Olisi kiva kuulla muiden kissanomistajien mielipiteitä ja tottumuksia tämän asian suhteen, eli olenko vain yksinäni "höperö" vai onko meitä muitakin..
Siis, oletan että puhutte kissallenne. Kun puhutte itsestänne, mitä sanaa käytätte? Nimeä, vai peräti sanaa "äiti", "isä" tai muunnelmia?
Nimittäin olen huomannut että meillä se vaan ihan automaattisesti lipsahtaa niihin äitiin ja isään. Pentuja on kaksi, nyt olleet meillä neljä kuukautta. Ensimmäiset kissamme. Ja niille tosiaan tulee puhuttua paljon tyyliin "Tules tänne niin äiti kampaa", "Mennäänkö ulos? Äiti avaa parvekkeen oven"; "Äiti antaa ruokaa". Alussa yritin tietoisesti viitata itseeni etunimellä kun tuntui se äidittely niin hassulta, mutta ei sitä pysty estämään.
Olisi myös kiva kuulla onko tässä eroja niiden suhteen joilla on lapsia, ja joilla ei ole.
Siis, oletan että puhutte kissallenne. Kun puhutte itsestänne, mitä sanaa käytätte? Nimeä, vai peräti sanaa "äiti", "isä" tai muunnelmia?
Nimittäin olen huomannut että meillä se vaan ihan automaattisesti lipsahtaa niihin äitiin ja isään. Pentuja on kaksi, nyt olleet meillä neljä kuukautta. Ensimmäiset kissamme. Ja niille tosiaan tulee puhuttua paljon tyyliin "Tules tänne niin äiti kampaa", "Mennäänkö ulos? Äiti avaa parvekkeen oven"; "Äiti antaa ruokaa". Alussa yritin tietoisesti viitata itseeni etunimellä kun tuntui se äidittely niin hassulta, mutta ei sitä pysty estämään.
Olisi myös kiva kuulla onko tässä eroja niiden suhteen joilla on lapsia, ja joilla ei ole.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kyllä ainakin minä tunnustaudun "höperöksi" tässä kissalle lepertelyssä, että et ole asian kanssa yksin. Aluksi kutsuin kissaani ihan nimeltä, mutta hyvin nopeasti minusta tuli mamma tai mami ja kissasta mussukka. Oma äitini sen oikeastaan aloitti mamittelemalla minua ja hän on tietenkin mummo :D Täysin huumoriahan tuollainen on ja pahuksen hauskaa. Onhan se kovin hilpeää kun kiljaisen että, missä mamman mussu, missä? ja katti loikkii luokse kiehnäämään.
joo, ei ole muita, oikeita lapsia mulla ja ehkä hyvä niin :)
minäkin tunnustaudun :P ainahan se lipsahtaa... äidin pienet kullanmurut.meillä pennut olleet jo n.5kk :) myös isältäni kuuluu aina välillä että tule tänne iskän syliin :PP
meidän höperöiden puheista voisi päätellä että ihmishenkilöt todella ovat saaneet 14v sitten karvaisen tyttölapsen/kissan. Yritän rajoittaa höperyyteni oman perheen sisäiseksi, mutta ei se aina onnistu. Muistan lapsena, miten äitimme kerran hermostui meille kun "nuo tytönrakit söivät lapsen sitruunan" kyse oli skotlanninpaimenkoiran penikasta, jonka ruokavalioon piti lisätä sitruunamehua ja me onnettomat söimme "lapsen" sitruunan.
Sain ensimmäisen kissani 4-vuotiaana, ja se oli aina vauvani. "naanan oma vaavi, naanan kultimussukka". Kisu olisi täyttänyt tänä kesänä 18, ellen olisi tammikuussa joutunut hänestä luopumaan. Se sattui ja sattuu edelleen niin pahasti. Tuntui eräänlaiselta lapsuuden lopulta, kun oma vaavi kuoli, eikä lapsuuden kodissa vieraillessa enää kultimussukka juossutkaan ovelle vastaan ja syliini kehräämään.
Mutta kyllä myös äitini puhui kisulle aina, että "äiti antaa ruokaa", jne.
Nyt äidillä ja isällä on adoptoituna uusi kisunarttu, 11-vuotias burma, ja kyllä sillekin leperrellään, että "tuu äidin sykkyyn, äiti pitää sua hyvänä!" :)
Ehkäpä tuo kisujen paapominen korvaa ainakin jollain tavalla sen, että me "oikeat" lapset olemme jo kotoa lähteneet, ja kun se mun oma vaavikin sieltä kuoli, niin joku karvapallo piti saada hiljaisuutta poistamaan.
Itse en pidä ollenkaan mahdottomana ajatuksena, että en hankkisi koskaan lapsia, vaan elelisin onnellisena muumatan kisuvauvan mammana! ;)
Näin myös meillä, mä oon mamma ja mieskin sanoo välillä itteään isäksi, mitä en olisi ihan heti uskonut :) Huvittavaa on että puhutaan välillä kissoista nimellä "pojat" siitä tuleekin helposti väärinkäsityksiä, jos väärässä porukassa alkaa puhumaan "meijän pojista" jotka onkin todellisuudessa kissoja.. :)
...meillä on tyttäreni knssa vähän ninkuin yhteinen kissa, tyttäreni otti sen pentuna, olin koko ajan hoidossa mukana ja automaattisesti minusta tuli mummi ja tyttäreni on äiskä, vuosia on kulunut ja kissa on minun luonani, aina joskus käy äidillä kylässä, ja kyllä meillä on sellainen yhteinen mussukka...
Ihmislapsia ei ole, mutta kyllä tuolle kissalapsukaiselle tulee lässytettyä siihen tyyliin, että kutsun itseäni äidiksi, mammaksi ja mamiksi :D
"Äiti lähtee nyt, mutta äiti tulee pian takaisin, moi moi!"
"Mami antaa nyt oikein herkkuruokaa" jne
Ihan normaalia kissahöperyyttä, sanoo tämä mamma!
Juu, kyllä meilläkin ollaan äidin omia kultia ja lapsia...on esikoinen ja on nuorimmainen. Niin raavi rekkamiehenikin tituleeraa itseään isäksi tai iskäksi. Ja molempia kissoja hän kutsuu hellittelynimellä "poika"... =)
Meilläkin on mamma ja iskä :D. On se kyllä hassua.
"Mamman piääääni" tulee lässytettyä monta kertaa päivässä, ja aina kun mamma kurittaa kuritonta kissaa (jäähyllä tai vesipullolla) niin "iskä" menee pilaamaan koulutuksen hemmottelulla : "iskä hoitaa pientä, tuhma äiskä".
Käsittämätöntä, kuinka eläimiin voi kiintyä näin. Meillä yhteiseloa TODELLA villin, mutta myös hellyydenkipeän kissan kanssa takana nyt 5 kuukautta. En voisi luopua mamman kullasta, ikinä.
ainakin minä olen kissojeni äiti ja avokkini on isä. Oma äitini tälle vähän nauroi, mutta onhan ne minun omia lapsia
Kyllä minä olen aina leperrellyt paljonkin omalle pienelle vaavilleni ja kyllä näyttää siitä tykkäävän todella paljon. =)
Avomieheni ei niinkään näin juttele, mutta kyllä sanoo usein kisulle, että on se sellainen mamin pikku vauva, se on hassun kuuloista.
Ei se minusta omituiselta tunnu, että kissoille leperrellään, hyvä vain että on olemassa monia "höperöjä" ihmisiä, jotka näin tekevät. =)
myönnän että itsekin kutsun itseäni aina äidiksi ja avokkini itseään isäksi:D
heti ensimmäisen kissan tultua tuo "äiti ja isi" vaan jäi pysyvästi käyttöön.. ja nyt tuntuu paljon luontevammalta kutsua itseäni äidiksi kuin että puhuisin itsestäni nimeltä eläimilleni:D
koirat ovat jo oppineet kun mieheni sanoo niille "missä äiti, etsi äiti" niin koirat lähtevät innoissaan kilpaa juoksemaan ja nuuhkimaan että missäs huoneessa se äiti nyt luuraa:D
myös äitini ja anoppini kutsuvat itseään mummoiksi, ja kyselevät aina että koskas ne lapsenlapset taas tulevat käymään:D
Mekin ollaan meijän 8 kk ikäisen poikakissan äiti ja isi.. :) ja luonnollisesti mun vanhemmat on sen mummi ja pappa.. "isi ja äiti vie vauvan mummolaan hoitoon" jne.. xD
kutsun itseäni äidiksi tai mammaksi.Esim.kun tulen töistä niin kysyn kissoilta:"Oliko teillä mammaa ikävä?Äiti on tyhmä kun se on töis eikä kotona teidän kans". :D naapurit varmaan ihmettelenn kun aloitan tuon jo ulko-ovella.Äitini kutsuu itseään myös koiransa äidiksi ja minun kissojen mummaksi