Niin usein täällä meidät halvaks katsotaan ja syrjäkarein pilkataan. Ei omaa maata meillä milloinkaan ei ketään kuningasta päällä maan, mutt älä huoli tumma lapsonen onhan meillä kaunis koti taivainen ja siellä Kuninkaana Jeesus kirkkauden, nyt meitä kutsuu luokseen vihreet niityt sen.
Ei surun häivää siellä nähdä koskaan voi, kun taivas pyyhkii surun pois, on kuitenkin sun ensin nähtävä, et sydämes on täynnä syntiä, sen jälkeen käyt sä verilähteellä siellä saat sä tuntos puhtaaks pestyä, voit valkopuvun ylles vihdoin pukea, kun kuninkaamme soittaa taivas kelloja.
Se on kaaleitten kaunis maa oman kansani kotimaa, siellä sinisen taivaan alla vihdoin sielumme rauhan saa. Se on rakkaitten kaaleitten maa sinne yhtehen saavuthan, siellä kultaisen auringon alla luona Jeesuksen ain olla saan
Ei surun häivää siellä nähdä koskaan voi, kun taivas pyyhkii surun pois, on kuitenkin sun ensin nähtävä, et sydämes on täynnä syntiä, sen jälkeen käyt sä verilähteellä siellä saat sä tuntos puhtaaks pestyä, voit valkopuvun ylles vihdoin pukea, kun kuninkaamme soittaa taivas kelloja.
Se on kaaleitten kaunis maa oman kansani kotimaa, siellä sinisen taivaan alla vihdoin sielumme rauhan saa. Se on rakkaitten kaaleitten maa sinne yhtehen saavuthan, siellä kultaisen auringon alla luona Jeesuksen ain olla saan
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä taida mustalaisilla olla siihenkän maahan yksinoikeutta.
niin väittänyt?? toi on sitä paitsi hyvinkin tunnettu laulu uskovaisissa piireissä
Arvatkaas vaan, kuka senkin on tehnyt
Ei tarvii arvata, kun tiedetään. Kovin on koristeelliset ja kaanaan kieltä olevat sanat.Ei taida kovin montaa tummaa kiinnostaa tää romanien kotimaa. Kaunis ajatus sinällään, että tummallakin on jossain koti. Kuka saa itsensä siitä ahtaasta portista työnnettyä sille kapealle ja kaidalle polulle, joka kotiin vie. Siitä vois tehdä jo taas toisen laulun.
ja vielä parempi on se toivo, josta se kertoo.
Taivasta kannattaa odottaa ja sinne valmistautua..
Se on vähän sama asia, kuin ajatellaan että on uppoava laiva missä on ihmisiä. Siihen viereen tulee toinen laiva, ja väliin laitetaan sellainen pieni silta, mitä pitkin pääsee pelastumaan. Se silta on niin kapea, että sen on vaikea uskoa vievän ketään pelastukseen. Kuka sinne ymmärtää haluta maallisten huvitusten keskeltä vaikka pelastus kiinnostaisikin? Uppoavassa laivassa ihmiset ajattelee vain että "nyt juodaan kuin viimeistä päivää ja voi miten hyvä laulukin tuolta tulee just nyt! Ei mennä vielä, mennään kohta, otetaan tässä ensin parit ja kuunnellaan parit laulut." Se vain, että koskaan ei tiedä vaikka olisi liian myöhäistä. Sinne kapealle ja ahtaalle tielle kannattaisi suunnistaa, vielä kun voi ja kerkeää. Mitä hyötyä on maallisista huvituksista? Ne kestävät yhden hetken ja hetken päästä tuottavat jo tuskaa. Ei usko estä elämistä millään tavalla. Jeesus vain tulee elämään ja muuttaa sen ihan kokonaan, elämään tulee paljon hienoja asioita mitkä ovat paljon enemmän arvoisia kuin nuo yhden illan huvit. Joku joskus puuskahti minulle, että "Usko ei sovi nuoren ihmisen elämään." Mutta ei kai kukaan halua kadotukseen? Ei varmasti kukaan, mutta kuten sanottu... meidän pitää todella pitää kiinni siitä mitä me haluamme. Jos me haluamme olla Jumalan suojassa, se olkoon yksi tavoite jonka eteen pitää tehdä töitä. Töitä sen eteen, että pysyisimme Jumalan luona, emmekä antaisi sielunvihollisen erkaannuttaa meitä pois. Tuo vaatii oikeasti lujuutta, pysyä uskossa.
Siunausta kaikkien päiviin. :)
Viisaasti kirjoitit, Turun Nainen.
Taivaan avaruuksissa soitetaan meille jo kotiintulomusiikkia.. yön hiljaisina hetkinä sitä voi kuulla ja tuntea, että kotiin ollaan menossa ja kutsu on annettuna sydämeen..
Tavataanhan siellä?
kööneleet tippaa- dooo
ö-ö