten OMA mielipiteesi. Omaa ei ole se, että alat esittää vastaväitteitä tai nälviä tai haukkua: "no kylläpä kirjoitit tyhmästi" "et näköjään tiedä mitään" jne. Sellainen kirjoittelu ei ole omaasi. Se on kuin kuunvaloa, heijastelua toisen tekstistä vain.
Hyvä jos hänen kirjoitus herätti mielipiteen ja halun kommentoida. Mutta tee se ihan omin sanoin.
- on tarpeetonta kumota mitään toisen kirjoittamaa. Kunnioita hänen milipidettä ja sananvapautta.
Kirjoita toki itse vastine siihen jos siltä tuntuu. Unohda kaikki sellaiset lauseet, missä kerrot toisen olevan tietämätön, väärässä, tyhmä, hävytön, ilkeä. Sano vain asiasi ystävällisesti ja rakentavasti.
Mieti kolme kertaa ennenkuin alat nimimerkiltä mainiten kritisoida jonkun kirjoittajan tekstejä, tai mitä hän on aiemmin kirjoittanut. Monia asioita voi viisaasti jättää sanomattakin, vaikka itse huomaisikin jotain.
"Tyhmä ei huomaa, viisas ei virka mitään". Se on usein rakentavaa ja hyvä ratkaisu.
Tuodaan toisillemme hyvää mieltä, jos vain voidaan. Kaadetaan oma paha mieli, kireys, ahdistus, riitelynhalu jne roskikseen. Tuodaan tänne hyvää tuulta jos voidaan.
Samassa veneessä ollaan, hyvät ihmiset. (Ainakin samalla pikku maapallollamme ison ja tylyn avaruuden keskellä.) Ajatellaan toisillemme rohkaisevia ja rakastavia ajatuksia, siunausta. Se tuo omaankin elämään ainoastaan ja vain hyvää mieltä ja parempaa oloa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kirjoittaa tuonne toisellekin palstalle. Kiitos!
täällä on enimmäkseen elettykin. Viisaita sanoja kaikenkaikkiaan mutta todellakin muualla näitä sanoja ei ole aina sisäistetty. Minä olen yrittänyt kirjoittaa juuri noiden periaatteiden mukaisesti eikä toisaalta kukaan kyllä ole minun kimppuuni henkilökohtaisesti käynytkään, ainoastaan nämä 'virtuaalielämäketjut' ovat saaneet arvostelua. Tunnustan syyllisyyteni moiseen höpinään. Olen edelleen sitä mieltä että se on joskus tarpeellista hengen nostattamiseksi, kaikki kun eivät ole yhtä vahvoja. Pelkkä kylmä tieto on tietyissä tilanteissa se mitä tarvitaan mutta on myös tilanteita joissa tarvitaan enemmän lämpimiä ajatuksia kuin tuota kylmää tietoa. Tämän edellisen lauseen takana seison horjumatta edelleen.
nyt virtuaalihalauksen. Oon niin ihana mussukka,vaikka on miul omakii kulta.
Mie laitoin serffille ilmoituksen yhestä kirjotuksesta,katotaa poistuuko.... ;)
sama halaus,ja ukko kullaltakin terveisiä!Minäkin ilmoitin kerran seriffille yhestä ilkeästä viestistä,mut ei se poistunut.Kait on siellä vieläkin,en mee katsomaan.
Minä ihan punastun tuollaisesta. Minä olen itse monessa suhteessa vahva, minua ei kaikenkarvaiset kirjoitukset masenna, pelkästään hymyilyttävät. Mutta minulla nousevat karvat pystyyn aina kun huomaan että heikkojen kimppuun käydään. Minä olen nähnyt niitä heikkoja. Syövän sairastaminen on psykofyysinen tapahtuma. Pelkkä fyysinen paraneminen ei aina riitä.
Ja ne jotka kehuskelevat vahvuudellaan eivät varmaankaan ole koskaan katsonnet kuolemaa silmiin, moni syöpäsairas on.
puhut asiaa! Hyvää mieltä ja toisten kuuntelemista, arvostamista tarvitaan. Maailmassa on tosiaan jo tarpeeksi kylmyyttä,lisää valoa, iloa ja lämpöä, toinen toisillemme kun osaisimme antaa. Kaikkea hyvää ja lämpimiä ajatuksia teille ihanat ihmiset!
silmiin viime syksynä ja elämäni muuttui kertaheitolla syyskuussa.
Olin just ostanut tämän asunnon itselleni ja maalasin,siivosin ja muutin kahden tyttäreni kanssa tähän. Ehdin aloittaa opiskelut uutta ammattiani varten ja riitaisa ero oli takana. Onneks ehdittiin sopia kaikki exän kanssa.
Sitten PAM! Diagnoosi: pahanlaatuinen kasvain eli syöpä! Kuolenko minä tähän nyt? Ostin just asunnon. Miten lasten käy? Aloitin opiskelun,miten sen käy? Maa romahti jalkojen alta. Miksi minä? Miksi juuri nyt,kun asiat alkavat mennä paremmin? Milloin minun risukasaani paistaa aurinko? Kukaan mies ei enää enää huoli minua. Miten selviän eteenpäin? Se oli kauheaa!
Tässä minä olen -selviytyjä. Hymyilen jo. Rakastuin tammikuussa keskellä sytoja. Hiukset tippui ja jne. Hän on edelleen elämässäni tukemassa minua.
Jatkoin opiskelua ja valmistuin kesken sytojen -periksi en antanut.
Kotini on linnani. Täällä on ollut hyvä levätä ja toipua. Ystävätuki on ollut mahtava,kun pyysin apua.
Nyt tiedän elämäntarkoituksen -se on itse elämä,tässä ja nyt -tänään! Jeesus tuli myös elämääni. Muistakaa se lyhin rukous: Jeesus auta.
hylkää,eikö ?
En tiedä,mikä tai kuka meitä koettelee,mutta Jeesus ei hylkää.
oikein vaikeaa on mikä tarkoitus on sillä ?Ehkäpä että osaisi arvostaa sitä mitä meillä on ?
omassa elämässäni,että kaikella on tarkoituksensa. Vai onko tämä nyt vaan positiivista ajattelua -tiedä häntä. Aatteles, sain ensin tehtyä muuton valmiiksi ja aloitin opiskelun ja eron hyvälle mallille, jotta sitten vasta sain kuulla syövästäni. Aikaisemmin en olisi jaksanut kantaa sitä tietoa kunnes sain rakennettua itselleni ja lapsilleni paikan,jossa levätä ja sairastaa ja on hyvä olla.
Syöpä opetti minulle uuden tyylin elää. Se laittoi minut ajattelemaan itseäni -elän itseäni varten. En tiedä ymmärrätkö,mitä yritän selittää. Mutta nyt minun on hyvä olla.
kaikki ajallaan.Olen iloinen puolestasi,että asiasi ovat hyvin,ja tärkeintä että sinulla on hyvä olla :)
sinun ajatuskulkuasi, sillä samoilla linjoilla kulkevat minunkin mietteeni. Kaikella on tarkoituksensa ja kun ajattelen omaa elämääni taaksepäin, niin kaikista vaikeuksista on poikinut jotain hyvää ja kasvattavaa.
Ihmistä ei ole luotu juoksemaan elämäänsä läpi oravanpyörässä ja kun emme osaa hiljentää sitä tahtiamme, niin elimistö puuttuu asiaan minkä tahansa sairauden muodossa. Minulla on vahva tunne siitä, että tämä syöpäkin on elimistön hätähuuto pysäyttää meidät elämään sitä omaa elämää ja nauttimaan sen pienistä ihmeistä.
Tänään on taas uusi ihana päivä, aurinko paistaa ja linnut sirkuttavat. Uusi elämä uinuu äitinsä kanssa synnyttäneiden osastolla ja antaa elämälle tarkoituksensa. Siispä tämäkin sairasloma kääntyi Taivaan Isän siunaukseksi ja mummolla on aikaa nauttia uuden perheen onnesta.
Nyt mummon pitää komentaa itsensä aamusuihkuun ja sen jälkeen menen näyttämään vauvan kuvia Isomammalle yläkertaan. Ihanaa päivää teille kaikille!
pienen pientä poikaa.Kyllä kaikella tarkoituksensa on.On aikaa pysähtyä miettimäänelämää.Kiiren keskellä sitä mennä toheltaa vaan.Oikein hyvää päivää teille :)
ei pysty syövälle löytämään.Kun nuori ihminen sairastuu,tai pienten lasten äiti
tai isä.Ja vaikka olen aikuinen jo,en pysty löytämään tarkoitusta
isäni syövän takia varhaiselle pois menolle.
Että äiti jäi yksin.ja lapsen lapset
ikävöivät ihanaa vaariaan. Näistä mietteistä huolimatta. Hyvää kesää kaikille.
jotka ollaan nähty läheisen syöpää sairastaneen omaisemme riutumisen loppuun asti, ymmärrämme
sinua.
Vaikea on löytää tarkoitusta. minun äitini menehtyi syöpään nuorena.Siitä on kaksi vuotta.
ikävälleni en vieläkkään löydä sanoja en tarkoitusta.
sillä olen itsekin seurannut todella hyvän lapsuudenystäväni riutumisen ja kuoleman rintasyöpään. Hän oli nuori äiti, jolla 2 ja 4 vuotiaat pojat. Omaisille se läheisen menettäminen on aina ikävää ja aiheuttaa surua. Elämä kuitenkin jatkuu päivän kerrallaan ja jossakin kohtaa senkin "opetuksen" tarkoitus saattaa meille selvitä. Ainakin niin, etä vaalimme niitä ystävyyssuhteitamme, emmekä tahallaan pahoita kenenkään mieltä
Oman lapsen kuolema vauvaikäisenä vaikeaan sairauteen opetti ainakin minulle sen, että lapset eivät ole itsestäänselvyys. Uskon tuolloin kasvaneeni äitinä parempaan suuntaan ja nykyisin sanonkin tuonne yläkertaan, että "kiitos taivaan Isä tuosta lapsesta" ihan heidän jokaisen kohdalla. Ovat lämpimiä, empaattisia ja toiset huomioon ottavia aikuisia ja äitinä olen heistä todella ylpeä.
kuolema ole hyvä juttu. Tarkoitin vaan tässä minun kohdallani tätä syöpää. Minä en ole kuollut -vielä. Nyt en puhu kuolemasta syövän yhteydessä vaan siitä kuinka minä jouduin kääntämään ajatukseni todellakin itseeni enkä märehtinyt enää ero asioilla ja siitä seurannutta sekameteliä. Tuli niin kuin muuta ajateltavaa,no ois se voinut olla jotain muuta kuin syöpä vaikka kissanpentu. yritän ajatella positiivisesti,etten liikaa ahdistuisi.
Olipa tääkin taas sepustus.
sepustus oli,ihan sinua itseään! jaa,kissan pentu,kuukauden päästä mun tytär saa kissanpennun,ja se tulee meille päivähoitoon. lellin sen piloille,niin kuin kuulemma ole koirammekin lellinyt,koira kyllä on pojan,miniän ja meidän yhteinen. Poika kouluttaa ja minä hemmottelen sitä!
on molemmilla palstolla unohdettu.
mieltä minäkin.Uudelleen alottajan viesti alkuun.
päivään...mikä muuttuu?
minäkin ajattelen:)))
mutta minä en............