Tämmöstä olen oppinut Ruotsista:
1) Kielienemmistön kieli on säädetty valtakunnan julkishallinnon ainoaksi kieleksi (mm. lainsäädäntö on vain kielienemmistön kielellä).
2) Koulujärjestelmä toimii tasapuolisesti kaikille kielienemmistön kielellä
3) Kielivähemmistöt opettelevat kielienemmistön kielen koulussa pakollisena oppiaineena.
4) Kielinemmistöllä ei ole vähemmistökielen opiskelupakkoa.
5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskouluissa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta, ei lapsen perhe.
6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityiskouluissa, jos haluavat opiskella kotikielellään. Valtionapu on kuitenkin pienempi niissä kuin kunnan ylläpitämissä kielienemmistön kielellä toimivissa kouluissa.
7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä paitsi 5 kuntaa pohjoisessa, joissa asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä. Kunnan tai valtion virkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata kielivähemmistön kieltä.
8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta, vaan jokaisessa virassa on osattava valtakunnan kielienemmistön kieli.
9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan ruotsalaisiksi ilman äidinkieltä (Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla. Tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomen esimerkki osoittaa.
Ks. Ruotsin tilastollinen vuosikirja, se ei tunne mitään kielivähemmistöjä Ruotsissa.
10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla. Näin osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti maa ottaa vastaan ulkomaalaisia. (Kts. Ruotsin tilastollinen vuosikirja).
11) Entisen Neuvostoliiton alueelta muuttavat/muuttaneet ovat tietenkin ulkomaalaisia maahanmuuttajia (ei paluumuuttajia) vaikka he aikoinaan jäivät Venäjälle Ruotsin rajojen muututtua.
12) Vähemmistökieliä ei mainita perustuslaissa. Laki kirjoitetaan enemmistön kielellä tasapuolisesti kaikille. Alemmassa lainsäädännössä jossain tapauksissa kielivähemmistöt mainitaan.
13) Eduskunnan ainoa virallinen kieli (asiakirjat ja keskustelu) on kielienemmistön kieli.
14) Valtio voi määritellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen (kts. esimerkki ”meänkieli")
15) Kielivähemmistöjä koskevat kysymykset on käsitelty maatalousministeriössä ,kun Euroopan Neuvosto vaati kielivähemmistöjä koskevia selvityksiä.
16) Katukilvet ja tienviitat ovat vain kielienemmistön kielellä. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voivat anoa erikseen vähemmistökielistä kilpeä enemmistökielisen alapuolelle oikeusistuimelta. (Kts: Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)
17) Kielikiintiöitä yliopistoissa ja muissa opetuslaitoksissa ei ole. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti kielienemmistön kielellä.
18) Vähemmistökieliset yliopistot on lakkautettu jos niitä on koskaan ollutkaan, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan kielienemmistön kielellä.
19) Kaikki armeijayksiköt toimivat vain kielienemmistön kielellä ja saadaan siten suuria säästöjä
20) Kansalaisten rekisteröinti kielen perusteella on lopetettu jo 1930-luvulla, koska yksilön intimiteettisuoja menee sen edelle. Valtion ei ole syytä urkkia kansalaisten kieli-identiteettiä.
21) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään ole kielletty lainsäädännöllä mistä syystä Ruotsi on avarakatseisen valtion ja kansakunnan maineessa ei vähiten Suomessa.
Ei ihme, että ruotsalaisuutta ja Ruotsia ihaillaan.
1) Kielienemmistön kieli on säädetty valtakunnan julkishallinnon ainoaksi kieleksi (mm. lainsäädäntö on vain kielienemmistön kielellä).
2) Koulujärjestelmä toimii tasapuolisesti kaikille kielienemmistön kielellä
3) Kielivähemmistöt opettelevat kielienemmistön kielen koulussa pakollisena oppiaineena.
4) Kielinemmistöllä ei ole vähemmistökielen opiskelupakkoa.
5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskouluissa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta, ei lapsen perhe.
6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityiskouluissa, jos haluavat opiskella kotikielellään. Valtionapu on kuitenkin pienempi niissä kuin kunnan ylläpitämissä kielienemmistön kielellä toimivissa kouluissa.
7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä paitsi 5 kuntaa pohjoisessa, joissa asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä. Kunnan tai valtion virkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata kielivähemmistön kieltä.
8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta, vaan jokaisessa virassa on osattava valtakunnan kielienemmistön kieli.
9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan ruotsalaisiksi ilman äidinkieltä (Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla. Tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomen esimerkki osoittaa.
Ks. Ruotsin tilastollinen vuosikirja, se ei tunne mitään kielivähemmistöjä Ruotsissa.
10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla. Näin osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti maa ottaa vastaan ulkomaalaisia. (Kts. Ruotsin tilastollinen vuosikirja).
11) Entisen Neuvostoliiton alueelta muuttavat/muuttaneet ovat tietenkin ulkomaalaisia maahanmuuttajia (ei paluumuuttajia) vaikka he aikoinaan jäivät Venäjälle Ruotsin rajojen muututtua.
12) Vähemmistökieliä ei mainita perustuslaissa. Laki kirjoitetaan enemmistön kielellä tasapuolisesti kaikille. Alemmassa lainsäädännössä jossain tapauksissa kielivähemmistöt mainitaan.
13) Eduskunnan ainoa virallinen kieli (asiakirjat ja keskustelu) on kielienemmistön kieli.
14) Valtio voi määritellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen (kts. esimerkki ”meänkieli")
15) Kielivähemmistöjä koskevat kysymykset on käsitelty maatalousministeriössä ,kun Euroopan Neuvosto vaati kielivähemmistöjä koskevia selvityksiä.
16) Katukilvet ja tienviitat ovat vain kielienemmistön kielellä. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voivat anoa erikseen vähemmistökielistä kilpeä enemmistökielisen alapuolelle oikeusistuimelta. (Kts: Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)
17) Kielikiintiöitä yliopistoissa ja muissa opetuslaitoksissa ei ole. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti kielienemmistön kielellä.
18) Vähemmistökieliset yliopistot on lakkautettu jos niitä on koskaan ollutkaan, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan kielienemmistön kielellä.
19) Kaikki armeijayksiköt toimivat vain kielienemmistön kielellä ja saadaan siten suuria säästöjä
20) Kansalaisten rekisteröinti kielen perusteella on lopetettu jo 1930-luvulla, koska yksilön intimiteettisuoja menee sen edelle. Valtion ei ole syytä urkkia kansalaisten kieli-identiteettiä.
21) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään ole kielletty lainsäädännöllä mistä syystä Ruotsi on avarakatseisen valtion ja kansakunnan maineessa ei vähiten Suomessa.
Ei ihme, että ruotsalaisuutta ja Ruotsia ihaillaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla oli varmaankin tarkoituksena lähettää viestisi palstalle nimeltä Kielipolitiikka. Siellä ruoditaan juuri tuollaisia ilmiöitä.
Mutta onhan meillä ruotsinsuomalaisia kansanedustajia. Eikö heidän pitäisi toimia?